Vieraskynä: Luonnonväreistä uusia mahdollisuuksia tekstiiliteollisuuteen

Luonnonväreillä voi tuottaa uniikkeja tuotteita ja niiden ympärille on mahdollista perustaa kokonaan uusi, kestävämpi teollisuudenala, kirjoittaa tutkijayliopettaja Päivi Laaksonen Hämeen ammattikorkeakoulusta.

Väreillä on iso merkitys ihmisen elämässä. Kukapa haluaisi elää mustavalkoisessa maailmassa? Pukeutua pelkkään mustavalkoiseen?

Värien merkityksen vuoksi on syytä kiinnittää huomiota myös tapaan, joilla niitä tuotetaan. Varteenotettava vaihtoehto ovat luonnonväriaineet eli bioväriaineet, joita nykyteknologialla ja -tiedolla voitaisiin tuottaa tehokkaasti ja kestävästi lähes kaikille pinnoille ja materiaaleille. Se tuo mukanaan huikeita mahdollisuuksia – uudenlaista liiketoimintaa ja estetiikkaa.

Päivi LaaksonenPäivi Laaksonen (kuva: HAMK)

Luonnonväriaineet eivät sinällään ole uusi asia. Niitä saadaan uusiutuvista lähteistä, kuten kasveista, sienistä, mikrobeista, hyönteisistä ja maaperästä. Suuremmassa mittakaavassa niitä tuottivat kiinalaiset ja egyptiläiset jo tuhansia vuosia sitten. Nykyisin luonnonvärien teollista tuotantoa harjoitetaan suuremmassa mittakaavassa Aasian maissa, kuten Kiinassa ja Intiassa, mutta se kattaa kuitenkin vain hyvin pienen osuuden väriaineiden kokonaiskulutuksesta.

Tätä tilannetta voidaan muuttaa. Parhaillaan luodaan uutta tietoa ja innovaatioita, joiden avulla voidaan edistää alan teollisen toiminnan käynnistymistä myös Suomessa. Uusin bioteknologia ja teollisuuden sivuvirtoina syntyvät materiaalit ovat hyödynnettävissä uuden, kestävämmän väriaineteollisuuden luomiseksi.

Vuosikertavärejä viinin tapaan?

Voi olla, että kuluttajan täytyisi oppia uutta, liittyen vaikkapa vaatteiden ulkonäön muuttumiseen tai tarpeeseen värin uudistamiselle. Toisaalta olemme jo tottuneet esimerkiksi maalamaan taloja uudelleen ja väriä päästävät denim-tekstiilitkin ovat tuttuja.

Kehittämällä biovärien tuotantoa voidaan kuitenkin oppia säätelemään bioväriaineiden sävyjä, voimakkuutta ja pysyvyyttä. Se mahdollistaa niiden vakiintumisen käyttöön ajatellen sellaisiakin kuluttajia ja käyttökohteita, jotka eivät kestä värin ennakoimattomuutta.

Laadukkaaseen ja toistettavaan väriaineeseen päästään tutkimalla väriaineen uuttamisen lisäksi muitakin prosessivaiheita, kuten seoksen puhdistamista, mahdollista kemiallista ja fysikaalista jatkokäsittelyä, kuten tiivistämistä tai saattamista jauhemaiseen muotoon.

Bioväriaineet eivät ole vielä valtavirtaa, minkä vuoksi tutkimustakin tehdään nyt. Kehitettävää löytyy esimerkiksi väriainetuotannon ympäristövaikutuksissa, tuotteiden hintarakenteessa ja laadussa. Kyseessä on kuitenkin kestävällä tavalla tuotettu tulevaisuuden materiaali.

Päivi Laaksonen
Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijayliopettaja ja varajohtaja Biocolour-konsortiossa, jossa tutkijat Hämeen ammattikorkeakoulusta (HAMK), Helsingin yliopistosta, Aalto-yliopistosta, Itä-Suomen yliopistosta, Pohjois-Carolinan yliopistosta, VTT:stä sekä Luonnonvarakeskuksesta tutkivat biopohjaisten väriaineiden mahdollisuuksia.

Ajankohtaista aiheesta

Halpatuotantoa on syytä rajoittaa – se edistäisi kestävää kehitystä ja kilpailukykyä

Suomalaisella designilla on tärkeä rooli talouskasvun rakentamisessa

Uutishuone