Fab-poiminta: Nuori voima

Vastavalmistunut keltanokka osaa katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Nämä kolme suunnittelijaa ovat siitä loistavia esimerkkejä. Artikkeli on julkaistu Suomen Tekstiili & Muoti ry:n Fab-lehdessä.

Lue lisää Fab-lehdestä

Reeta Ek, 38, Nanson freelancer-printtisuunnittelija

Nanso Groupin toimistolla Sörnäisissä kaksi naista halaa toisiaan. Pääsuunnittelija Noora Niini­koski toivottaa Reeta Ekin tervetulleeksi. Parivaljakko suuntaa läpi valkoisen avokonttorin kohti Niinikosken työpistettä. Kohta paljastuu, mitä Ekillä on mustassa Fjällräven-repussaan.

Suunnittelijoiden yhteistyö alkoi Marimekolla, jossa Niinikoski oli aikaisemmin pääsuunnittelijana ja jonka piirtämöön tekstiilisuunnittelun opiskelija Ek tuli harjoitteluun.

”Ihastuin Reetan tyyliin heti. Se on raikas, selkeä ja ajankohtainen.”

Harjoittelusta tuli oikea työ. Kun Niinikoski siirtyi Nansolle, hän tajusi, että Reetan tyyli on juuri sitä, mihin hän halusi Nansoa viedä. Ekistä tuli yksi Nanson freelancer-suunnittelijoista. Niinikoski kiittelee Reetan tapaa tehdä ­luonnokset ensin käsin.

”Joskus alusta asti koneella suunnitellut kankaat voivat jäädä kylmiksi. Reetan kuoseissa on harmoniaa ja tyylikkyyttä, mutta mukana on aina jokin pieni särö ja vahva kädenjälki. Juuri epätäydellisyys tekee niistä kiinnostavia.”

Esimerkiksi Reetan Lukko-kuosi syntyi pahvinpalaa painomuottina käyttäen. Kun pahvi kostui, skarppi kuvio katosi ja yhdestä lukko-kuviosta tuli mustetahra. Kuin se kuuluisa piste i:n päälle.

Reeta Ek kasvoi arkkitehtikodissa, jossa ei harrastettu koriste-esineitä eikä räiskyviä värejä. Kauneus tarkoitti minimalismia. Valmistuttuaan kuvataiteilijaksi Ek halusi ahmia värejä ja kuvioita, hurmaantui rokokoosta ja vanhojen tapettien yltäkylläisyydestä. Hän halusi ymmärtää, miten sellaisia pintoja suunnitellaan. Ek lähti opiskelemaan lisää, tällä kertaa Aalto-yliopistoon tekstiilitaiteen koulutusohjelmaan.

”Vuosien myötä palasin lapsuuden minimalismiin ja löysin uskalluksen tehdä yksinkertaista. Se ei ole helppoa.”

Marimekolla alkaneen yhteistyön kautta Niinikoskesta tuli myös Reeta Ekin lopputyön ohjaaja. Aihe oli luonnosprosessi. Käytännössä Ek rakensi lopputyötään varten portfolion, jonka luonnoksista useampi päätyi myös Nanson kuoseiksi. Lopputyö hioi Ekin tyyliä, ja siinä tyylissä Niinikoski näki Nanson tulevaisuuden.

Kuosit ovat Nanson brändin ydintä. Niitä tarvitaan jatkuvasti lisää, noin 60 uutta kuosia vuodessa. Luvussa ovat mukana myös arkistosta poimitut, uudistetut kankaat.

”Reetan kuosit ovat ajankohtaisen lisäksi ajattomia”, Niinikoski summaa. ”Niissä toistuu rauhallinen pohjoinen estetiikka ja tyylikkyys.”

Reeta Ek avaa mustan reppunsa ja nostaa pöydälle A4-arkkeja, jotka ovat täynnä mustalla akryylimaalilla ja musteella maalattuja graafisia kuvioita.

”Teen mallit yleensä aina mustalla, koska silloin ne on helpompi skannata.”

Tänään valitaan luonnokset, joita lähdetään muokkaamaan eteenpäin. Seuraavalla tapaamiskerralla luonnokset skaalataan eri kokoisiksi ja tulostetaan paperille. Näitä paperilappusia mallaamalla ja eri etäisyyksiltä tarkastelemalla päätetään, missä koossa kuvio toimii parhaiten vaatekankaana.

”Joskus kuvio voi alkaa vilistä silmissä tai hajota. Pienikin muutos koossa voi vaikuttaa. Esimerkiksi 150 prosentin suurennos ei välttämättä toimi, mutta 160 prosentin suurennos voi olla täydellinen.”

Ek tekee luonnostensa elementit käsin. Sen jälkeen hän jatkaa suunnittelua tietokoneella. Hän viimeistelee mallit koneella painokuoseiksi aina itse. Viimeinenkin tekninen työvaihe on pakko osata, jos haluaa lopputuloksesta tietynlaisen.

