Varautuminen Puolustusvoimissa ei tarkoita vain materiaalien varastointia, vaan jatkuvaa reagointia muuttuvaan ympäristöön. Jokainen kriisi – sota tai muu yhteiskunnallinen poikkeustilanne, kuten pandemia – nostaa esille uusia ilmiöitä ja tarpeita. Päivittyvä tilannekuva asettaa vaatimuksia myös tekstiilimateriaalien kehitykselle. 

– Perustamme hankintamme parhaaseen mahdolliseen tietoon siitä, mitä tulevat modernit kriisit vaativat. Me määrittelemme vaatimukset varusteille, vaadimme korkeaa laatua kustannustietoisesti ja testaamme tuotteita systemaattisesti, toteaa suunnittelija Sami Suomalainen Puolustusvoimilta. 

– Tekstiilien rooli esimerkiksi taistelijan varustuksessa on todella suuri. Jos taistelijalta otetaan pois kaikki tekstiilit, ei jäljelle jää oikeastaan kuin ase ja kypärä, havainnollistaa Varustelekan kehityskoordinaattori ja Suomen Tekstiili & Muoti ry:n julkiset hankinnat ja huoltovarmuus -vaikuttajaryhmän puheenjohtaja Minja Orava. 

Tekstiileillä on merkittävä rooli myös esimerkiksi terveydenhuollon arjessa ja poikkeustilanteissa, joissa luonnonmullistuksen takia suuri määrä ihmisiä joutuu siirtymään paikasta toiseen. 

– Tekstiili läpäisee kaikki kriittiset elämänalueet. Se on oleellinen tekijä niin terveydenhuollossa kuin pelastustoimessakin. Siksi kotimainen tekstiiliteollisuus ja -osaaminen ovat myös osa kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta, mutta sitä ei vielä tarpeeksi hyvin tunnisteta, Orava lisää. 

Kenttäarmeijan arki asettaa kriteerit hankinnoille 

Kun Puolustusvoimat tekee hankintoja, sen lähtökohtana on aina kenttäarmeijan näkökulma. Puolustusvoimien on kyettävä varustamaan 280 000 sotilasta, hankkimaan taisteluasuja täydennyksenä sekä varustamaan tarvittaessa koko 900 000 hengen reservi. Julkisia hankintoja ohjaa hankintalaki, jota ollaan parhaillaan uudistamassa. 

– Meidän pitää tietää, mitä haluamme tuotteelta, jotta se palvelee koko hankintaprosessia. Jokainen kuituvalinta ja materiaalikoostumus täytyy olla punnittu tarkkaan ja testattu, jotta tuote kykenee täyttämään vaatimuksemme, sanoo Suomalainen. 

Suomen puolustusvoimien järjestelmä eroaa monista muista: esimerkiksi palkka-armeijassa varusteet hankitaan, kuten mihin tahansa työhön, ja jokainen on vastuussa omien varusteidensa huoltamisesta. 

Puolustusvoimissa huoltovarmuuden kannalta on oleellista, että varusteet ovat normaalioloissa jatkuvasti käytössä varusmies- ja reserviläiskoulutuksissa. Kierrossa olevia materiaaleja ja niiden suorituskyvyn ominaisuuksia ylläpidetään korjaamalla ja huoltamalla niitä systemaattisesti. 

– On kansainvälisesti täysin poikkeuksellista, että huoltaminen ja korjaaminen kuuluu prosessiimme. Se paitsi säästää yhteiskunnan varoja, mutta on myös turvallisuuden ytimessä. Materiaali on jatkuvassa kierrossa, mikä takaa, että varusteet ovat toimivia ja valmiina käyttöön välittömästi poikkeustilanteessa, huomauttaa Suomalainen. 

– Samoin tekstiilien huolto ja sen osaaminen on kriittinen osa ketjua esimerkiksi terveydenhuollossa. Tekstiilit pestään ja huolletaan tiettyjen kriteerien mukaisesti, jotta voidaan varmistaa korkea hygienia kaikissa tilanteissa, Orava sanoo. 

