Orgaaniset kuidut

Muuntokuidut

Kupro (CUP)[L]
Tärkeimmät tuottajamaat: Yhdysvallat ja Japani
Kauppanimiä: mm. Bemberg, Bamsilke, Cupioni, Cuprama, Cupresa
Kuproa valmistetaan kupari-ammoniakkimenetelmällä viskoosivalmistusmenetelmällä. Kupron raaka-aineena käytettiin aluksi puuvillalintteriä, mutta nykyisin puuselluloosaa. Nykyisin prosessissa käytettävä arvokas kupari otetaan talteen. Kuproa valmistettiin jo vuosisadan vaihteessa Saksassa. Japanissa kupron kehruuta kehitettiin 1950- ja 1970-luvuilla, ja länsimaissa muoti nosti kupron taas kiinnostavaksi 1990-luvulla. Nykyisin kuproa valmistetaan lähinnä Yhdysvalloissa ja Japanissa.
Kupro on silkkimäisen kiiltävää ja hienoa. Ohuista kuiduista valmistetaan hienoja silkkikankaita alusasujen ja kravattien materiaaleiksi sekä vuorikankaiksi. Katkokuituna kuproa käytetään villa- ja mohairtyyppisenä kuituna vaatetuskankaissa ja -neuleissa.
Hoito-ohjeet: Kuproa hoidetaan samoin kuin viskoosia eli kuprolle suositellaan vesipesua korkeintaan 60ºC vedessä, silityslämpötila saa olla korkeintaan 150ºC.
Lisätietoja: CIRFS, Comité International de la Rayonne et des Fibres Synthétiques/The International Rayon and Synthetic Fibres Committee.

Lyocell (CLY)[L]
Kauppanimiä: NewCell, Tencel
Lyocellia valmistetaan märkäkehruuprosessissa NMMO-liuottimen avulla. Tuotantoprosessi on hyvin ympäristöystävällinen, sillä liuotin on myrkytön ja saadaan prosessin jälkeen talteen. Myös prosessissa käytettävä vesi kierrätetään. Tuotantoprosessi on suljettu, ja siihen kuluu vähemmän energiaa ja vettä kuin perinteisessä selluloosamuuntokuitujen valmistuksessa.
Lyocellin kehittäminen aloitettiin 1978, ja kuituluetteloon se pääsi 1989. Nykyisin sitä valmistaa kaksi tehdasta Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lyocell on pehmeä ja silkkimäinen, imee hyvin kosteutta eikä rypisty niin herkästi kuin viskoosi. Viimeistelyillä lyocell-kankaan pinta saadaan persikkamaisen pehmeäksi. Lyocell käy hyvin erilaisten tuotteiden raaka-aineeksi: siitä voidaan valmistaa denimtyyppisiä kankaita vaatteisiin, työvaatteisiin sekä urheiluvaatteisiin. Sitä käytetään kankaina ja kuitukankaina myös teknisiin tekstiileihin.
Hoito-ohjeet: Lyocellia hoidetaan samoin kuin viskoosia: vesipesu korkeintaan 60ºC:ssa vedessä, silityslämpötila korkeintaan 150ºC.

Viskoosi (CV)[L]
Tärkeimmät tuottajamaat: Kiina, Japani, Intia, Saksa, Yhdysvallat
Kauppanimiä: Danufil, Empress, Enka, Fibro, Flox, Floxan, Fibralan, Fibrafinn, Junlon, Phrilan, Swelan, Tairiyon, Viloft, Viscofil, Viscolan, Bambu
Viskoosia valmistetaan puuselluloosasta, jonka raaka-aineena käytetään tavallisesti koivua tai kuusta, mutta myös pyökkiä, eukalyptuspuuta tai kaislaa. Kuitu valmistetaan viskoosimenetelmällä, jossa merseroitu ja esikypsytetty liukoselluloosa liuotetaan lipeään rikkihiilen avulla. Näin saatu kehruuliuos puristetaan märkäkehruuprosessissa kehruusuulakkeiden läpi kehruukylpyyn ja jähmetetään uudelleen ja tuloksena saadaan pitkää selluloosakuitua. Selluloosakuituja valmistettiin noin 2,8 milj. tonnia vuonna 2000.
Viskoosi on sileää ja kiiltävää, se imee hyvin kosteutta ja johtaa lämpöä eikä sähköisty. Viskoosin valmistusprosessissa voidaan vaikuttaa siihen, millaista kuitua halutaan: kuitu voidaan mm. värjätä, himmentää, muokata ontoksi, kihartaa tai palosuojata. Viskoosia käytetään sekä sellaisenaan tai sekoitteina lankoihin sekä vaatetus- ja sisustuskankaisiin. Viskoosista valmistetaan myös kuitukankaita sairaala- ja hygieniatuotteiden raaka-aineiksi.
Hoito-ohjeet: Viskoosituotteille suositellaan vesipesua korkeintaan 60ºC:ssa vedessä, filamenttikuidulle mielellään 40ºC:ssa vedessä. Jos viskoosituote kutistuu voimakkaasti, sillä voi olla vesipesukielto. Koska viskoosi rypistyy helposti, sille ei suositella linkoamista tai rumpukuivausta. Viskoosin silityslämpötila saa olla korkeintaan 150ºC. Paras silitystulos saadaan kostean silitysliinan avulla.