”Olen ylpeä, että osaan tehdä myös viimeistelyn. Minun on freelancerina pystyttävä myymään valmis tuote.”

Ek on onnellinen, että saa tehdä tekstiilisuunnittelua suomalaiselle yritykselle, jolla on pitkät perinteet. Nanso perustettiin 1921. Aluksi se keskittyi laamapaitojen valmistukseen, myöhemmin se tuli tunnetuksi värikkäistä trikoo-t-paidoista ja -yöasuista. Monelle tulee Nansosta mieleen Paola Suhosen päivittämä Paulakukka-kuosi.

”On hienoa olla mukana luotsaamassa Nanson uudistusta. Kuosini istuvat tänne hyvin.”

Nanson toimistolla on myös showroom, jossa sisäänostajat pääsevät hypistelemään vaatteita. Ekin suunnittelemat kuosit Britta, Kampa, Pino, Pilkahdus, Sumppu, Raesokeri ja Lukko roikkuvat rekeistä paidoissa, mekoissa, tunikoissa, housuissa ja huiveissa.

Niinikoski on tyytyväinen, että Ekin kuoseista on helppo rakentaa kokonaisuuksia. Sellaisia hän haluaa myydä. Kuosivaatteiden lisäksi Nanso tuottaa myös yksivärisiä vaatteita, eikä materiaali rajoitu enää vain trikooseen. Mukaan on otettu kudottuja kankaita, farkkua ja neuleita.

”Haluan että sisäänostaja voi nähdä yksittäisten vaatteiden lisäksi kokonaisuuden, jonka hän voi tilata liikkeeseensä ja nostaa suoraan rekille”, Niinikoski avaa visiotaan.

Suunnittelija saa keskittyä suunnittelemaan kuoseja, kun pääsuunnittelija miettii suuria linjoja ja loppukäyttäjää. Reeta Ek tunnustaa, ettei oikeastaan tietoisesti ajattele Nansoa tai tietyn kohderyhmän ihmistä, joka vaatteen ostaa.

”Liika suunnitelmallisuus rajaa luovuutta ja lopputulos kärsii. Luotan, että alitajuntaan on tarttunut sen verran Nanson brändikuvaa, että se riittää.”

Ek suunnittelee kuoseja muillekin brändeille ja tekee taidejulisteita ja graafista suunnittelua.

Tunnetusti muotimaailman sisällä eletään eri ajassa kuin kuluttajien maailmassa. Tällä hetkellä Nanso kuvaa kevään 2018 ensimmäisiä herkkuja. Mitä kauppoihin on tulossa saman vuoden syksyllä, paljastuu Niinikosken koneelta.

”Jos tämä ei myy, niin ei mikään”, Niinikoski sanoo silmät loistaen ja osoittaa yhtä Ekin uusimmista kuoseista.

Ek on ollut tuottelias. Tänään hän tarjoaa Nansolle peräti 20 uutta kuosia. Huikeinta on, että Niinikoski on tyytyväinen melkein jokaiseen.

”Laadukkaat tuotteet kestävät, jos kuosi kestää aikaa. Toivomme, että nämä toimivat vielä kymmenenkin vuoden päästä.”

Ek pakkaa luonnokset takaisin ruotsalaiseen reppuun, joka keksittiin 1970-luvulla, ja joka keikkuu kaikkien tiedostavien kaupunkilaisten selässä. Mikä tulee olemaan Nanson Kånken? Olisiko se Kampa-kuosi? Tai ehkä joku niistä kahdestakymmenestä, joita emme ole vielä nähneet.

Lilli Norio, 30, R-Collectionin pääsuunnittelija

Lilli Norio aloitti uransa R-Collectionilla myyjänä, mutta oli jo suunnitellut kolme vuotta esiintymisasuja Antti Tuiskulle ja Saara Aallolle. Kun yrityksen johto kuuli, että heillä on suunnittelija myyjänä, Norio sai kutsun yrityksen pääkonttorille Kajaaniin.

”Oli ihmeellistä nähdä se pieni laitos, jossa vaatteet kaavoitettiin ja ommeltiin.”

Suunnittelijan ajatuksissa alkoi muodostua visio, mihin suuntaan yrityksen ilmettä voitaisiin viedä.

Norio sai työparikseen perheen pojan, Ollin. He tunsivat toisensa opiskeluajoilta, ja alkoivat suunnitella uudistuksia. Tuttavuus syveni rakkaudeksi työn lomassa.

”Me olimme kuin meant to be toisillemme.”

Silti työ ei ollut aina helppoa. Ollin vanhemmat, omistajapari Pekka ja Marjo Saastamoinen, olivat tottuneet tekemään kaiken itse. Noriolta kysyttiin kyllä mielipiteitä, mutta toimitusjohtaja teki niin kuin katsoi parhaaksi. Tarvittiin jämäkkyyttä ja peräänantamattomuutta.

