Pohjoismaissa villantuotanto perustuu pääosin pieniin, lihantuontantoon keskittyneisiin lammastiloihin. Hyvälaatuisen villan tuottaminen vaatii kasvattajalta valtavasti huomiota koko tuotantoprosessin ajan, eikä tuotto aina kata tuotantokustannuksia. Tappioiden minimoimiseksi villa on usein helpompi hävittää – paitsi jos sen ympärille rakennetaan toimiva infra.
Pohjoisessa kasvaneiden lampaiden villa on ominaisuuksiltaan täysin ainutlaatuista. Esimerkiksi Suomessa yleisimmän suomenlampaan villa on pehmeydeltään verrattavissa merinoon. Se on lisäksi hyvälaatuista ja kestävää, ja siinä on kaunis, luonnollinen kiilto.
Lisäksi lampaat kasvavat meillä eettisesti kestävissä oloissa ilman ulkoloisia tappavia kemikaalikylpyjä tai mulesingiä, julmaa peräalueen ihonpoistoa jolla pyritään estämään kärpästen muninta etenkin merinolampaiden iholla.
Ruotsissa erikoiseen tilanteeseen herättiin muutama vuosi sitten. Kotimaiselle villalle olisi ollut kysyntää, mutta keräykseen ja käsittelyyn sopivan infran puuttuessa sitä ei ollut teollisessa mittakaavassa saatavilla.
Suurin osa maassa tuotetusta 1 000 villatonnista päätyi hyödyntämättömänä hukkaan.
– Samalla Ruotsiin tuotiin 1 700 tonnia villaa, Axfoundationin tulevaisuuden materiaalien projektijohtaja Johan Sidenmark kertoo.
Swedish Wool Initiativesta pohjoismaiseen yhteistyöhön
Vuonna 2020 Axfoundation kokosi villantuotannon sidosryhmät yhteen pohtimaan, miten villan arvoketjun voisi rakentaa uusiksi kaikkia hyödyttävällä tavalla.
Sen seurauksena Ruotsissa käynnistyi uudenlainen yhteistyö, Swedish Wool Initiative. Hanke loi perusedellytykset kotimaisen villan hyödyntämiseen ja johti myös ensimmäisen ruotsalaisen villastandardin käyttöönottoon.
– Ruotsalaisen villan ostaminen on sen ansiosta helpottunut huomattavasti, Sidenmark kertoo.
Kotimaisen villan hyödyntämisen haasteet eivät rajoitu Ruotsiin, sillä samat ongelmat toistuvat Suomessa ja Tanskassa.
Pohjoismaisesta villasta tweediä valmistavan Saimaa Woolin omistaja Hanna Niskanen avaa ilmiötä oman kokemuksensa kautta.
– Jos yhtenä vuonna saa tietyn määrän tietynlaatuista villaa, ei ole sanottua, että seuraavana vuonna saatavilla olisi samaa laatua. Asiakkaan innostuttua jostain kankaasta olemme joutuneet myymään ei oota, koska vastaavaa villaa ei enää ole ollut saatavilla.
Villan tehokkaan hyödyntämisen esteenä on useita rakenteellisia puutteita: Pohjolasta puuttuvat suuret tuotantolaitokset, kehräämö ja villan pesulaitos, toimiva villan keräysjärjestelmä ja kattava standardointimalli. Kyseessä on mittavat investoinnit, joihin ei yksittäisellä pienellä toimijalla ole eväitä.
Ruotsin mallin rohkaisemina pohjoismaiset toimijat käynnistivät yhteistyöhankkeena Nordic Wool Initiativen, joka jatkaa Ruotsissa hyväksi havaittuja käytäntöjä. Hanke on Pohjoismaiden ministerineuvoston alaisen Nordic Innovationin osittain rahoittama.
Kotimaisuus voisi olla myyntivaltti
Yksi suomalaisesta villasta valmistettua lankaa omassa tuotannossaan hyödyntävä yritys on neuleita valmistava Ekta Helsinki. Yhtiön toinen perustaja, Mikaela Larma, kokee, että kotimaisen villan hyödyntämisessä on suuria haasteita.
Suomessa villa kulkee monen välikäden kautta ennen kuin se kehrätään langaksi, mikä lisää neuletuotannon riskejä ja nostaa myös lopputuotteen hintaa.
– Jos prosessi olisi kehittyneempi, se lisäisi kotimaisen villan käyttöä ja vaikuttaisi suotuisasti myös tuotteiden hinnoitteluun.
Ektalle lähellä tuotettu suomalainen villa oli kuitenkin itsestäänselvä eettinen valinta, Larma kertoo. Ihan helppoa sen hyödyntäminen ei kuitenkaan ole ollut. Ektan valmistamat neuleet neulotaan koneellisesti, mikä edellyttää teolliseen valmistukseen soveltuvaa lankaa. Sitä ei ennen Ektan perustamista valmistanut Suomessa kukaan.
– Ensiksi meidän piti kehittää omiin tarpeisiimme soveltuva lanka ja löytää sille täältä valmistaja, Larma sanoo.
Larma toivottaakin Nordic Wool Initiativen tervetulleeksi. Villan keruusta, käsittelystä ja myynnistä huolehtivan organisaation lisäksi hän peräänkuuluttaa sertifiointijärjestelmää, joka ei vain vakioisi villan laatua, vaan toimisi markkinoinnissa myös myyntivalttina.
– Suurin osa asiakkaista ostaa neuleen siksi, että se näyttää kivalta. Mutta suomalaisella villalla on myös aivan valtavan hieno tarina, jota olisi sertifikaatin avulla ehkä helpompaa tehdä tunnetuksi. Se tekee kuluttajalle selväksi, mistä hän maksaa, Joutsenmerkin Ektan tuotteille hankkinut Larma sanoo.
Uusia tuotteita ja markkinoita
Villan tehokkaampi hyödyntäminen avaa myös mahdollisuuksia tuotekehitykselle ja uusille markkinavaltauksille.
Laadukkain villa kehrätään edelleen langaksi. Hieman karkeampi villa taas soveltuu takkien toppauksiin ja puuvillan korvaavaksi lämpöeristeeksi työvaatteissa. Villa toimii erinomaisesti myös akustiikkapaneeleissa, ja Suomessa tutkitaan sen soveltuvuutta öljyntorjuntaan.
– Ekologisena tuotteena lankaan soveltumatonta villaa on kokeiltu myös pelletteinä maanparannuksessa ja muissa puutarhatuotteissa, Sidenmark sanoo.
Mutta jotta pohjoismaalaista villaa voitaisiin hyödyntää suuremmalla skaalalla, pitäisi ensin kehittää tekstiiliteollisuudelle soveltuva lanka, Niskanen sanoo.
– Sen jälkeen voidaan miettiä, mitä tehdään villalle, joka ei sovellu tekstiiliteollisuuden käyttöön. Uusille tuotteille tarvitaan uudet markkinat, joten työ on hyvin erilaista. Jos osan tekstiili- ja muotiteollisuuden käyttämästä villasta voitaisiin korvata paikallisella villalla, se lisäisi sen todellista käyttöä.
*Artikkelia muokattu 11.12.2025. Artikkelin aiemmassa versiossa todettiin virheellisesti, että suomenlampaan villa ei olisi yhtä pehmeää kuin merinovilla. Todellisuudessa suomenlampaan villa on pehmeydeltään verrattavissa merinoon, sillä nämä kaksi lammasrotua ovat ainoat maailmassa, joiden villakuidun suomut kääntyvät sisäänpäin. Kuidun pituudessa ja hienoudessa suomenlammas ei kuitenkaan yllä merinon tasolle.