Mitä oikeastaan tarkoittaa käsite klassikkovaate? Ainakin se voi olla vaatekappale, joka kestää poikkeuksellisen hyvin aikaa ja muotitrendien vaihtelua, kuten vaikka Levi’s-farkut.

Tai sitten klassikko on helposti tunnistettava kulttuurinen ikoni ja tietyn aikakauden – tai vaikka alakulttuurin symboli, kuten Dr. Martensin maiharit.

Vai voisiko määritelmän liittää käyttökelpoisuuteen – klassikko on vaate, joka toimii monenlaisissa tilanteissa, ja nauttii pysyvää arvostusta kuluttajien ja asiantuntijoiden keskuudessa?

Joka tapauksessa klassikoihin liittyy ainutlaatuista vetovoimaa sekä historiallisia ja kulttuurisia merkityksiä, jotka pitävät meitä otteessaan vuosikymmenestä toiseen.

Nykyhetkessä klassikkovaatteet kiinnostavat myös vastalauseena ultrapikamuodille ja kertakäyttökulttuurille. Aikaa kestävä suunnittelu voikin liittyä muodin lisäksi myös ekologisiin kysymyksiin.

“Klassikoiltakin vaaditaan kykyä mukautua ja elää ajassa säilyäkseen haluttavina.”

LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin lehtori, toimittaja ja ennakointiasiantuntija Susanna Björklund on yksi Suomen kysytyimpiä asiantuntijoita muodin ja sisustuksen trendejä analysoidessa.

Björklund huomauttaa, että vaikka klassikot mielletään “ikuisiksi” ja muuttumattomaksi, niiltäkin vaaditaan kykyä uudistua ja elää ajassa, jotta ne säilyvät hengissä.

– Leviksen 501:n, T-paitojen tai huppareiden mittasuhteet elävät eri vuosikymmenillä. Monet klassikot ovat jatkuvasti pienessä liikkeessä. Tai joskus klassikko saa olla hetken piilossa, jotta se voi tehdä taas paluun.

Suomalaisista vaateklassikoista ei oikeastaan voi puhua mainitsematta Marimekkoa, jonka Unikko-kuosi (Maija Isola, 1964) täyttää tänä vuonna pyöreät 60 vuotta. Björklundin mielestä myös Unikon pitkäikäisyyteen liittyy sen kyky varioitua ja mukautua aikaansa.

– Se on ihailtavaa, miten paljon yksinkertaisesta kukasta on voitu ammentaa uutta. Miten paljon on löydetty uusia tapoja käyttää sitä, miten siitä on tehty relevantti eri aikakausina.

Klassikolle ei ole valmista kaavaa

Marimekon kuviosuunnittelun ja kodintuotteiden muotoilujohtaja Minna Kemell-Kutvonen on se henkilö, jonka työpöydän kautta rakastetun brändin uudet kuosit kulkevat – ja tulevaisuuden klassikot toivottavasti syntyvät.

– Koskaan ei voi tietää varmuudella, mikä tuote nousee klassikoksi. Senhän päättää lopulta yleisö, eli käyttäjät itse, hän toteaa.

Vaikka klassikon syntykaava onkin monella tapaa suuri mysteeri, juuri Marimekko on onnistunut yli 70-vuotisen historiansa aikana luomaan niitä poikkeuksellisen paljon. Mistä se johtuu?

“Koskaan ei voi tietää varmuudella, mikä tuote nousee klassikoksi.”

Kemell-Kutvonen löytää joitakin yhdistäviä tekijöitä niistä kuvioista, jotka ovat onnistuneet nousemaan ja vakiintumaan klassikkoasemaan.

– Tyypillisesti ne ovat olleet ilmestyessään jollain tapaa yllättäviä, mutta toisaalta ymmärrettäviä, jotta ne on omaksuttu heti käyttöön. Myös ajoitus on tärkeä: design on tullut juuri oikeaan aikaan ja onnistunut reflektoimaan aikaansa.

