Harva asia on yhtä täynnä paradokseja kuin muoti. Pukeutumisella ilmaistaan itseä, toisaalta merkitään kuulumista joukkoon. Muoti on jatkuvassa liikkeessä, mutta vaatteilla luodaan myös kulttuurista pysyvyyttä. Pukeutuminen voi vapauttaa, toisaalta sen tiukat normit sitovat.

Suomen somaliyhteisöjen muotikulttuuri tuo muodin ja pukeutumisen ristiriitaisuudet monella tasolla esille, kertoo ihmisoikeusaktivisti, vaikuttaja Ujuni Ahmed.

– Diasporayhteisössä identiteettikonfliktit ovat vahvasti läsnä. Somalidiaspora tasapainottelee, kuinka pukeutumisella voi ylläpitää omaa uskontoaan ja taustaansa, mutta samalla kokea yhteenkuuluvuutta valtaväestöön.

Pukeutuminen on Ahmedin mielestä Suomen somalivähemmistölle usein eräänlaista dialogia perinteiden ja modernin välillä. Uskonnollisuutta ja perinteitä sovitetaan kiinnostavalla tavalla yhteen länsimaisen identiteetin ja paikallisen tyylin kanssa.

”Nuoret ammentavat inspiraatiota hiphop- ja sneaker-kulttuureista sekä länsimaisesta katumuodista.”

Varsinkin nuoret ammentavat inspiraatiota hiphop- ja sneaker-kulttuureista sekä länsimaisesta katumuodista, joita yhdistellään perinteisempään pukeutumiseen.

– Usein leikitellään ikään kuin eri pukeutumisnormistojen välillä. Huivin kanssa voi olla luontevasti samaan aikaan yllä farkut tai t-paita.

Tällä hetkellä kiinnostaa myös vanhan tulkitseminen uudelleen. Pengotaan esimerkiksi äidin ja isoäidin vaatekaappia tai hyödynnetään klassisia kankaita uudella tavalla.

– Esimerkiksi perinteisesti häissä käytettyjä huiveja saattaakin nähdä osana arkista katumuotia uudella sukupolvella. Itse vaate ja kangas pysyy samana, mutta sen merkitys elää.

Muodin kuvasto laajenee

Kuluvana vuosikymmenenä globaalin vaatebisneksen mannerlaatoissa on nähty merkittävää liikehdintää.

Länsimaissa on perinteisesti luotu muotia, jossa valkoiset mallit mainostavat länsimaisille kehoille suunniteltuja ja länsimaista pukeutumistyyliä sekä kauneusihanteita vastaavia vaatteita. Muotikuvaston kapeus on sulkenut kokonaisia ihmisryhmiä käytännössä vaatekauppojen ja muotibrändien tarjonnan ulkopuolelle.

2020-luvulla vaatekauppojen valikoima on monipuolistunut huomattavasti. Tarjolla on yhä useammin plus-kokoja sekä esimerkiksi binääriset sukupuoliroolit ylittäviä vaatteita. Lisäksi kauppoihin alkaa vihdoin ilmestyä ostettavaa myös heille, jotka pukeutuvat peittävämpiin vaatteisiin.

”Muotikuvaston kapeus on sulkenut kokonaisia ihmisryhmiä vaatekauppojen ja muotibrändien tarjonnan ulkopuolelle.”

Niin kutsuttu modest fashion eli modest-pukeutuminen myötäilee uskonnon asettamia suosituksia ja tuo uusia muotivaikutteita perinteiseen musliminaisten pukeutumiseen.

Monet kansainväliset megabrändit kuten Nike, Chanel ja Dolce & Gabbana ovat vihdoin alkaneet huomioida monitaustaisia asiakkaitaan, ja lanseeranneet mallistoissaan esimerkiksi abaya-mekkoja sekä hijabeja.

– Nykyään tarjontaa on selvästi enemmän. Mutta mielestäni edelleenkään ei tunnisteta, miten iso porukka se on, jotka tarvitsevat eri mallisia, peittävämpiä tai kulttuurisesti moninaisia vaatteita, Ahmed toteaa.