Strategiset pitkäaikaishankinnat tukemaan kotimaista tuotantoa 

Muuttunut toimintaympäristö ja ajantasaiset uhkakuvat korostavat kotimaisen tekstiiliteollisuuden tuotantokyvyn ja osaamisen tärkeyttä Puolustusvoimille. Puolustusvoimat pyrkii muun varautumisen lisäksi nyt panostamaan strategisiin pitkäaikaishankintoihin, jotka voivat vahvistaa yritysverkostoa ja tukea kotimaista tuotantoa. 

Strategiset pitkäaikaishankinnat voivat ulottua esimerkiksi 12 vuoden ajalle. Näkymä pidemmälle tulevaisuuteen voisi tuoda kotimaisille tekstiilialan yrityksille esimerkiksi mahdollisuuksia investoida laitekantaan. Se taas vahvistaisi tuotantoa ja ennen kaikkea antaisi kyvykkyyksiä tuotannon skaalaamiseen, mikä on Puolustusvoimille tärkeää.  

– Sijaintimme on geopoliittisesti haasteellinen, ja toisaalta kotimainen tekstiiliteollisuus on supistunut viime vuosikymmeninä. Tavoitteenamme on turvata puolustusmateriaalin toimituskyky. Ja jotta hankintajärjestelmä toimii kriisin aikana, sen täytyy olla normaalioloissa elinvoimainen ja varautunut poikkeustilanteisiin, Suomalainen sanoo. 

Puolustusvoimien ja tekstiilialan intressit ovat yhtenäiset. Jotta voidaan varmistaa kriittisten tuotteiden riittävä tuotanto, niiden tuotantoketjut on pidettävä kunnossa ja lähellä. Se edellyttää jatkuvia julkisia hankintoja tuotteita valmistavalta kotimaiselta ja eurooppalaiselta teollisuudelta. 

– Kyvykkyyttä pitää harjoituttaa ja hankintoja pitää tehdä jatkuvasti, jotta ne työntekijät, jotka tuotteen tuottavat, voivat kasvattaa kokemustaan ja osaamistaan. Näin myös tarvittavat materiaalit ovat saatavilla ja tilaus-toimitusketjut säilyvät vahvoina, sanoo Orava. 

Ekosysteemissä kaikki voittavat 

Strategiset pitkäaikaishankinnat ovat osa Kotimaisen tekstiiliteollisuuden ekosysteemimallia, jota Puolustusvoimat rakentaa parhaillaan yhdessä Huoltovarmuuskeskuksen ja tekstiilialan yritysten kanssa. Tavoitteena on rakentaa tekstiilialan yritysverkosto kiinteäksi osaksi varautumista. 

– Haluamme luoda tarvelähtöistä johtajuutta, mikä tarkoittaa, että lähtökohtana on ihmisten ja organisaation todelliset tarpeet, ei niinkään valmiit prosessit. Sekä Puolustusvoimilla että yrityksillä on ekosysteemissä omat velvoitteensa ja vaatimuksensa, jotta ekosysteemi toimii. Toimintamalli luo win-win-tilanteen, jossa kaikki hyötyvät, Suomalainen sanoo. 

Rakenteilla oleva malli ylläpitää tekstiilialan osaamista – ei vain tekstiilien valmistusta, vaan kaikkea osaamista aina tuotekehityksestä lopputuotteeseen ja sen ylläpitämiseen asti. 

– Ekosysteemin rakentaminen edellyttää koko yhteiskunnan osallistumista ja vaatii poliittista ohjausta. Oleellista on jaettu tilannekuva, joka on päätöksenteon tukena niin Puolustusvoimissa kuin yritysverkostossakin. Yritysverkoston on tiedettävä, mitä tarvitaan ja milloin ja millaisilla vaatimuksilla. Puolustusvoimien taas pitää tuntea yritysverkoston mahdollisuudet, toteaa Suomalainen. 

– Toivoisin, että päättäjät näkisivät varautumisen investointina eivätkä kulueränä – myös tekstiilien suhteen. Resilienssi rakennetaan normaaliolojen aikana emmekä koskaan voi tietää, millainen seuraava kriisi tulee olemaan, sanoo Orava. 

Tekstiilialalle lisää innovaatioita ja omavaraisuutta 

Toteutuessaan Puolustusvoimien uusi toimintamalli vahvistaisi kotimaista tuotantokykyä ja toimitusvarmuutta sekä loisi kyvyn tuotannon moninkertaiselle skaalaamiselle. 