Modaali (CMD)[L]
Kauppanimiä: mm. Avril, Fujibo, Junlon, Modal Micro, Modal Prima, Polynosic, Tovis, Tufcel, Vincel
Modaalia valmistetaan muunnetulla viskoosimenetelmällä. Modaalin valmistuksessa ei ole kypsytysvaiheita, lämpötilat ovat alhaisempia ja rikkihappoa käytetään vähemmän, mikä tekee kuidusta viskoosia kestävämmän. Modaalin kehittely alkoi 1930-luvulla ja nykyisessä muodossa japanilaiset toivat sen markkinoille vuonna 1942.
Modaali on himmeäkiiltoinen kuitu, joka muistuttaa paljon puuvillaa. Kuitu mm. värjäytyy lähes yhtä hyvin. Modaalia käytetään sekoitteina puuvillan, villan tai villatyyppisten synteettikuitujen kanssa. Sitä käytetään vaatteiden raaka-aineena neuloksissa ja kankaissa. Lisäksi sitä käytetään sisustusmateriaaleissa ja teknisissä tuotteissa. Modaali ei rypisty yhtä helposti kuin viskoosi.
Hoito-ohjeet: Modaalille suositellaan vesipesua korkeintaan 60ºC:ssa vedessä, silityslämpötila saa olla korkeintaan 150ºC.

Asetaatti (CA)[L]
Kauppanimiä: Carolan, Celanese, Celebrete, Cigatow, Dicel, Dicelesta, Estron, Krasil, Novalenc, Rhodia Filter, Rhodiafil, Silene, Silnova, Skylon, Teijin Acetate
Asetaatin raaka-aineena käytetään puuselluloosaa tai puuvillajätettä. Raaka-aine muutetaan mm. etikkahapon avulla selluloosatriasetaatiksi, joka saippuoidaan laimeilla hapoilla selluloosadiasetaatiksi. Tämä liuotetaan asetoniin, ja suodatuksen sekä ilmarakkuloiden poiston jälkeen nestesäikeet johdetaan kehruusuulakkeista kuumaan ilmaan. Kuivakehruumenetelmässä asetoni haihtuu ja asetaattikuidut hyytyvät.
Asetaatti on yhtä lujaa kuin viskoosi, mutta joustavampaa. Asetaatti kuitenkin sähköistyy yhtä helposti sekä rypistyy. Asetaatti värjäytyy huonommin kuin selluloosakuidut, mutta kehruuvärjätty asetaatti pitää värin hyvin. Asetaattia käytetään sellaisenaan tai sekoitteina tuomaan kankaisiin silkintuntua, mm. juhlapukukankaissa, sametissa, taftissa ja kreppikankaissa. Asetaattia käytetään myös verhokankaissa ja kuitukangastuotteissa.
Hoito-ohjeet: Asetaattituotteet pestään yleensä korkeintaan 40ºC:ssa vedessä, silityslämpötila korkeintaan 110ºC mieluummin nurjalta puolelta. Asetaattituotteet eivät kestä orgaanisia liuottimia, mikä vaikuttaa tahranpoistoon ja kuivapesuun. Myös valkaisuaineita tulee välttää.

Triasetaatti (CTA)[L]
Kauppanimiä: Arnel, Starnel, Tricel
Triasetaatin raaka-aineena käytetään puhdasta selluloosaa. Sen valmistus muistuttaa asetaatin valmistusta, mutta liuottimena käytetään metyleenikloridia ja kehruu tapahtuu märkäkehruuna.
Triasetaatti on luja kuitu. Se sähköistyy asetaattia helpommin, mutta rypistyy vähemmän ja kestää lämpöä paremmin. Triasetaattia on vaikeampi värjätä kuin selluloosakuituja. Sitä käytetään pääasiassa vaatetuskankaisiin naisten leninkimateriaaleina.
Hoito-ohjeet: Triasetaattituotteet voidaan pestä 60ºC:ssa vedessä, silittää korkeintaan 150ºC:ssa mielellään kostean liinan läpi. Kemiallinen pesu tetrakloorieteenillä on sallittu. Triasetaattituotteet eivät kestä kloorivalkaisua.

Paperi [L]
Paperista tai paperilangasta on käytetty lyhennettä PI.
Paperilangat voivat olla joko kuitupaperilankoja, selluloosalankoja tai varsinaisia paperilankoja. Kuitupaperilankoihin kehrätään muita kuituja mm. pellavaa, hamppua tai jutia paperilangan kanssa yhdeksi langaksi. Selluloosalankaan sellu revitään ja kehrätään langaksi. Varsinaiset paperilangat ovat joko kierrettyjä tai kiertämättömiä.
Paperilankaa on käytetty Kiinassa ja Japanissa jo yli 100 vuotta sitten. Nykyisin paperilankaa käytetään lähinnä taidetekstiileissä. Siitä valmistetaan myös jonkin verran sisustustekstiilejä eli mattoja, pöytäliinoja sekä laukkuja.
Paperilankojen kestävyyteen vaikuttavat siihen käytetyt materiaalit. Paperi ei ole kovin lujaa varsinkaan märkänä, ja se syttyy helposti palamaan. Näihin ominaisuuksiin voidaan nykyisin kuitenkin vaikuttaa jälkikäsittelyillä.

Synteettiset kuidut

Akryyli (PAN)
Tuotantomäärä/vuosi: 1,92 milj. tonnia
Kauppanimiä: Acrilan, Cashmilon, Courtelle, Crylor, Dralon, Exlan, Orlon, Vonnel
Akryylia valmistetaan kuiva-tai märkäkehruumenetelmällä akryylinitriilistä, jota saadaan mm. asetyleenistä ja sinihaposta. Akryylin valmistuksen tutkimus alkoi Saksassa 1930-luvulla ja kaupallisen tuotannon aloitti duPont 1950-luvulla Yhdysvalloissa. Akryyliä valmistetaan yleensä villantyyppisenä. Kuitu on pehmeää ja kuohkeaa. Akryyleistä valmistetaan ns. funktionaalisia kuituja lisäämällä valmistusprosessiin erilaisia lisäaineita, esim. himmentimiä, väripigmenttejä sekä antistaatti- ja antimikrobiaineita. Akryyli kestää hyvin auringonvaloa. Kuitu kestää heikosti lämpöä ja on paloherkkä. Kuitua modifioimalla on kehitetty modakryyli.
Akryyliä käytetään sellaisenaan neulepuseroissa ja -takeissa ja sekoitteina mm. polyesterin kanssa vaatetustekstiileissä, tekoturkiksissa ja suojavaatteissa. Kodintekstiileissä akryylia käytetään esim. verhoissa, huonekalukankaissa, sängynpeitteinä ja huopina. Sitä voidaan käyttää myös teknisissä tarkoituksissa paperikoneviiroissa, lipuissa, teltta-ja purjekankaissa.
Hoito-ohjeet: Akryylituotteet pestään 40ºC vedessä hienopesuaineella. Voimakkaan emäksisiä pesuaineita tulee välttää. Akryylituotteita ei välttämättä tarvitse silittää, mutta ne voi silittää kuivina tai kostean liinan läpi enintään 110ºC:n lämmöllä. Kloorivalkaisua ei suositella ja kemiallinen pesu on sallittu tetrakloorieteenillä.

