Vieraskynä: Geoblokkausasetus sääntelee valtioiden rajat ylittävää verkkokauppaa – mitä se tarkoittaa kauppiaalle ja asiakkaalle?

Verkkokauppa on erinomainen keino tavoittaa asiakkaita laajalta alueelta. EU:n komissio on kuitenkin ollut huolestunut siitä, että verkkokauppayritykset hankaloittavat rajat ylittävää kauppaa mm. estämällä verkko-ostokset rajojen yli. Ongelman ratkaisemiseksi on annettu geoblokkausasetus. Sen sisältöä meille avaa kirjoituksessaan asianajaja Satu-Anneli Kauranen. Katso artikkelin lopusta muistilista verkkokauppiaalle!

Geoblokkausasetus on hyvä uutinen verkko-ostoksia tekeville kuluttajille ja yrityksille. Myyjien on puolestaan huolehdittava, että niiden käytännöt eivät riko asetuksen määräyksiä.

Geoblokkausasetus (2018/302)

Geoblokkausasetus eli perusteettomia maarajoituksia koskeva asetus sääntelee verkkokauppaa.

Asetuksen tarkoituksena on parantaa kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksia hankkia tavaroita ja palveluja omaan käyttöönsä EU:n sisämarkkinoilla.

Asetuksella puututaan asiakkaiden kansalaisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan takia tapahtuvaan syrjintään ja siihen liittyviin käytäntöihin verkkokaupassa.

Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi, että suomalainen verkkokauppa ei saa myydä tavaroita eri hinnoilla vaikkapa Saksaan.

Samoin esimerkiksi ruotsalaisen asiakkaan on voitava ostaa tuotteita suomalaisesta verkkokaupasta.

Kaupan ei kuitenkaan ole pakko toimittaa tavaroita kuin itse valitsemiinsa paikkoihin.

Asetuksen soveltaminen alkoi 3.12.2018. Kyseessä on EU-tasoinen asetus, eli se on sellaisenaan suoraan velvoittava ja sovellettava laki kaikissa EU-maissa.

Mitä geoblokkaus on?

Geoblokkauksella tarkoitetaan käytäntöjä, joilla rajoitetaan EU-maiden rajat ylittävää verkkokauppaa kansalaisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella. EU:n komission tekemän selvityksen mukaan 63 % verkkosivustoista esti tilauksen tekemisen rajat ylittävässä tilanteessa, joten geoblokkaus on hyvin yleistä.

Geoblokkausta tapahtuu esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

  • Verkkokauppa estää toisessa EU-maassa olevan asiakaan pääsyn verkkosivustolleen
  • Verkkokauppa ei salli, että toisessa EU-maassa oleva asiakas tekee tilauksen
  • Asiakkaaseen sovelletaan erilaisia ehtoja riippuen tämän kansalaisuudesta, asuin- tai sijaintimaasta

Tavanomaisesti verkkosivustoilla käytetään nk. geolokaatio-ohjelmistoja, jotka tunnistavat asiakkaan IP-osoitteen ja löytävät verkkosivun käyttäjän sijainnin. Tämä on edelleen sallittua. Niiden avulla ei kuitenkaan enää saa estää asiakkaan pääsyä verkkosivulle tai reitittää häntä uudelleen toiselle verkkosivulle.

Milloin yrityksen pitää noudattaa geoblokkausasetusta?

Asetusta sovelletaan kaikkiin elinkeinonharjoittajiin, jotka tarjoavat tavaroita tai palveluja EU:n alueella. Sillä ei ole merkitystä missä elinkeinonharjoittaja on perustettu tai missä se varsinaisesti toimii.

Asetuksen määräyksiä sovelletaan kuitenkin vain tilanteissa, joihin liittyy jokin rajat ylittävä aspekti.  Ainoastaan yhden maan sisäiseen tilanteeseen asetusta ei sovelleta.

Mikä on geoblokkausasetuksen mukaan kiellettyä ja sallittua?

Geoblokkausasetuksella kielletään perusteeton syrjintä asiakkaan kansalaisuuden, asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella. Tämä ei tarkoita, kaikkia asiakkaita olisi kohdeltava samalla tavoin ja heihin olisi sovellettava täysin samoja kaupan ehtoja. Edelleen voidaan käyttää esimerkiksi tietylle asiakasryhmälle kohdennettuja kampanjoita. Oleellista on se, että erilainen kohtelu ei johdu siitä, minkä maan kansalainen asiakas on tai missä tämä asuu.

Erilaiseen kohteluun voi olla myös perusteita, jolloin se on sallittua. Jos yrityksen olisi esimerkiksi rekisteröidyttävä jossakin maassa verovelvolliseksi myydessään sinne tuotteita, yritys voi päättää myykö se kyseiseen maahan.

Tietyissä tilanteissa geoblokkaukselle tai muunlaiselle syrjinnälle ei kuitenkaan ole olemassa perusteita kansalaisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan liittyvän syyn takia. Tällöin geoblokkaus on aina kiellettyä. Nämä tilanteet liittyvät (1.) tavaroiden myyntiin, (2.) asiakkaiden pääsyyn verkkosivuille ja (3.) maksujen syrjimättömyyteen.