”Hetkittäin mietin, että olen 30-vuotias, enkä ole koskaan ollut suunnittelijana missään toisessa yrityksessä. Pystynkö tähän?”

Myös henkilökunta piti saada uusien visioiden taakse. Suurin osa väestä oli ollut talossa 20–30 vuotta, ja tapoja oli vaikeaa muuttaa. Nuori uudistajakaksikko päätyi siihen, että ainut tie uuteen nousuun oli kansainvälistyminen. Uusille markkinoille lähtö tarkoitti muutosta kaikkeen totuttuun, konkreettisesti laskutuksesta lähtien, joka täytyi saada toimimaan myös englanniksi. Yritys joutui myös käymään yt-neuvottelut.

”Pikkuhiljaa luottamus meidän nuorten näkemyksiin kasvoi.”

Nuoret veivät R-Collectionin ensimmäistä kertaa ulkomaisille messuille. Nyt merkillä on Saksassa oma agentti ja yhdeksän jälleenmyyjää. Helsingin keskustan liike vaihtoi osoitetta näkyvämmälle paikalle. Sen yhteyteen avattiin näyttävä showroom, jossa japanilaisten ja korealaisten sisäänostajien on mukavaa asioida. Myös tuotteita uudistettiin ja uusia suunniteltiin. R-Collectionin kuuluisa anorakki sai rinnalleen kaupunkikuvaan istuvamman mallin, pitkän anorakin.

Mitä R-Collectionilta voi odottaa jatkossa?

”Urheiluvaateskene on maailmalla valtava juttu ja teknisiin vaatteisiin pukeudutaan myös arkena. Uuden materiaalin kokeilu kiinnostaisi.”

Rolf Ekroth, 35, TouchPointin freelancer-suunnittelija, opiskelee Aalto-yliopistossa

En tiennyt työvaatteista mitään, kun aloitin täällä”, Rolf Ekroth sanoo ja tekee käsillään kaaren ympäri Touchpointin toimistoa Helsingin Lautta­saaressa.

Suunnittelusta hän tiesi jo paljon enemmän. Hänet oli valittu Vuoden nuoreksi suunnittelijaksi, hän oli napannut Kööpenhaminasta Designers Nestin voiton ja Hyèresin kuuluisan muotisuunnittelukilpailun finaalipaikan. Pariisilainen tavaratalo Galeries Lafayette Haussmann alkaa syyskuussa 2017 myydä Ekrothin unisex-sadeasukokonaisuutta.

Touchpointilla halutaan antaa nuorille suunnittelijoille mahdollisuus tutustua alaan käytännössä. Firmassa uskotaan, että nuorten ”kaikki on mahdollista” -asenteesta jää jotain myös yritykseen.

”Toivon, että moni muukin yrittäjä ymmär­täisi, että Aalto-yliopisto on täynnä superlahjakkaita ihmisiä, jotka siivoavat vessoja rahoittaakseen taiteellisia projektejaan”, Ekroth sanoo.

Työvaatevalmistajalla Ekrothin tehtävänä on suunnitella Hesburgerin henkilökunnalle uudet työvaatteet. Ekroth haluaa tuoda työvaatteisiin taiteellista näkemystään, jonka inspiraationa on yhdistää vaikutteita urheiluvaatteista, katu- ja high end -muodista.

Suunnittelijan omat kokemukset työvaatteista rajoittuvat aikaan, jolloin hän parikymppisenä toimi Helsingin Kasinolla kortinjakajana.

”Jokainen sai käyttöönsä 2–3 hengittämätöntä paitaa, jotka piti itse pesettää pesulassa. Välillä kuljin kokonaisen viikon samassa paidassa.”

Nyt Ekroth aikoo haastatella Hesburgerin työntekijöitä ja hyödyntää heidän ajatuksiaan suunnitteluprosessissa. Hän haluaa, että henkilökunta voisi kantaa asujaan ylpeänä.

Touchpointilla Ekroth koki iloisen yllätyksen, kun hän sai materiaaliksi kierrätyskankaan. Hän vei kankaan Aalto-yliopistoon opiskelijakollegoiden tunnusteltavaksi.

”Kaverit eivät voineet uskoa, että kangas oli valmistettu kierrätetyistä muovipulloista. Tämä hengittää kuin mikä tahansa tekninen urheilutekstiili.”

Yhteen lyhythihaiseen paitaan käytetään keskimäärin seitsemän muovipulloa. Sol ja Hesburger ovat tähän mennessä käyttäneet työvaatteisiinsa yhteensä jo 300 000 pulloa. Fab

Artikkeli on julkaistu Suomen Tekstiili & Muoti ry:n Fab-lehdessä. Voit lukea lehden kokonaisuudessaan täältä.