Aramidi (AR)
Kauppanimiä: Nomex, Kevlar, Twaron
Aramidit kehitettiin polyamideista modifioimalla niistä palosuojaksi sopivia kuituja. Kuitujen ominaisuudet poikkeavat niin paljon toisistaan, että aramidit on luokiteltu EU:ssa omaksi kuituryhmäkseen vuodesta 1998.
Aramideja on kahta tyyppiä: meta- ja para-aramideja. Aramidien valmistus kehitettiin vuosina 1958 (meta) ja 1965 (para). Kuidut ovat ns. aromaattisia polyamideja, joita käytetään mm. lujitekuituna sekä erikoislujuutta vaativissa suojavaatteissa.
Aramideista valmistetaan mm. köysiä, kaapeleita, hihnoja sekä lujitteita erilaisiin tarkoituksiin, mm. suojajalkineisiin ja -käsineisiin, autonrenkaisiin ja luotisuojiin. Lisäksi siitä valmistetaan komposiitteja lentokonerakenteisiin.

Polyesteri (PES)
Tuotantomäärä/vuosi: katkokuituja 15,73 milj. tonnia ja filamenttikuitu 32,99 milj. tonnia
Kauppanimiä: Crimplene, Coolmax, Dacron, Diolen, Hollofil, Micrell, Quallofil, Tergal, Terylene, Thermastat, Thermolite, Thermoloft, Trevira, Tetoron, Trevira
Polyesteriä valmistetaan mineraaliöljyistä sulakehruumenetelmällä. Valmistusprosessissa voidaan vaikuttaa kuidun molekyylikokoon ja näin myös kuidun lujuuteen. Kuitua valmistetaan joko normaalilujana tai erikoislujana, ja kuidun hienous valitaan käyttötarkoituksen mukaan. Filamenttikuiduista valmistetaan kaikkein hienoimpia mikrokuituja. Modifioimalla polyesterikuiduista saadaan erikoiskuituja, mm. erikoislujia, kiharia, kutistuvia, antistaattisia, nyppyyntymättömiä, profiloituja, palosuojattuja, onttoja sekä mikrokuituja.
Polyesterin tuotantomenetelmä patentoitiin 1949 Englannissa. Kuidun käyttökelpoisuus erilaisiin käyttötarkoituksiin on tehnyt siitä varsin suositun. Polyesterin tuotanto alkoi lisääntyä rajusti 1980-luvun alusta alkaen, ja vuonna 2000 sitä tuotettiin jo lähes saman verran kuin puuvillaa. Polyesteri on luja kuitu, joka ei juurikaan rypisty ja oikenee itsestään. Kuitu kestää hyvin myös auringonvaloa. Polyesteriä käytetään joko yksinään tai sekoitteina parantamaan luonnonkuitujen ominaisuuksia sekä vähentämään selluloosakuitujen rypistyvyyttä ja kutistumista.
Polyesterin käyttömahdollisuudet ovat monipuoliset, sitä käytetään mm. ulkoilu-ja urheiluvaatekankaisiin sekä muihin pukeutumiskankaisiin ja -neuloksiin. Lisäksi sitä käytetään sisustustekstiileihin ja teknisiin tarkoituksiin, kuten köysiin, nauhoihin ja purjekankaisiin. Katkokuituina polyesteriä käytetään vanuihin ja toppauksiin. Polyesteri on kierrätettävä kuitu: tuotteet voidaan sulattaa ja käyttää uudestaan.
Hoito-ohjeet: Polyesterivaatteet tulisi pestä mahdollisimman usein väljässä vedessä. Valkoiset tuotteet pestään yleensä 60º C:ssa ja värilliset 40ºC:ssa. Jos tuotteet pestään väljästi, niitä ei tarvitse juurikaan silittää. Sen voi kuitenkin tehdä tarvittaessa kostean liinan läpi enintään 150ºC:n lämmöllä. Polyesterituotteita ei kannata valkaista, sille kuitu saattaa kellastua. Kemiallinen pesu on sallittua. Tuotteet voi varovasti rumpukuivata.

