Manilla
Manillaa saadaan banaanikasveihin kuuluvan Musa textilis -kasvin lehtiruodista. Manillaa kutsutaan myös abacaksi.
Kuidun raaka-aine ja valmistustavat
Manillan lehdet leikataan, ja kuitukimput erotetaan ei-kuitumaisesta aineksesta koneellisesti tai mekaanisesti käsin. Erottelun jälkeen kuidut huuhdellaan ja kuivataan sekä tarvittaessa myös valkaistaan. Manillan lehtiruotien pituus vaihtelee kolmesta metristä jopa 7,5 metriin.
Tärkeimmät tuottajamaat ja osuus globaaleista kuitumarkkinoista
Manillan kokonaistuotanto oli noin 107 000 tonnia vuonna 2016. Manillan tärkeimmät tuottajamaat ovat Filippiinit ja Ecuador.
Kuidun ominaisuudet ja käyttökohteet
Manillakuidut ovat hyvin lujia kuituja ja ne kestävät hyvin vettä. Manilla on luonnonvalkoista ja kiiltävää kuitua.
Manillan hienoimpia kuituja voidaan käyttää vaatetukseen, hattuihin ja kenkiin. Kuidusta valmistetaan kuitenkin pääasiassa köysiä, naruja ja säkkejä, joita käytetään esimerkiksi merenkulussa, sillä manilla kestää hyvin suolaista merivettä. Manillaa voidaan käyttää myös korkealuokkaisen paperin valmistukseen, mattoihin ja mattojen taustamateriaalina.
Tuotannon vastuullisuusnäkökulmat
Manillaa voidaan pitää varsin ekologisena tekstiilikuituna. Manillan viljely parantaa maaperän laatua, torjuu
eroosiota ja lisää luonnon monimuotoisuutta.
Manillan tuotanto on hyvin työvoimavaltaista, ja sen tuotanto on keskittynyt pääasiassa maihin, joissa käytetään paljon siirtotyövoimaa ja joissa sosiaaliseen vastuuseen ei välttämättä ole kiinnitetty erityistä huomiota. Tuotannon mahdollisten ympäristö- ja ihmisoikeusriskien tunnistaminen ja ennaltaehkäisy manillan tuotannossa vaatii sitä käyttäviltä yrityksiltä erityistä huolellisuutta.