1. Tavaroiden myynti – oikeus ostaa kuin paikallinen

Asiakkaalla on lähtökohtaisesti oikeus ostaa tavaroita kuten paikallinen asiakas.  Yritys voi päättää, että se ei toimita tavaroita toimialueensa (kuten tietyn maan) ulkopuolelle, mutta se ei saa sulkea ulos toisesta EU-maasta tulevia asiakkaita. Tällöin asiakkaalla on oikeus siihen, että kyseinen tavara toimitetaan johonkin sellaiseen EU:n jäsenvaltioon, johon myyjä toimitusehtojensa mukaisesti tekee toimituksia.

  • Esimerkki: Ruotsalainen asiakas haluaa ostaa tuotteen, jonka hän löytää suomalaiselta verkkokaupalta. Jos tämä verkkokauppa toimittaa tuotteita vain Suomessa sijaitseviin osoitteisiin tai noutopisteisiin, ruotsalaisella asiakkaalla on oikeus tilata tuote samoin ehdoin kuin paikalliset asiakkaat. Asiakas voi esimerkiksi noutaa tavaran yrityksen toimipisteestä tai pyytää sen toimitettavaksi johonkin Suomessa sijaitsevaan osoitteeseen.
  • Myyjällä ei ole velvollisuutta toimittaa tavaroita kaikkiin EU-maihin, vaan yritys voi edelleen itse päättää mihin maihin se toimittaa tuotteita.

2. Asiakkaiden on päästävä verkkosivustoille

Asiakkaan pääsyn estäminen verkkosivustoille ja asiakkaan ohjaaminen verkkorajapinnan versiosta toiseen ilman asiakkaan suostumusta on kiellettyä.

  • Esimerkki: Jos yrityksellä on sekä suomalaiset verkkosivut että kansainvälisille markkinoille suunnatut englanninkieliset verkkosivut, on irlantilaisen asiakkaan vapaasti päästävä suomalaisille sivuille. Asiakas voidaan reitittää englanninkielisille sivuille vain, jos asiakas antaa siihen suostumuksensa. Asiakkaan suostumus voidaan hankkia esimerkiksi suomalaiselle verkkosivulle aukeavan palkin avulla.

3. Maksujen pitää olla syrjimättömiä

Myyjä voi vapaasti valita mitkä maksutavat se hyväksyy.

Valittujen maksutapojen käytössä ei kuitenkaan saa syrjiä asiakkaita kansalaisuuden, asuin- tai sijoittautumispaikan takia tai maksutilin sijainnin, maksupalveluntarjoajan sijoittautumispaikan tai maksuvälineen myöntämispaikan takia. Tämä pätee tilisiirtoihin, suoraveloituksiin tai myyjän hyväksymällä maksukortilla tehtyihin maksuihin. Lisäksi maksujen on täytettävä tunnistautumisvaatimukset ja maksut on suoritettava myyjän hyväksymässä valuutassa.

  • Esimerkki: Jos suomalainen myyjä hyväksyy verkkokaupassaan maksuvälineeksi tietyn tuotemerkin suomalaisen luottokortin, on hyväksyttävä myös saman tuotemerkin saksalainen luottokortti.

Miten asetuksen valvonta on järjestetty Suomessa?

Kansallisista valvontaelimistä ja rikkomistapauksista määrättävistä seuraamuksista säädetään kansallisesti jokaisessa EU-maassa. Suomessa lainsäädäntöprosessi on kuitenkin vielä kesken. Valvontaviranomaiseksi on ehdotettu Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuluttaja-asiamiestä. Tämä koskisi kuitenkin vain kuluttajakauppaa. Jos ostajana on toinen yritys, niin valvontaviranomaisesta ei vielä ole tietoa.

Seuraamusten osalta ensisijaisena tavoitteena olisi saada lainvastaisesti toimiva yritys lopettamaan menettelynsä tai muuttamaan sitä vapaaehtoisesti. Tarvittaessa kuluttaja-asiamiehen on ryhdyttävä pakkotoimiin tai saatettava asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Käytännössä se tarkoittaisi uhkasakolla tehostetun kiellon määräämistä.

Yritysten on hyvä tiedostaa, että kuluttaja-asiamies todennäköisesti tulee tekemään valeostoksia verkkokaupoista vähintään pistokoemaisesti, kun se alkaa tosiasiallisesti valvoa geoblokkausasetuksen noudattamista.

Muistilista verkkokauppiaalle: Miten varmistan asetuksen määräysten noudattamisen?

Yritysten kannattaa käydä huolella läpi verkkokauppakäytäntönsä ja varmistaa, että ne noudattavat geoblokkausasetuksen määräyksiä.

  • Tarkista mahdolliset toimitusehtojen päivitykset: niihin ei saa sisältyä syrjiviä ehtoja
  • Tarkista, ettei verkkokauppasivujen asetuksissa ole esteitä liittyen mm. IP-osoitteisiin ja postinumeroihin.
    • Jos yrityksellä on useampia verkkokauppaversioita, poista mahdolliset automaattiset uudelleenreititykset ja tee tarpeelliset muutokset asiakkaan suostumuksen pyytämiseksi.
    • Jos yrityksellä on vain yksi verkkosivusto, uudelleenreitityksestä ei tarvitse huolehtia.
    • Tarkista sähköisen maksamisen käytännöt, kuten maksukorttien hyväksyminen, ja tarvittaessa yhdenmukaista käytännöt.


Satu-Anneli Kauranen, Asianajaja, Asianajotoimisto Merilampi Oy
+358 44 584 5858
satu-anneli.kauranen@merilampi.com

Kirjoittaja järjestää yrityksille maksutta lyhyitä kilpailuoikeustietoiskuja, ja niitä voi halutessaan tiedustella suoraan häneltä.