1900-luvulla tapahtunut teollistumisen kehitys demokratisoi muodin kulutusta ja vapautti kuluttajan yhteiskunnan luokkajaosta. Pukeutumisellaan kuluttaja saattoi hävittää taustansa ja luoda pysyvää tai väliaikaista identiteettiä ja elää ilman kasvuympäristönsä mahdollista painolastia.

Muodille onkin ollut leimallista vapauden tavoittelu. Jo muodin olemus rakentuu uudistumiselle ja edistyksellisyydelle – samalla se on muodostunut suurimmaksi alan kompastuskiveksi, Teunissen sanoo.

– Olemme siinä pisteessä, että jatkuva uudistuminen ja uutuuden tavoittelu ei enää ole kestävää. Muodin järjestelmä on tässä suhteessa rikki.

Vaatteita tuotetaan – ja kulutetaan – yhä enemmän yhä nopeammassa syklissä. Aiemmin trendit vaihtuivat vuodenaikojen mukaan neljästi vuodessa. Nyt uusia mallistoja tulee pikamuotimerkeiltä markkinoille viikoittain tai jopa useammin.

”Aiemmin vaatteen hankkimisen eteen piti ponnistella.”

Mitä tapahtui? Vain muutamassa vuosikymmenessä olemme joutuneet kauas käsintehdyistä mittatilausvaatteista.

Aiemmin vaatteen hankkimisen eteen piti ponnistella, Teunissen sanoo. Piti valita kankaat ja tekijä, sopia mallista ja käydä sovituksissa. Se synnytti yhteisen tarinan vaatteen, sen valmistajan ja tilaajan välille.

Nykyään ostaminen on tehty niin helpoksi, että vaatteen alkuperä on hämärtynyt. Se on Teunissenin mielestä romahduttanut vaatteen arvostuksen.

– Me emme enää tunne vaatteen tarinaa ja sen valmistamisen eteen nähtyä vaivaa, hän sanoo.

Tuoko tulevaisuus tilaustuotantoa ja yksilöllisyyttä?

Teunissen uskoo, että takavuosien mittatilausvaatteet tekevät paluun – toki uudessa muodossa.

Digitalisaatio, joka osaltaan on mahdollistanut nykyisen pikamuotikoneiston syntymisen, tekee nimittäin vaatteiden valmistamisen digitaalisesti otettujen mittojen mukaan mahdolliseksi. Itse fyysinen vaate kootaan mikrotehtaissa lähellä kuluttajaa.

Kuluttajalla on tällöin nykyistä parempi mahdollisuus vaikuttaa asun istuvuuteen ja valita siihen mieleisensä kuosi ja kangas.

– Uskon, että kun kuluttaja tällä tavalla osallistetaan vaatteen tuotantoprosessiin, se lisää vaatteen arvostusta. Palaamme tavallaan vanhaan, aikaan, jossa vaate tuotettiin yhteistyössä suunnittelijan ja asiakkaan välillä, ja jolloin asiakas pääsi vaikuttamaan lopputulokseen.

Vaatteiden on-demand-valmistuksen yleistyminen on myös vaateteollisuuden intresseissä, sillä se vähentää vaateteollisuudessa syntyvää ylijäämää, mikä tuo suoria säästöjä valmistajille.

Erikoista nykymuodissa on Teunissenin mukaan myös se, että vaikka tarjontaa on yllin kyllin, pukeutumisemme on yhdenmukaistunut. Globaalissa muodin koneistossa kulttuuriset piirteet ovat hävinneet lähes kokonaan, eikä tuotannossa enää näe perinteisiä valmistustapoja, jotka voisivat olla luonnon kannalta paljon kestävämpiä kuin nykymetodit.

Värimaailma on maltillistunut ja t-paita ja farkut muodostavat vaatekaappien perustan.

”Vaatetus on kautta aikojen ollut tärkeä osa identiteetin rakentamista, ja nyt pukeudumme kuin univormuun.”

