Tekstiilimerkintöjen uudistuksen tulee olla kokonaisvaltainen ja vastattava kuluttajien odotuksiin

Valtaosa tekstiili- ja vaatealan yrityksistä myy tuotteitaan usealla markkina-alueella, minkä vuoksi nykyisten toisistaan poikkeavien kansallisten sääntöjen noudattaminen on työlästä. EU:n alueelle tarvitaan yhdenmukaistetut tekstiilituotteiden merkintäsäännöt, jotka huomioivat ajankohtaiset vastuullisuusnäkökulmat mutta vähentävät viherpesua. Tämä olisi sekä yritysten että kuluttajien etu.

TEKSTIILIMERKINTÄASETUS KAIPAA UUDISTAMISTA

EU:n tekstiilimerkintäasetus (EU) N:o 1007/2011 ohjeistaa tekstiilien kuitukoostumuksen ilmoittamisessa. Kuitukoostumus on kuluttajalle tärkeä tieto ja auttaa tekemään tietoisempia ostopäätöksiä tuotteiden materiaalikoostumuksen perusteella. Nykyinen tekstiilimerkintäasetus on kuitenkin päivittämisen tarpeessa, eikä sen tulkinta ole yrityksille helppoa. Tuemme Euroopan komission pyrkimystä saattaa tekstiilimerkintäasetus ajan tasalle.

•  Vihreän siirtymän nopeuttamiseksi uusien tekstiilikuitunimien käyttöönoton tulisi olla suoraviivaisempaa. Nykyisellään kuitunimen hakuprosessi kestää jopa vuosia eikä se ole läpinäkyvä. Tämä on haitannut uusien, vastuullisten tekstiilikuitujen markkinoille saattamista.
• Tekstiilituotteiden kierrätyskuitusisällön merkintöjä ei ole standardoitu, säännelty tai ohjeistettu EU:ssa. Uudistuksen tulisi huomioida kierrätyskuitujen merkintätavat viherpesun välttämiseksi sekä yritysten ja kuluttajien ohjaamiseksi.
• Höyhenen ja untuvan merkintäsääntöä tulisi muuttaa tekstiilimerkintäasetuksessa. Yritykset eivät ole omaksuneet merkintätapaa ”sisältää muuta kuin tekstiiliä olevia eläinperäisiä osia”, vaan merkitsevät tuotteen kuitusisältöön ”untuva ja höyhen”. Tähän merkintätapaan myös kuluttajat ovat tottuneet.
• Mahdollisuus antaa vapaaehtoisia lisätietoja kuitukoostumuksen yhteydessä nähdään edelleen tärkeänä, mutta säännöt merkintätavoille eivät ole selkeät. Tämä johtaa sääntöjen kirjavaan tulkintaan. Vapaaehtoiset lisätiedot koskevat usein esim. kuidun alkuperää, valmistustapaa, sertifikaattia, kierrätyskuitusisältöä tai kauppanimeä.

Tekstiilimerkintäasetuksen (EU) N:o 1007/2011 rinnalle tarvitaan lisäksi kipeästi ohjeistavaa dokumenttia, jollainen oli muutama vuosi sitten valmisteilla. Tämä auttaisi yrityksiä tulkitsemaan asetusta ja vähentäisi vaihtelevia merkintätapoja tekstiilituotteissa.

KESTÄVIÄ JA KULUTTAJAYSTÄVÄLLISIÄ TUOTESELOSTEITA

Niin kuluttajat kuin yrityksetkin kaipaavat kestävämpiä ja pienempiä tuoteselosteita, joita kuluttajat eivät leikkaisi tuotteesta irti. Fyysistä, tuotteessa kiinni olevaa selostetta tarvitaan tulevaisuudessakin, mutta se voisi olla huomattavasti pienempi, jos osa tuotetiedoista siirrettäisiin digitaaliseen muotoon, kuten digitaaliseen tuotepassiin.