Hyvä esimerkki ajoituksen merkityksestä on Marimekon oma syntyhistoria sodanjälkeisessä, varovaiseen tulevaisuudenuskoon kallistuvassa – mutta yhä harmaassa ja perinteisessä Suomessa.

– Tässä jälleenrakentuvassa maassa oli tilausta aiempaa rohkeammille väreille ja kuvioille. Eli juuri sellaiselle muotoilufilosofialle, jota Marimekko edustaa.

Maija Isolan ikoniset kuviot

Omaksi henkilökohtaisesti merkittäväksi suosikkiklassikokseen Marimekon historiasta Minna Kemell-Kutvonen nostaa Maija Isolan suunnitteleman Isot Kivet -kuvion (1959).

– Siinä kiteytyy, miten pelkistetty aihe voi olla hyvin kiinnostava. Äkkiseltään näyttää, että se on aika systemaattinen kuvio, kaksi palloa rinnakkain. Mutta jos ne olisivat identtiset pallot, kuvio ei olisi niin vaikuttava. Maija osasi luoda rytmiä, joka kiinnostaa ihmissilmää.

Kivien syntyhistoria linkittyy myös suunnittelijansa omaan henkilöhistoriaan ja kätkee samalla kuosin sisään pienen sympaattisen kertomuksen.

– Tarinan mukaan Maijan pihassa rakennettiin navettaa ja sen kivijalkaa, joten pihapiirissä oli suuria kiviä. Hän jatkoi sitä teemaa taiteessaan, leikkaamalla kiviä saksilla paperista. Arki siis heijastui suunnitteluun.

“Unikko on vahva, voimakas ja graafinen – ja samaan aikaan todella sympaattinen, sydämet sulattava.”

Myös vuonna 2024 juhlavuottaan viettävä Unikko-kuvio kuuluu Isolan rakastetuimpiin töihin. Kemell-Kutvonen on pohtinut vuosikymmenten varrella usein, mikä on Unikon ainutlaatuisen rakastettavuuden salaisuus.

– Näen, että siinä yhdistyy kiehtovat vastavoimat. Unikko on vahva, voimakas ja graafinen – mutta samaan aikaan todella sympaattinen, sydämet sulattava.

Mistä tulevat uudet klassikot?

Uudemmista suomalaisista klassikkokandidaateista voisi nostaa esiin esimerkiksi Minna Parikan ikoniset pupunkorvakengät.

Susanna Björklundille esimerkkejä suomalaisista vaateklassikoista Marimekon ulkopuolelta ovat ainakin R-Collectionin anorakki ja Vuokko Nurmesniemen suunnittelema lierihattu.

– Siinä Vuokon hellehatussa on jotain hyvin tunnistettavaa. Se ei ole ehkä aivan niin kanonisoitu, mutta kyllä sitä voi pitää klassikkona.

Tulevaisuuden klassikoita on mahdotonta ennustaa, mutta Björklund pitää niin LAB:n opiskelijoiden kuin ylipäätään suomalaisten nuorien suunnittelijoiden tasoa korkeana.

– Minulla on vahva usko meidän tuleviin suunnittelijoihin. Sieltä on nousemassa kiinnostavia kotimaisia vaatesuunnittelijoita joilla on tunnistettava oma käsiala. Brändin tai suunnittelijan vahva oma kädenjälki on olennaista klassikon synnyssä.

“Sieltä on tulossa kiinnostavia kotimaisia vaatesuunnittelijoita, joilla on tunnistettava oma käsiala.”

Marimekon Minna Kemell-Kutvonen pitää suomalaisia vaateklassikoita arkkitehtuurin ja muotoilun saavutuksiin rinnastettavina mestariteoksina. Myös hän uskoo suunnittelijoidemme kykyyn luoda rakastettuja klassikoita jatkossakin.

– Tulevaisuuden klassikko ehkä yhdistää kestäviä ratkaisuja ja ajattomuutta materiaalin taitavaan käyttöön ja teknisten ratkaisujen oivaltavuuteen. Tavalla, joka ei ole liian monimutkainen.