– Minusta se on perin outoa. Vaatetus on kautta aikojen ollut tärkeä osa identiteetin rakentamista, ja nyt pukeudumme kuin univormuun, Teunissen harmittelee.

Pukeutuminen ei ehkä enää ole keskeinen itseilmaisun tapa, hän miettii. Toisaalta, jos vaatteissa olisi enemmän yksilöllisiä piirteitä, ne voisivat tuntua enemmän omilta.

– Uskon, että arvostaisimme vaatteitamme enemmän, jos niissä selkeämmin näkyisi se, mistä ne tulevat ja jos ne ottaisivat vahvemmin kantaa, kuten ne esimerkiksi 60- ja 70-luvun hippi- ja punkliikkeissä tekivät.

Arvot muuttuvat

Toisin on Teunissenin omassa maailmassa. Yksilöllisyys ja sukupuolten moninaisuus kukkivat taidekoulujen käytävillä ja muotioppilaitoksissa.

Myös muodin kestävyys ja vastuullisuus huomioidaan nykyään kattavasti suunnittelijoiden koulutuksessa.

– Etenkin nuorempien sukupolvien parissa eettisyys ja vastuullisuus ovat nousussa. Heitä ei uutuuden tavoittelu enää houkuttele, ja moni hakee inspiraatiota vanhasta ja luo uutta kierrättämällä.

Leimallista uuden polven muodille on materiaalien kokeellisuus. Mummolan vanhat pöytäliinat saattavat saada uuden elämän iltapukuina tai kasettinauhat muuntua uudeksi kankaaksi. Uutta luodaan nyt vastuullisesti vanhasta, luonnonvaroja säästäen.

Kasvanut valveutuneisuus herättää myös pohtimaan, miten vaatteita valmistetaan. Se on omiaan lisäämään arvostusta vaatteen tekijää ja käsityötä kohtaan.

– Muoti on pääasiassa länsimainen ilmiö, mutta itse tuotteet valmistetaan kaukana meistä. Nykyisellään muotijärjestelmässä onkin huolestuttavia kolonialismin piirteitä. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, kuka vaatteemme on ommellut, saako hän työstään kunnon korvauksen ja mikä tuotannon ympäristövaikutukset ovat.

Teunissen on vakuuttunut siitä, että tiedon lisääntyminen johtaa ennen pitkää muutokseen.

– Olemme mahdollisesti siirtymässä muodin jälkeiseen aikaan. Tässä ajassa ei tunnu oikealta keskittyä jatkuvaan uuden luomiseen. Suunnittelijan rooli muuttuu, sillä lopulta kyseessähän on tuotteesta ja tuotesuunnittelusta, ei aina uudesta väristä tai tyylistä. Jatkossa suunnittelijan pitää huomioida vaatteen loppukäyttäjä paremmin.

Muutos voi tapahtua nopeastikin

Teunissenin mielestä olemmekin muodin suhteen vedenjakajalla. Muutoksen merkkejä on jo havaittavissa.

Osa kuluttajista valitsee vaatteiden vuokrauksen tai yhteiskäytön omistamisen sijaan. Vaatteita on nykyään myös mahdollista hankkia palveluna; silloin vaatteen omistus ei siirry kuluttajalle, ainoastaan sen käyttöoikeus. Kun asun käyttöikä loppuu, materiaalit palautuvat valmistajalle uudelleen kiertoon.

Arvomaailman muutoksen ansiosta trendien seuraamisesta tulee vähemmän tärkeää. Vaatteelta haetaan yhä enemmän omaa tyyliä kuvastavaa kestävää laatua. Kun vaatteen laatu ja arvo nousevat, myös niiden korjaaminen ja muodistaminen tulee kannattavaksi.

– Meidän pitää alana miettiä mitä ja miksi me teemme asioita, ja mikä on se arvo, jota tuotamme.

Lopulta muutos voi tapahtua nopeasti. Niin kävi esimerkiksi kauramaidon ja vegaaniruoan kanssa, Teunissen vertaa.

– Nyt kauramaitoa saa kaikista kaupoista maaseudullakin. Meidän täytyy vain kantaa vastuumme.