Selosteiden ja merkintöjen kestävyydelle pitäisi myös olla vähimmäisvaatimukset, jotta ne kestäisivät yhtä kauan kuin itse tuotekin. Nykyiset etiketit ovat usein huonolaatuisia, kuluttajalle epämukavia ja lukukelvottomia. Lisäksi jos etiketissä on liikaa tietoa, kuluttajat hyvin todennäköisesti leikkaavat sen irti, jolloin tuotetiedot menetetään.

MERKINTÖJEN KIELIVAATIMUKSIA KOHTUULLISTETTAVA

Yritysten on vaikeaa saada kaikki vaaditut kieliversiot mukaan fyysisiin pesuohjelappuihin, ja lopputuloksena niistä muodostuu kuluttajille epämiellyttävän pitkiä. Tekstiilimerkintöjen kielivaatimuksia tulisikin kohtuullistaa ja/tai osa tiedoista siirtää digitaaliseen muotoon.

Yhtenä ratkaisuna voisi olla esimerkiksi se, että kuitukoostumus lukisi fyysisessä lapussa vain englanniksi ja hoito-ohjeet olisivat ISO 3756 ‑symbolein kuvattuna.

ALKUPERÄMAAMERKINTÄ SEKÄ KOKOTIETO PAKOLLISIKSI

Tekstiilituotteiden alkuperän merkintöihin liittyvä keskustelu on ollut pinnalla jo vuosia. Suomen Tekstiili & Muoti näkee, että alkuperämaamerkintä voisi olla EU:ssa pakollinen. Suurin osa yrityksistä käyttää jo nyt merkintää vapaaehtoisesti vastatakseen kuluttajien odotuksiin. On kuitenkin huomioitava, että alkuperämaasäännöt eivät sovellu kovin hyvin tekstiilituotteisiin, sillä ne kertovat vain missä tuotteen viimeinen valmistusvaihe, useimmiten ompelu, on tehty. Paine toimitusketjun läpinäkyvyyden lisäämiseksi tekstiili- ja vaatetusalalla on kova. Useat yritykset kertovat avoimesti esimerkiksi tuotteiden materiaalin valmistusmaan ja jopa tehtaiden nimiä.

Uudistuksessa tulisi myös harkita erityisesti vaatteiden kokomerkintöjen pakollisuutta EU:ssa. Yhdenmukaiset kokomerkintäjärjestelmät helpottaisivat sekä kuluttajien tekemiä valintoja että yritysten tuotehallintaa eri markkinoilla.

HOITO-OHJEET YHDENMUKAISIKSI EU:SSA

Nykyisellään eri EU-mailla on erilaisia sääntöjä hoito-ohjeiden merkinnöistä, ja monissa maissa ohjeiden sisällyttäminen tekstiilituotteeseen ei ole pakollista. Tämä olisi helppo korjata, sillä ISO 3758 ‑symbolit tarjoavat jo standardoidun tavan merkitä tekstiilituotteiden pesu- ja hoito-ohjeet. Tätä standardia tulisi hyödyntää täysimääräisesti ja edellyttää kaikkia jäsenmaita käyttämään näitä standardoituja symboleita hoito-ohjeiden merkitsemiseen.

Suomella on lisäksi ollut käytössä kansallinen standardi sanallisista hoito-ohjeista ja niiden käännöksistä useille kielille. Tämä dokumentti on ollut hyvin hyödyllinen, mikäli yritys on päättänyt käyttää sanallisia hoito-ohjeita symbolien sijaan. Usein sanallisia lisäohjeita myös tarvitaan. Tämä ongelma ratkeaisi hyödyntämällä vastaavaa eurooppalaista standardia.

Kaiken kaikkiaan standardoitujen symbolien ja tarvittaessa myös standardoitujen sanallisten ohjeiden avulla olisi varsin helppoa yhdenmukaistaa tekstiilien hoito-ohjemerkinnät koko EU:n alueella.