Pellava
Runkokuiduksi luokiteltua pellavaa saadaan Linum usitatissimum -kasvin rungosta. Kuitupellava kasvaa 80–120 senttimetriä korkeaksi haaroittumattomaksi kasviksi, ja saavuttaa korjuuiän 90–120 vuorokaudessa.
Kuidun raaka-aine ja valmistustavat
Kasvin kukkiessa ja siemenen muodostuessa pellavan varsi nyhdetään irti maasta, jotta kuidut säilyvät mahdollisimman pitkinä. Kuidut sijaitsevat rungon pinnalla ja niiden irrottaminen vaatii useita vaiheita. Korjuun jälkeen varret yleisimmin ketoliotetaan (jätetään liotukseen pellolle) tai vesiliotetaan. Liotuksen jälkeen pellavan varret kuivataan, loukutetaan pieniksi sälöiksi ja lihdataan, jolloin pellavan puumainen tukisolukko irtoaa kuidusta. Näiden vaiheiden jälkeen pellava voidaan myydä eteenpäin kehräämöille langan valmistusta varten.
Tärkeimmät tuottajamaat ja osuus globaaleista kuitumarkkinoista
Globaali pellavakuidun tuotanto oli noin 0,3 miljoonaa tonnia vuonna 2020. Sen osuus on alle prosentti kaikesta maailman kuitutuotannosta. Arviolta 80–85 prosenttia maailman kuidun tuotantoon tarkoitetusta pellavasta viljellään Euroopassa.
Kuidun ominaisuudet ja käyttökohteet
Pellava on vahvempaa ja jäykempää kuin puuvilla, mutta sillä on matalampi elastisuus ja kimmoisuus. Pellavalla on myös heikompi valonkestävyys kuin puuvillalla, ja pitkäaikaisessa UV-säteilyaltistuksessa pellava menettää lujuuttaan. Koska pellavan elastisuus ja kimmoisuus ovat alhaisia, pellava myös rypistyy helposti. Pellavaa käytetään pääasiassa vaatetuksessa ja kodintekstiileissä. Pellavalla on korkea kosteudenimukyky ja hyvä lämmönjohtavuus, joten se soveltuu erinomaisesti kesävaatetukseen ja vuodetekstiileihin.
Tuotannon vastuullisuusnäkökulmat
Pellavaa pidetään yleisesti varsin ekologisena tekstiilikuituna. Sillä on luonnostaan hyvä tuhohyönteisten vastustuskyky, joten viljelyssä ei tarvita haitallisia torjunta-aineita. Pellava on myös kasvuolosuhteiltaan varsin vaatimaton eikä vaadi suuria määriä vettä kasvaakseen, joten yleensä sadevesi riittää pellavan kasteluun viljelyvaiheessa.
Pellavan tuotannon ympäristölle haitallisin osuus liittyy pellavan liotukseen. Pellolla tehtävä ketoliotus on liotusmenetelmistä ympäristöystävällisin vaihtoehto.
Pellavan jatkokäsittelyssä saatetaan käyttökohteesta riippuen käyttää suuret määrät vettä, energiaa ja kemikaaleja. Pellava ei esimerkiksi värjäänny kovin helposti, joten kuidun valkaisemiseen ja värjäämiseen tarvitaan usein runsaasti kemikaaleja.
Pellavantuotanto on hyvin työvoimavaltaista. Lisäksi tuotannolla voi olla negatiivisia vaikutuksia lähialueella asuvien ihmisten terveyteen ja puhtaan juomaveden saatavuuteen, jos liotuksen jätevesiä ei käsitellä asianmukaisella tavalla.
Vastuullisemmat vaihtoehdot
Pellavan viljely täyttää lähes luonnostaan luonnonmukaiselle viljelylle asetetut vaatimukset. Tästä syystä vain hyvin pieni osa vuosittain tuotetusta pellavasta on luomusertifioitua.