- Vastuullisuus & kiertotalous
Uutta tietoa tekstiilien mikromuovipäästöistä Suomessa
Suomen ympäristökeskus selvitti meriympäristöön päätyvän mikromuovin määrää, laatua ja lähteitä. Tieliikenne on Suomessa suurin yksittäinen mikromuovin lähde. Myös tekstiilituotteiden osuus on merkittävä. 95 % mikromuovikuormituksesta onnistutaan poistamaan jäteveden puhdistusprosessissa.
Merten muoviroskat ovat globaali haaste. Muovia päätyy ympäristöön useista eri lähteistä, ja roskat saattavat kulkeutua kauaskin alkuperäisistä päästölähteistä. Erityisesti pienen ja kevyen muoviroskan eli mikromuovien tutkimus- ja seurantamenetelmiä on kehitetty viime vuosina vauhdilla eri puolilla maailmaa.
Suurin yksittäinen mikromuovin lähde Suomessa on tieliikenne, käy ilmi Suomen ympäristökeskuksen RoskatPois! -hankkeen selvityksistä. Myös tekstiilituotteiden osuus on merkittävä.
Kuva: Suomen ympäristökeskuksen RoskatPois! -hankkeen tunnistamat mikromuovilähteet Suomessa, niistä aiheutuvat arvioidut vuosittaiset kokonaispäästöt ja todennäköisimmät kulkeutumisreitit mereen. Huom! Kuvassa on esitetty konservatiivinen ja maksimiarvio kyseisen lähteen tuottamasta mikromuovimäärästä. Arviot ovat kokonaispäästöjä, eivätkä kuvaa mereen päätyvää kuormitusta.
Tekstiilien pesusta aiheutuvat mikromuovipäästöt
RoskatPois! -hankkeessa arvioitiin, että synteettisistä tekokuiduista valmistettujen tekstiilien pesusta syntyy Suomessa mikromuovipäästöjä arviolta 5–289 tonnia* vuodessa. Mikromuoveja irtoaa eniten ensimmäisellä pesukerralla, ja tilanne yleensä tasaantuu muutaman pesukerran jälkeen.
Pyykinpesuvesien mukana mikromuovit kulkeutuvat jätevedenpuhdistamoille. Selvityksen mukaan jopa 95 % suomalaisiin puhdistamoihin saapuvasta mikromuovikuormituksesta onnistutaan poistamaan jäteveden puhdistusprosessissa, joten tekstiilien pesusta aiheutuvista päästöistä vain muutama prosentti päätyy vesistöön.
Pyykinpesuvesien mukana kulkeutuva kuormitus on vain osa tekstiilien kokonaispäästöistä, sillä myös esimerkiksi huonepöly sisältää tekstiileistä peräisin olevia mikromuovihiukkasia.
Pesun yhteydessä kaikista tekstiileistä irtoaa kuituja. Synteettiset tekokuidut, kuten polyesteri, polyamidi ja elastaani, määritellään mikromuoviksi, koska ne eivät hajoa vesistössä.
Arviot mikromuovipäästöistä vaihtelevat eri tutkimuksissa
Ensimmäiset tutkimukset tekstiilikuitujen päätymisestä meriympäristöön tehtiin vuonna 2011. Tämän jälkeen tekstiilien pesusta irtoavien kuitujen määrää on selvitetty useissa eri tutkimuksissa, joissa on pesty erityyppisiä tekstiilejä erilaisilla pesuohjelmilla ja erityyppisillä pesukoneilla.
Toistaiseksi ei ole tiedossa tutkimuksia, joissa olisi tutkittu kotitalouksille tavanomaista pesutilannetta, jossa pestään samanaikaisesti eri materiaaleista valmistettuja erityyppisiä tekstiilejä täydellä koneellisella.
Arviot tekstiilien mikromuovipäästöistä vaihtelevat huomattavasti tehtyjen tutkimusten välillä. Irtoavien mikromuovien määrään vaikuttavat muun muassa langan sisältämien kuitujen määrä ja laatu, kudoksen tyyppi (kudottu / neulottu), langan tiheys pinta-alaa kohti, tuotteen viimeistely, pesukoneen tyyppi (päältä / sivulta täytettävä) sekä käytetty pesu- ja huuhteluaine.
* Laskennassa on käytetty arviota pestyn pyykin määrästä henkeä kohti vuodessa sekä synteettisten tekstiilien osuutta kaupallisiin tilastoihin perustuen.
Lähde: Suomen Ympäristökeskus, Suomen merialueen roskaantumisen lähteet, 2020
Lue myös: