Vielä maaliskuun alussa Tella oli yhden naisen pohjalainen lakkiyritys, nyt se on myös merkittävä suojavaate- ja -maskivalmistaja. Toimitusjohtaja Liina-Maaria Lönnroth kertoo, miten hän sai keskellä koronakriisiä uuden draivin bisnekseen.
Luvut ovat pysäyttäviä. Jos ennen koronaa kurikkalainen Tella valmisti noin 3 000 lakkia vuodessa, nyt se on valmistanut huhtikuusta elokuulle noin 350 000 suojavaatetta.
Vuonna 2019 Tellan liikevaihto oli noin 70 000 euroa. Tänä vuonna se kohonnee noin miljoonaan.
Tämän vuoden alussa toimitusjohtaja Liina-Maaria Lönnroth pyöritti lakkeja valmistavaa Tellaa yksin ja osti ompelun alihankintana pieniltä ompeluyrittäjiltä. Nyt Tella tekee yhteistyötä 13 yrityksen kanssa, ja sen suojavaatebisnes työllistää 120–140 ihmistä.
Miten tämä onnistui?
Liina-Maaria Lönnrothilla on kasvoillaan Tellan kertakäyttöinen maski, joka on tehty Suomisen kolmessa laboratoriossa tutkitusta kuitukankaasta. ”Tällä hetkellä kertakäyttöiset maskit eivät laadusta huolimatta myy yhtä hyvin kuin kankaiset, vaikka suojataso on tutkittu.”
Ole avoin uudelle
Kun koronakriisi iski Suomeen maaliskuussa, myös Tellan lakkitilaukset hiipuivat. Keväällä oli ollut tarkoitus julkistaa Tellan pitkään haudutettu brändiuudistus, uudet nettisivut ja lähteä kasvattamaan myyntiä Eurooppaan. Ne menivät jäihin.
”Kun kaikki oli brändin osalta valmiina odottamassa, olin jo ehtinyt kaivata uutta isoa projektia ja uusia haasteita”, toimitusjohtaja Liina-Maaria Lönnroth, 38, kertoo.
Sunnuntai-iltana 22.3. Lönnroth katseli uutisia ja huomasi, että suojamaskeista ja -varusteista oli sairaaloissa kova pula. Hän soitti 91-vuotiaalle isoisälleen Antero Saksalle, ja kysyi tietäisikö paappa, kuinka kauan suojamaskin valmistaminen kestää. Paappa oli luotsannut Tellan edeltäjää Teuvan Lakkitehdasta sen huippuvuosina 1950-80-luvuilla, jolloin tehdastuotannot olivat suuria.
Yllättäen paappa kertoi, että Tella oli tuolloin valmistanut suojamaskeja ja -takkeja, joita Mölnlycke vei maailmalle, kunnes bisnes valui halvempiin valmistusmaihin.
”Se oli inspiraation hetki. Ajattelin, että sittenhän meillä on referenssit. Voisimme tehdä vaikka koko malliston!”
Omaa tehdasta tai vakituisia työntekijöitä Tellalla ei enää ollut, mutta se osoittautui valttikortiksi.
Soita aina tärkeimmälle
Lönnroth alkoi heti tutkia, kuka suomalainen valmistaja ylipäätään tekee kuitukankaita. Googlailemalla hän löysi Suomisen ja soittokierroksen jälkeen puhelimen päähän myös oikean henkilön.
”Toinen isoisäni eli faari opetti, että jos jotain aikoo saada aikaiseksi, pitää soittaa kaikkein korkeimmalle johtajalle, joka voi tehdä päätöksiä.”
Seuraavina päivinä Lönnroth soitti kaikille mahdollisille, jotka voisivat auttaa eteenpäin: STM:ään, Huoltovarmuuskeskukseen, TEMiin, sairaanhoitopiireihin, sairaaloihin, Kurikan terveysasemallekin, jotta saisi nopeasti viralliset kriteerit täyttävän kasvomaskin tutkittavaksi.
Tella työllistää alihankkijansa ainakin jouluun asti. Suurimmat suojavaatetilaukset ovat Huoltovarmuuskeskukselta. Sen lisäksi kysyntää on erityisesti kankaisille kansalaismaskeille, joita Tella tekee useille kaupungeille ja kunnille.
”Virkamiehet ja johtajat vastasivat iltaisin ja viikonloppuisinkin. Kaikkien mielestä oli tärkeää, että kotimainen valmistaja alkaisi tehdä suojavarusteita.”
Jo perjantaina 27.3. Liina-Maaria Lönnroth oli haastateltavana Kauppalehden jutussa, joka käsitteli suojavarusteiden valmistuksen palauttamista Suomeen. Suomiselta oli vinkattu haastateltava. Sen jälkeen Lönnrothin puhelin soi taukoamatta.
Suomisen kanssa Lönnroth lähetti parin viikon ajan tiiviisti meilejä aamusta yöhön, ja tuotekehitys eteni vauhdilla. Se oli Lönnrothin mielestä luova, inspiroiva prosessi.
Hän myös soitti eläkkeeltä töihin Tellan entisen mallimestarin, joka teki suojamaskien, -takkien, -haalarien ja -lakkien kaavat viikossa. Saman mallimestarin työparina Lönnroth oli aikanaan aloittanut uransa Tellalla 14-vuotiaana lakkisuunnittelijana.
