Nokkonen
Nokkonen (Urtica dioica) on runkokuiduiksi luokiteltava kasvikuitu. Nokkonen kuuluu samaan sukuun Ramin kanssa, ja niiden prosessointi on samankaltainen. Nokkonen on ollut erittäin suosittu kuitukasvi ennen puuvillan massateollisuutta ja synteettisten tekokuitujen kehittymistä.
Kuidun raaka-aine ja valmistustavat
Nokkonen voidaan istuttaa siemenestä tai taimesta. Kasvi korjataan varsineen ja käsitellään nopeasti korjuun jälkeen. Nokkosen varsia liotetaan, jotta kasvin puumainen ydin irtoaa varren pintaosasta. Kuidut erotetaan mekaanisesti rohkimalla ja kammataan.
Tärkeimmät tuottajamaat ja osuus globaaleista kuitumarkkinoista
Nokkosen osuus globaalista kuitutuotannosta on tänä päivänä hyvin vähäinen, mutta kiinnostus kasviperäisiä luonnonkuituja kohtaan kasvaa jatkuvasti.
Kuidun ominaisuudet ja käyttökohteet
Nokkoskuitu on pehmeää kermanvalkoista kuitua, jolla on korkea lujuus. Kuidulla on hyvä kosteudenimukyky, sillä se on huokoisempaa kuin esimerkiksi pellava tai hamppu. Nokkoskuidun murtovenymä on alhainen, kuten muillakin kasvikuiduilla.
Nokkoskuidusta voidaan valmistaa vaatetus- ja sisustustekstiilejä sekä verhoilukankaita. Kuitua sekoitetaan usein puuvillan ja hampun kanssa. Nokkoskuidusta valmistetut tekstiilit pehmenevät käytettäessä ja pestessä kuten pellava.
Tuotannon vastuullisuusnäkökulmat
Nokkosta pidetään varsin vastuullisena tekstiilikuituna, sillä sen tuotannolla on melko vähän negatiivisia ympäristövaikutuksia. Nokkonen viihtyy vaatimattomissa olosuhteissa ja kasvaa helposti monenlaisessa maaperässä ja ilmastossa rikkaruohon tavoin. Sen viljely ei vaadi keinotekoisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä. Lisäksi nokkonen vaatii hyvin vähän vettä kasvaakseen. Nokkonen pystyy myös sitomaan huomattavia määriä hiilidioksidia ilmasta, ja samasta pellosta voidaan korjata satoa useita vuosia peräkkäin ilman merkittäviä muokkauksia.