Polyamidi (nailon) (PA)
Tuotantomäärä/vuosi: 4,57 milj. tonnia
Tärkeimmät tuottajamaat: Kiina, USA, Belgia ja Japani
Kauppanimiä: mm. Antron, Bri-Nylon, Condura, DuPont, Enkalon, Meryl, Nylon, Perlon, Qiana, Rilsan, Skylab, Supploex, Tactel, Terital Zero, Ultron
Polyamidit valmistetaan öljyteollisuuden sivutuotteista. Polyamideja on monia, ja ne erotetaan toisistaan merkitsemällä lyhenteen perään numero, joka kertoo lähtöaineissa olevien hiiliatomien lukumäärän. Suurin osa polyamideista valmistetaan sulakehruumenetelmällä.
Polyamidin valmistus keksittiin 1935, ja kuidun teollinen valmistus alkoi 1940-luvulla Nylon-nimisenä.
Polyamidit ovat tiiviitä ja sileitä kuituja, jotka eristävät lämpöä huonosti, sähköistyvät helposti ja kestävät heikosti auringon UV-säteilyä sekä säänvaihteluita. Polyamidin ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa valmistusvaiheessa, ja modifioimalla voidaan valmistaa mm. helpommin värjäytyviä, antistaattisia ja UV-valoa kestäviä kuituja sekä lämpöä eristäviä profiilikuituja ja onttoja kuituja sekä miellyttävän tuntuisia mikrokuituja.
Polyamideja käytetään joko sellaisenaan tai sekoitteina vaatetuskankaissa ja -neuloksissa. Polyamidia käytetään vaatteissa yleensä lisäämään hankauksenkestoa ja lujuutta. Se sopii kestävyytensä vuoksi hyvin köysien ja vetohihnojen raaka-aineeksi sekä mm. kalastustarvikkeisiin, purjeisiin ja erilaisiin kasseihin. Mikrokuidut ovat laajentaneet polyamidin käyttömahdollisuuksia vaatetuskankaissa 1990-luvulta alkaen.
Hoito-ohjeet: Polyamidista valmistetut vaatteet pestään seuraavasti: valkoiset 60ºC:ssa ja kirjavat 40ºC:ssa. Pinttynyt lika kellastuttaa polyamidia, samoin kuivatus suorassa auringonvalossa. Kloorivalkaisu ei sovi polyamidille. Huuhteluaineen käyttö vähentää polyamidin sähköisyyttä. Tuotteet voidaan silittää korkeintaan 110ºC:lla.

Polyeteeni (PE)
Kauppanimiä: Tyvek
Polyeteeniä valmistetaan polymeroimalla eteeniä. Kuidut ovat happojen ja emästen kestoltaan hyviä. Ne kestävät myös melko hyvin orgaanisia liuottimia, tosin kuumat väkevät hapot sekä klooratut hiilivedyt vahingoittavat ja hajottavat polyeteeniä. Valon- ja säänkesto on melko heikko. Tyypillisimmillään polyeteeniä käytetään teknisissä tekstiileissä. Käyttökohteita ovat mm. köydet ja tekstiilistä valmistetut tukirakenteet, suodatinkankaat ja teollisuuden suojapuvut.

Polypropeeni (PP)
Tärkeimmät tuottajamaat: Kiina, Yhdysvallat
Kauppanimiä: mm. Alpha, Meraklon, Thinsulate, Typar, Ulstron
Polypropeeni on yksi polyolefiineistä, ja sitä valmistetaan sula-ja kalvokehruumenetelmällä mm. öljyteollisuuden puhdistusjätteistä. Kuidun valmistus kehitettiin Italiassa 1954. Polypropeenista valmistettiin aluksi nauhoja 1960-luvulla, ja kuidun valmistus alkoi 1970. Kuidun tuotanto on halpaa ja nopeaa, ja sen valmistus onkin lisääntynyt eniten kaikista kuidusta viime aikoina. Polypropeenia valmistetaan kaikkialla maailmassa, eniten Kiinassa ja Yhdysvalloissa.
Polypropeeni on kevyt ja luja kuitu, joka kestää hyvin kemikaaleja, mutta heikommin auringonvaloa. Kuitu läpäisee hyvin vettä ja eristää lämpöä. Kuitu värjääntyy huonosti. Aikaisemmin kuidut värjättiin massavärjäyksenä, mutta nykyisin voidaan käyttää pigmenttivärejä.
Polypropeenia voidaan käyttää monipuolisesti sekä vaatetus- ja sisustustekstiileihin että teknisiin tarkoituksiin. Kuidusta valmistetaan mm. köysiä, hihnoja, nostovöitä, tukikankaita, geotekstiilejä ja mattoja. Kuidusta valmistetaan myös hygienia- ja leikkaussalitekstiilejä. Vaatetukseen kuitu käy hyvin sen lämmöneristävyyden vuoksi. Siitä valmistetaankin urheilualusasuja, ulkoiluvaatteita ja neuleita sekä makuupusseja.
Hoito-ohjeet: Polypropeenia sisältävät vaatteet voidaan pestä kuitutyypin mukaan joko hieno- tai kirjopesussa. Tuotteille ei suositella voimakasta linkousta eikä rumpukuivausta. Tuotteita ei pidä silittää yli 130ºC lämmöllä.

