Suomeen halutaan maailman paras museo arkkitehtuurille ja muotoilulle. Juuri nyt keskustellaan, millaisia ovat uuden museon ohjelma ja sisällöt. Suomalaisella vaatesuunnittelulla ja tekstiili-innovaatioilla on tässä keskustelussa paikkansa. Kiinnostavaa on erityisesti se, miten eri alat risteävät ja ruokkivat toisiaan, kirjoittaa Kaarina Gould, uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon hankejohtaja.
Uuden valtakunnallisen arkkitehtuuri- ja designmuseon perustaminen Helsinkiin on lähellä toteutumista. Kaupungin, valtion ja kolmen yksityisen säätiön ehdollisten sitoumusten voimin koossa on jo melkein koko uudelle museosäätiölle tavoiteltu 150 miljoonan euron pääoma.
Yksi asia yhdistää kaikkien rahoittajien listoja ehdoista: uuden museon pitää olla kunnianhimoltaan maailman huippua – Suomeen halutaan maailman paras museo arkkitehtuurille ja muotoilulle.
Vielä toistaiseksi työpöydällä on paljon kysymyksiä ja aika vähän vastauksia. Museon sijoituspaikka Eteläsatamassa on selvä, ja sille on maalattu kirkas mutta lavea konsepti. Kaikki muut pallot ovatkin ilmassa. Tärkeimpiä ovat tietysti tulevan museon ohjelma ja sisällöt. Kuuluuko esimerkiksi muoti uuteen museoon?
Otsikkoni kysymys on tietenkin sanaleikki. Museoonhan joutavat menneen maailman asiat. Nyt tehdään kuitenkin tulevaisuuden museota, edelläkävijää ja suunnannäyttäjää, joka silti toimii yhteiskuntamme ja kulttuurimme muistina – tulkkina sille, mitä historian teot ja ilmiöt tänä päivänä merkitsevät.
Tuossa keskustelussa suomalaisella vaatesuunnittelulla ja tekstiili-innovaatioilla on varmasti paikkansa. Kiinnostavampaa kuin se, mitkä suunnittelun alat tulevaisuuden museossa ovat esillä, on näkymä siihen, miten nämä alat risteävät ja ruokkivat toisiaan. Esimerkiksi avaruus- ja aseteollisuuden innovaatiot ovat tavanneet valua kevyemmille teollisuuden ja suunnittelun aloille. Voisivatko nopeatahtisen vaateteollisuuden ideat ja ilmiöt olla vastavuoroisesti edelläkävijöitä laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa?
Näissä olemme edelläkävijöitä
Juuri nyt on äärimmäisen kiinnostavaa esimerkiksi se, miten selluloosapohjaiset materiaalit, kuten Spinnovan kuitu, näyttävät suuntaa ympäristöä kuormittavan puuvillatuotannon korvaajana. Tai se, miten suomalaiset nuoret suunnittelijat ovat edelläkävijöitä sukupuolineutraalien vaatteiden tekijöinä.
Meillä on huikeaa osaamista myös älyvaatteiden ja apuvälineinä toimivien asusteiden kehittämisessä. Tekstiilijätteen vähentäminen ja kertyneen jätteen hyödyntäminen uusien materiaalien raaka-aineena vaikkapa rakennusteollisuudessa on yksi aikamme isoimmista designhaasteista. Museo voi olla osa ratkaisua tekemällä haasteita ja niihin liittyviä designprosesseja näkyväksi ja ymmärrettäväksi.
Jos minulta kysytään, sana muoti joutaa kyllä museoon, siinä perinteissä merkityksessä. Puhutaan mieluummin vaatetuksesta, erikokoisten ja -muotoisten kehojemme jatkeista, joilla on paljon muitakin rooleja kuin pitää meidät kuivina ja lämpiminä. Muotiin sanana liittyy myös voimakas sesonkiajattelu. Uusi musta on kuitenkin se hyvin tehty, vastuullisesti tuotettu, kestävä ja siksi ensi talvenakin kiinnostava.
P.S. Teknologian, vaatteen ja kehon kohtaamisesta kertoo Designmuseossa syksyllä avautuva näyttely Intiimin kosketus. Suomen Tekstiili & Muoti on näyttelyn yhteistyökumppani.