Diversiteettiä tekijöihin

Muodista puhuttaessa viitataan usein representaation käsitteeseen. Representaatiokysymys liittyy muodin ylläpitämiin ulkonäkönormeihin, ja siihen, millaiset kehot ja millaiset etnisyydet saavat tilaa esimerkiksi vaatemainoksissa.

– Monimuotoiset tai eritaustaiset mallit ovat huomattavasti näkyvämpiä nykyään. Se on äärimmäisen tärkeää ja positiivinen suunta, kiittelee Ujuni Ahmed.

Ahmed toivoo, että seuraava askel on ottaa monitaustaisia ihmisiä vahvemmin mukaan myös suunnittelijoiksi ja tekijöiksi. Suomessa elää merkittävä joukko vähemmistöjen edustajia, jotka ovat myös vaatealan tulevaisuuden rakentajia, työntekijöitä ja kansantaloudellisesti merkittäviä kuluttajia.

– Kulttuurisesti kestävä muoti ei ole pelkästään sitä, että meillä on eri näköisiä malleja, vaan vaan se on myös eri kulttuurien historian sekä arvojen kunnioittamista ja esilletuomista. Niin tehdään entistä inklusiivisempaa muotia sekä vähennetään eksotisointia, yleistyksiä ja stereotypioita.

”Suomen somalit ovat yksi suurimmista ja näkyvimmistä diasporayhteisöistä, mutta siitä huolimatta somalialaisuudesta tiedetään vähän.”

Osan näistä tulevaisuuden tekijöistä Ujuni Ahmed toi esiin FEW-lehdessä, jonka somalialaista kulttuuria esittelevän numeron hän päätoimitti. FEW on palkittu suomalainen kulttuurilehti, jonka kussakin numerossa käsitellään yhtä Suomen vähemmistöä.

– Suomen somalit ovat yksi suurimmista ja näkyvimmistä diasporayhteisöistä, mutta siitä huolimatta somalialaisuudesta tiedetään vähän. Halusin tuoda somalialaisuuden perinteen ja sen muutoksen esille, erityisesti niiden asioiden kautta, joita julkisessa keskustelussa ei yleensä liitetä meihin, kuten muoti, kauneus, häät, ruoka, asiantuntijuus, taide tai urheilu.

Oma tyyli ja ääni

Pukeutujana Ujuni Ahmed on käynyt läpi kausia, joissa erilaiset vaatteisiin liittyvät merkitykset tai kommunikaatiotavat ovat korostuneet. Välillä pukeutumista on ohjannut protesti, joskus puolestaan estetiikka.

– Varsinkin nuorempana halusin pukeutua provosoivasti kontrollin rakenteita vastaan. Sen jälkeen halusin ensisijaisesti pukeutua vaatteisiin, jotka mielestäni näyttivät hyvältä.

Myös afrikkalaisten vaikutteiden ja printtien tuominen katukuvaan on inspiroinut Ahmedia. Esimerkillään hän haluaa tuoda arvostusta ja näkyvyyttä afrikkalaisille tekijöille ja muodille. Samoin ajattelevat monet diasporanuoret.

– Afrikkalaisuus halutaan tuoda ylpeänä esille. Sen voi nähdä myös protestina kurjuuskuvastoon ja siihen mielikuvaan, jota stereotyyppisesti Afrikasta esitetään.

”Erityisesti naisten pukeutuminen on aina ollut politisoitua.”

Nykyisin Ahmed kokee pukeutuvansa aiempaa enemmän oletetun katsojan sijaan itseään varten ja omilla ehdoillaan.

– Minulle on yhä tärkeämpää, että itselläni on hyvä olo vaatteessa. Eikä keskittyä siihen, miten joku toinen kokee sen.

Esimerkiksi huiviin Ujuni Ahmed pukeutuu silloin, kun hän itse kokee sen tärkeäksi. Kun ei huvita, hän ei käytä huivia.

– Erityisesti naisten pukeutuminen on aina ollut politisoitua. Oli kyseessä sitten uskonnollinen tai yhteisöllinen kontrolli tai rakenteellinen rasismi, se on aina ollut helppo kohde ulkoapäin tulevalle arvostelulle.