– Ekosysteemi auttaisi yrityksiä luomaan uusia tekstiilialan innovaatioita ja panostamaan tuotekehitykseen. Ekosysteemi voisi toimia esimerkiksi tavoitehinnoittelun kautta. Määrittelemme hintakaton ja annamme ekosysteemin ratkaista, miten tuotevaatimuksemme toteutetaan tietyllä hinnalla. sanoo Suomalainen. 

Orava huomauttaa, että myös tekstiilialan vastuullisuustavoitteet vaikuttavat osaltaan huoltovarmuuden ylläpitämiseen kansallisesti. Esimerkiksi tavoitteet, jotka tähtäävät materiaalien kiertoon, vahvistavat turvallisuutta. 

– Olisi tärkeää, että ne raaka-aineet, jotka meillä täällä ovat jätteen muodossa, saadaan pysymään kierrossa kierrättämällä. Voisimme kasvattaa materiaalista omavaraisuuttamme, emmekä olisi niin riippuvaisia kaukotuotetuista raaka-aineista. Samoin uusien kuituinnovaatioiden kehittäminen ja kaupallistaminen parantaisi omavaraisuutta, Orava sanoo. 

Kriisit osoittivat, että yritykset reagoivat joustavasti 

Koronakriisi nosti päivänvaloon sen, miten riippuvaisia olemme monimutkaisista kansainvälisistä tuotantoketjuista. Toisaalta sama kriisi osoitti sen, miten notkeasti yritykset pystyivät vastaamaan uusiin tarpeisiin ja muokkaamaan tuotantoaan. 

– Olisi tärkeää, että lainsäädäntökin sallisi kriisitilanteissa notkeuden ja joustavat käytännöt, turvallisuus tietysti huomioiden, Orava sanoo. 

Ukrainan sota taas paljasti, miten rajallinen tuotantokapasiteetti Euroopassa on – on huolestuttavaa, että työntekijäpooli alueella kapenee ja alan osaaminen vähenee.  

Varusteleka on hyvä esimerkki yrityksestä, joka on viime vuosien aikana siirtänyt loputkin tuotannostaan Kiinasta Eurooppaan. Nyt yhtiön tuotteet ovat yli 90-prosenttisesti Euroopassa valmistettuja. 

– Mitä lähempänä tuotanto on, sitä todennäköisemmin eurooppalainen tekstiiliteollisuus säilyy hengissä ja voimme varmistaa tuotteiden saatavuuden. Kun tuotanto on lähempänä, emme ole myöskään samalla tavalla kauppapoliittisten ailahteluiden armoilla, Orava sanoo. 

Eurooppalainen tuotanto ei voi kilpailla hinnalla 

Koska eurooppalainen työvoima on kalliimpaa kuin kaukotuotannon työvoimakustannukset, se vaikuttaa lopputuotteiden hintoihin. Kotimainen tai eurooppalainen tuotanto ei pysty kilpailemaan julkisissa hankinnoissa, jos ainoa kilpailutekijä on hinta. 

Orava nostaa esille, että EU-tasolla pitäisi pohtia, miten voisimme modernilla teknologialla kompensoida korkeita työvoimakustannuksia ja henkilötyövoiman vähyyttä. Alalle tarvittaisiin myös investointeja ja sopivia rahoitusinstrumentteja. 

– Tavoitteena ei voi olla, että kaikki valmistetaan Suomessa, se ei ole realismia. Tarvitaan tiivistä yhteistyötä, jotta tuotantoketjujen osat löytyisivät edes EU:n sisämarkkinoilta. Lähellä tapahtuva tuotanto tukee pyrkimystä Euroopan strategiseen autonomiaan. Kun tuotanto on lähempänä, reagointiaika lyhenee ja riippuvuus geopoliittisista jännitteistä vähenee, sanoo Orava.  

– Kotimaisen tekstiiliteollisuuden ekosysteemi voidaan luoda vain laajalla yhteistyöllä ja sitoutumisella. On aika käynnistää toimenpiteet, jotta ekosysteemi olisi toimintavalmiina ennen tämän vuosikymmenen loppua. Puolustusvoimat heittää nyt haasteen tekstiiliteollisuudelle, päättää Suomalainen.