Konkarin näkemys tekstiili- ja muotialan koulutuksesta: ”Pitää kuunnella herkällä korvalla yritysten tarpeita ja luoda yksilöllisiä urapolkuja”

Pitkän uran tekstiili- ja muotialan ammatillisen koulutuksen parissa tehnyt Marja-Liisa Vettenranta on tyytyväinen nykyisiin ammatillisiin tutkintoihin, jotka mahdollistavat opiskelijakohtaiset erikoistuneet urapolut. Pieni toimiala ja haastavat ajat vaativat konkarin mukaan oppilaitoksilta aktiivista yhteistyötä yritysten kanssa.

Monissa suomalaisissa tekstiili- ja muotialan yrityksissä tunnetaan Marja-Liisa Vettenrannan nimi hyvin. Vettenranta aloitti alan ammatillisena kouluttajana ja yrityksille räätälöityjen oppisopimuskoulutusten uranuurtajana Jalasjärvellä vuonna 1980. Sittemmin koulutukset ja yhteistyöt yritysten kanssa veivät naista eri puolille Suomea.

Tekstiili- ja muotialan osaajia Vettenranta on kouluttanut vuosien varrella sekä pienille että isommille yrityksille. Listalta löytyvät muun muassa Suomen Trikoo, Tiklas, Nanso, Orneule, Lapuan Kankurit, Foxa, Ahlström-Munksjö, Inka, Lennol, Jokipiin Pellava ja Annalan kutomo.

Koko Vettenrannan 40-vuotisen kouluttajauran ajan työn ytimessä ovat olleet yritysten tarpeet. Alan muutokset, vaihtelut ja osaamisvaatimukset ovat näkyneet selkeästi myös koulutusten tarpeissa. Kun 1990-luvun lama kuritti yrityksiä, myös oppilaitosten oli mietittävä selviytymiskeinoja. Tekstiili- ja muotialan koulutuksen väliaikaisesti päättyessä Vettenrannan oman työpaikan pelasti tietotekninen osaaminen.

”Nyt koronakriisin aikaankin selviävät ne, jotka ovat etujoukoissa hankkineet tulevaisuuden osaamista ja toimintatapoja, tavallaan ässän hihaansa. Samalla tavoin myös 90-luvun laman aikaan piti löytää selviytymiskeinoja”, muistelee Vettenranta.

Lisää rohkeutta oppilaitosten ja yritysten yhteistyöhön

Vettenranta on ollut koko 2000-luvun aktiivisesti mukana uudistamassa tekstiili- ja muotialan ammatillisia tutkintoja. Uudistuksissa pohdittiin useaan kertaan tutkintojen yhdistämistä enemmän alan yritysten ja trendien mukaisiksi. Vasta vuoden 2018 reformissa tässä onnistuttiin. Tuolloin tekstiili- ja vaatetusalan sekä käsi- ja taideteollisuusalan tutkinnot yhdistettiin yhtenäisiksi mutta joustaviksi tekstiili- ja muotialan tutkinnoiksi.

”Suomessa ei juuri enää ole tekstiili- ja muotialan yrityksiä, jotka työllistäisivät satoja samoilla taidoilla varustettuja työntekijöitä. Siksi tarvitaan yksilöllisyyttä ja erikoistumista. Uusissa ammatillisissa tutkinnoissa on joustavuutta ja mahdollisuus luoda todella erilaisia urapolkuja. Yksilöllisten osaamispolkujen tarjoaminen on nyt kouluttajien haaste”, Vettenranta muistuttaa.

Suurten tekstiili- ja muotialan yritysten tuotannon katoaminen Suomesta 1990-luvulla käynnisti mittatilausompelijoiden koulutusbuumin, kun taas teollisten ompelijoiden ja tekstiilien valmistajien koulutukset romutettiin. Tästä kärsivät nyt monet pienet kotimaiset designyritykset, mutta myös teknisiä tekstiilejä valmistavat yritykset.

”Jotta jatkuvan leikkausuhan alla oleva ammatillinen tekstiili- ja muotialan koulutus saadaan pidettyä Suomessa ja yrityksille jatkossakin osaajia, opettajien on pidettävä yhteyttä yrityksiin näiden tarpeita kuunnellen. Enää tämän alan koulutus ei voi mennä niin, että koulutetaan kerralla 20 mittatilausompelijaa, vaan on saatava yksilöllisten polkujen kautta monialaisia osaajia. Tarvitaan aitoa yhteistyötä yritysten kanssa.”

Marja-Liisa Vettenranta

Yksilöllisyyttä ja joustavuutta koulutukseen

Vettenranta muistuttaa, että oppisopimuskoulutuskokonaisuuden suunnittelu ei ole läpihuutojuttu: monesti yksityiskohtia suunnitellaan yrityksen kanssa vuodenkin verran. Tulos on lähes aina palkitseva ja opiskelijat työllistyvät tekijöiksi yrityksiin.

─ Yritysten tarpeita on kuunneltava herkällä korvalla. Opettajalla ei tarvitse olla kaikkea koulutuksessa tarvittavaa osaamista, sillä panosta tulee myös yritykseltä. Tärkeää on katsoa eteenpäin ja tehdä tarkka mutta joustava koulutussuunnitelma.

Teolliseen ympäristöön tottuneet ovat katoamassa hiljalleen myös opettajakunnasta. Kokemusta ja näkemystä teollisen ompelun tarpeista kuitenkin tarvittaisiin. Vettenranta perääkin opettajille lisää kouluttautumismahdollisuuksia.

─ Tekstiili- ja muotialan tutkintoon liittyvää koulutusta opettajille löytyy, mutta ammatillista koulutusta ja alan mahdollisuuksiin liittyvää tsemppausta ei ole viime vuosikymmeninä juurikaan nähty.

Vastikään eläkkeelle jäänyt Vettenranta visioi myös tekstiili- ja muotialan tulevaisuutta.

─ Minulla on kutina, että alan teollisuutta on tulossa takaisin Suomeen, mutta erilaisessa muodossa kuin ennen. Esimerkiksi virtuaalisuus tuo mahdollisuuksia ja sen merkitys kasvaa alalla vauhdilla. Ammatillisen koulutuksen tulevaisuus on yksilöllisissä urapoluissa ja laaja-alaisen koulutuksen tarjoamisessa.