Osaavat ammattilaiset ovat suomalaisen tekstiili- ja muotialan tulevaisuuden tae, mutta lyhytnäköiset koulutuspäätökset ovat kadottaneet Suomesta osaamista. Siksi tänne tarvitaan tekstiilialan osaamiskeskittymä, jossa opiskelijat ja yritykset tuodaan yhteen, kirjoittaa Lapuan Kankurien toimitusjohtaja Esko Hjelt.
Tekstiili- ja muotiala elää ja on aina elänyt muutosten etulinjassa, oli kyse sitten maan ensimmäisestä sähkölampusta (joka sytytettiin Finlaysonin kutomosalissa 1882), globalisaatiosta tai digitalisaatiosta.
Muutoksen keskellä menestymisen salaisuus on korkeatasoisessa osaamisessa. Me Lapuan Kankureissa olemme etsineet joukkoomme tinkimättömästi vain alansa huippuammattilaisia. Olemme hakeneet joukkoomme niin suunnittelijoita, insinöörejä, teknikoita kuin tuotannon työntekijöitäkin. Tulokset näkyvät toiminnassamme.
Tällä alalla on oltava intohimoa sen kehittämiseen. Maailmalla ei voi menestyä tekemällä samaa kuin kaikki muut. Täytyy olla se, joka keksii koko ajan uutta. Ja tämän uuden keksimiseen tarvitaan koulutettuja osaajia kaikilla toiminnan tasoilla.
Nyt tarvittaisiin kipeästi sitä materiaaliteknistä insinööriosaamista, jonka koulutus on ajettu alas.
Tekstiiliala vaatii erityisosaamista. On erityisen tärkeää, että alan koulutuksen kokonaisuutta seurataan ja ohjataan. Koulutus perusopetuksesta yliopistoon muodostaa kokonaisuuden, jossa yhden osan alasajo vaikuttaa laajasti ja pitkäkestoisesti koko alan toimintaedellytyksiin. Jos koulutettuja osaajia tiettyihin tehtäviin ei löydy, ei toiminta voi jatkua.
Suomessa on esimerkkejä lyhytnäköisistä päätöksistä, joiden vaikutukset koskettavat koko toimialaa. Uusien tekstiili-innovaatioiden kehittämisessä kaivattaisiin nyt kipeästi sitä materiaaliteknistä insinööriosaamista, jonka koulutus ajettiin alas joitakin vuosia sitten. Vastaaviin ongelmiin on törmätty myös muilla erityisaloilla, kun kukaan ei ole pitänyt huolta osaamisen kokonaisuudesta.
Tekstiili- ja muotialalla tarvitaan monipuolisempaa osaamista kuin usein ajatellaan. Tuote on osattava paitsi suunnitella, myös valmistaa ja myydä. Jos haluaa menestyä kansainvälisillä markkinoilla, se edellyttää kaikkien kolmen osa-alueen yhteistyötä: tarvitaan tuotantoa ja teknistä osaamista, suunnittelua sekä brändin rakentamista ja markkinointia.
Opetusta ja eri aloja pitää tuoda nykyistä enemmän yhteen. Nyt koulutus on hajanaista. Tarvitaan monialaista oppimisympäristöä, jossa voidaan parhaiten yhdistää suunnittelua, tekstiiliteknistä materiaaliosaamista sekä markkinointi- ja liiketoimintaosaamista. Suomeen tulisi koota Ruotsin Boråsin tapaan tekstiilialan osaamiskeskittymä, jossa voi suorittaa monialaisia opintoja tiiviissä yhteydessä alan yrityksiin.