Polyuretaani
Tyypillisimmillään polyuretaani on tekstiilirakenteissa käytössä kalvona. Kuituna siitä käytetään nimitystä elastaani, kun se sisältää vähintään 85 % segmentoitua polyuretaania. Ks. Elastaani alla.

Elastaani (EL)
Kauppanimiä: mm. Cleersun, Dorlastan, Espa, Fajibo Spandex, Linel, Lycra, Opelon, Perflux, Spandavel, Spandex, Spanzelle, Texlon
Elastaanit ovat elastomeerikuituja joissa on 85 painoprosenttia polyuretaania. Elastaani palautuu alkuperäiseen pituuteensa, kun se on venytetty kolminkertaiseksi ja päästetään vapaaksi. Kuiduilla on verkkomainen rakenne, joka koostuu elastisista amorfisista osista ja pienistä kiteistä, jotka sitovat niitä yhteen. Kuidut ovat hyvin taipuisia ja venyviä. Ne kuitenkin kellastuvat yli 150ºC:n lämmössä ja pehmenevät 175ºC:ssa. Elastaani on kuitenkin kumia kestävämpää.
Elastaania yhdistetään muihin kuituihin antamaan tuotteelle joustavuutta. Elastaania käytetään paljon urheilu- ja uima-asuissa, alusvaatteissa sekä resoreissa. Viime aikoina elastaania on lisätty antamaan joustoa ja istuvuutta myös muihin vaatteisiin esim. housuihin ja puseroihin.
Hoito-ohjeet: Elastaania sisältävät vaatteet hoidetaan yleensä muiden tuotteeseen käytettyjen raaka-aineiden mukaan. Yleensä tuote pestään 40ºC tai 60ºC:ssa. Tuotteita ei yleensä tarvitse silittää, mutta sen voi tehdä enintään 110ºC lämmöllä. Elastaani kestää kemiallisen pesun ja kloorivalkaisun. Tuotteet voidaan rumpukuivata varovasti.

Klorokuitu (CLF)
Kauppanimiä: mm. Dynel, Envilon, Fibravyl, Isovyl, Kuralon, Mewlon, Pe Ce, Pusan, Rhovyl, Rhovylon, Saran, Selvron, Thermovyl, Vilon
Klorokuidut, joita aikaisemmin kutsuttiin polyvinyyliklorokuiduiksi, koostuvat vinyyli- tai vinyylideenikloridiyksiköistä. Kuitua valmistetaan sekä kuiva- että märkäkehruumenetelmällä. Klorokuiduista valmistetaan monia modifioituja ja kopolymeroituja kuituja, joilla voi olla hyvin erilaisia ominaisuuksia.
Klorokuitujen kehitys aloitettiin 1930-luvulla. Klorokuitua valmistetaan yleensä katkokuituna puuvilla- ja villatyyppisenä. Siitä voidaan valmistaa myös erittäin hienojakoista, silkkimäistä kuitua. Klorokuitu ei kestä lämpöä ja kuidut pehmenevät ja kutistuvat jo 70ºC:ssa.
Kuitu varautuu sähköisesti pukineissa ihmiskehoa vastakkaisesti ja tuntuu iholla lämpimältä, joten kuiduista valmistetaankin reumakerrastoja sekä lämpöalusasuja hiihtäjille, vaeltajille sekä vuorikiipeilijöille. Klorokuituja käytetään teknisiin tarkoituksiin mm. suodattimiin, verkkoihin ja peitteisiin, sillä kuitu on kemiallisesti hyvin kestävä. Klorokuidut eivät myöskään pala helposti, joten niitä voidaan käyttää sisustustekstiileissä.
Hoito-ohjeet: Klorokuitutuotteet pestään korkeintaan 30ºC vedessä, niitä ei saa silittää eikä rumpukuivata. Tuotteita ei pidä valkaista klooripitoisilla aineilla. Jotkut tuotteet kestävät kemiallisen pesun.