Ajankohtaista oikeuskäytäntöä

Esimerkki 1: Markkinaoikeudelta merkittävä päätös vertailuhintamarkkinoinnista

Luhta on saanut ratkaisun markkinaoikeuden arvioitavaksi viemäänsä valvonta-asiaan. Asia koski Top Sport -ketjun hintavertailumarkkinointia. Markkinaoikeus katsoi ratkaisussaan (MAO:160/19), että Luhdalla oli oikeus käyttää kausituotteissa alkuperäistä myyntihintaa vertailuhintana hinnanalennuksesta viestimiseen.

Luhta oli kesäsesongin jälkeen usean kuukauden ajan verrannut verkkokaupassa juoksukenkien alennettua hintaa tuotteiden alkuperäiseen myyntihintaan, joka oli alennettua hintaa korkeampi.

Alkuperäinen juoksukenkien hinta oli 159 euroa, mikä oli ylivedetty ja uusi alennettu hinta oli 129 euroa. Kyseessä oli juoksukenkien laskeva hinnanalennus ale- ja poistomyynnissä.

Kuluttaja-asiamies vaati markkinaoikeutta kieltämään uhkasakon nojalla Luhtaa jatkamasta vertailuhintailmoittelua. Kuluttaja-asiamies vetosi ohjeistukseen, jonka mukaan alennusmyynnin yhtäjaksoinen kesto voisi olla enintään 2 kuukautta. Alennusmyynnille määritellyn enimmäiskeston jälkeen hintavertailu ei kuluttaja-asiamiehen mukaan enää vastaisi todellista mielikuvaa hinnoittelusta, vaan muodostuisi harhaanjohtavaksi.

Markkinaoikeus hylkäsi kuluttaja-asiamiehen hakemuksen kokonaisuudessaan. Markkinaoikeus totesi, etteivät vertailuhintailmoitukset olleet harhaanjohtavia. Kuluttajille ei esitetty virheellistä vihjausta hintaedusta, vaan saatu etu oli todellinen. Ylivedetyn vertailuhinnan perusteella kuluttaja sai tietoa siitä, mikä oli kyseessä olleen kausituotteen alkuperäinen hintataso ja kuluttajan tosiasiallisesti saama hinnanalennus. Päinvastoin kuin kuluttaja-asiamies oli asiassa esittänyt, markkinaoikeuden mukaan tällaisella tiedolla oli kuluttajalle jopa erityistä merkitystä.

Kuluttajansuojain ei katsottu asettavan estettä sille, että kuluttajakaupassa annetaan tietoa kausituotteen alkuperäisestä hinnasta vielä senkin jälkeen, kun on kulunut yli 2 kuukautta tuotteen alkuperäisen myyntihinnan perimisestä. Olennaista oli myös se, että juoksukenkiä oli myyty pääasiallisella myyntikaudella Luhdan omalla alkuperäisellä myyntihinnalla. Vasta sesongin jälkeen alennettua hintaa verrattiin tähän korkeampaan alkuperäiseen myyntihintaan.

Kyse ei siis ollut esimerkiksi siitä, että markkinoinnissa olisi hyödynnetty sellaisia vertailuhintoja, joita ei ole käytetty tai joita olisi käytetty vain hyvin lyhyen aikaa. Kyseessä ei myöskään ollut väite alan yleisesti käyttämästä hintatasosta ilman riittävää näyttöä asiasta kuten oli kyse muun muassa XXL:ää koskeneessa tapauksessa (MAO:29/15)  käytetyissä vertailuhinnoissa asiassa.

Markkinaoikeuden ratkaisu vahvistaa, että vertailuhinnan esittämiseen ei voida tehdä kategorisia enimmäisrajauksia ja selkeyttää erityisesti sesonkituotteiden myyntiin erikoistuneen alan toimintaa.

”Olemme erittäin tyytyväisiä odotustemme mukaiseen päätökseen, jossa on huomioitu hyvin niin alan realistiset toimintakäytänteet, kuluttajan mahdollisuus saada tietoa tuotteiden aikaisemmasta hintatasosta kuin kotimaisen vaatekaupan toimivan kilpailun edistämisen näkökohdatkin”, toteaa Luhdan talous- ja lakiasiainjohtaja Juha-Pekka Ojala