Pyydä samassa veneessä olijat mukaan
Viranomaisten kanssa juteltuaan Lönnroth tajusi, etteivät pienet erät kiinnosta ketään. Mistä hän saisi tuhansien tai kymmenien tuhansien tuotteiden kapasiteetin?
Lönnroth alkoi soitella pohjalaisille toimitusjohtajille, joiden yrityksillä hän tiesi olevan ompelukonekantaa. Koska koronakriisi oli pysäyttänyt tilaukset melkein kaikilta, hän löysi nopeasti yhteistyökumppaneita, kuten huonekaluvalmistajat Hakolan, Unicon ja Pohjanmaan Kalusteen sekä pellavayritykset Lapuan Kankurit ja Jokipiin Pellavan. Jokainen näistä alkoi järjestää tuotantoaan uusiksi.
Jalasjärveläinen Lennol valmisti Tellan ensimmäisen tuhannen kappaleen suojatakkierän, joka lähti Turun yliopistolliseen keskussairaalaan huhtikuun puolivälissä pääsiäisen jälkeen. Puhelusta paapalle oli tuolloin kulunut reilu kolme viikkoa.
”Suojavaatetuotannon ansiosta moni kumppaniyritys pystyi keskeyttämään lomautuksia ja pyytämään ompelijat takaisin töihin”, Lönnroth sanoo selvästi ylpeänä.
”Minulla oli etuna se, että meidän tuotteet on tehty aiemminkin Suomessa alihankintana, joten kuvio oli tuttu, eikä aikani mennyt omasta henkilökunnasta huolehtimiseen.”
Pidä päämäärä mielessä
Koska varsinkin suojatakeista oli sairaaloissa huutava pula, projekti eteni hurjaa vauhtia. Lönnroth oli käytännössä töissä koko ajan, myös unissaan. Hän sanoo olleensa kevään sotatilassa. Mies toi eteen ruokalautasia ja hoiti lapset. Lapset häätivät innokkaimpia maskien ostajia pois kodin pihalta.
”Tunsin, että tein ensimmäistä kertaa elämäntehtävääni, johon sain käyttää koko kapasiteettini.”
”Tunsin, että tein ensimmäistä kertaa elämäntyötä, elämäntehtävääni, johon sain käyttää koko kapasiteettini ja osaamiseni. Tärkein motivaattorini oli, että osaamisellani oli merkitystä ja se kantoi hedelmää. Minulla ei ollut negatiivista stressiä, joten sain kyllä nukuttua.”
Lönnroth on koulutukseltaan taiteen maisteri, mutta tuotannon edetessä hän löysi itsestään strategisen johtajan, joka rakensi Suomeen ripeästi suojavaatetuotantoa.
Lönnroth ei ehtinyt miettimään myyntipitchejä, sähköpostien muotoiluja tai to do -listoja. Hän ratkaisi asioita spontaanisti sitä mukaa, kun niitä tuli eteen. Ja niitä tuli: tuotteiden viralliset sertifioinnit, logistiikan suunnittelu ympäri maata, viestintäjohtajan palkkaaminen, materiaalien haaliminen pitkin Suomea ja Eurooppaa, kun kankaat näyttivät loppuvan kaikkialta.
Mutta sitten, yhtäkkiä, hiipuivat myös tilaukset.
Hyväksy riskit
Yksikään yrittäjä ei ottaisi normaalitilanteessa sellaista riskiä, että hamstraisi nurkat täyteen kuitukangasta ilman varmoja tilauksia, Liina-Maaria Lönnroth sanoo.
Mutta hän oli tehnyt niin, koska toimitusvarmuus oli Tellan tärkein myyntivaltti, kun maailman suojavaatetoimitukset takkusivat.
Toukokuun puolivälissä Lönnroth huomasi, että edullisemmat suojavaatetoimitukset ulkomailta olivat alkaneet taas saapua säntillisemmin, sillä kysyntä hiljeni. Se oli kova paikka, kun niin moni alihankkija oli järjestänyt työnsä uudestaan. Normaalisti isoja painokuvia tekevä Santala Print oli jopa rakentanut Tellalle oman tehtaan Lapualle ja rekrytoinut sinne henkilökuntaa.
”Ei auttanut kuin tehdä nopea riskianalyysi ja puskea kaikki energiani siihen, että saamme tilauskannan ylös.”
Se tarkoitti taas kymmeniä puheluita. Lopulta Huoltovarmuuskeskuksen suurempi tilaus tasoitti tilanteen.
”Pystytäänkö koronan jälkeen enää arvostamaan suomalaista osaamista ja toimitusvarmuutta hinnan ohi?”
Juhannuksen jälkeen Lönnroth on voinut palata normaalipituisiin työpäiviin, mutta yhä edelleen bisnes on riskialtista.
”Seuraava iso askel on tuotannon automatisaatio, mutta se vaatii jatkuvuuden. Mitä sitten, kun korona on ohi? Pystytäänkö silloin enää arvostamaan meidän osaamista ja toimitusvarmuutta hinnan ohi? Jää nähtäväksi.”
Pysähdy hyvään
Kävi miten kävi, Lönnroth on tyytyväinen, että lähti suin päin uuteen. Monta kertaa hän kevään aikana mietti, että muista tämä hetki:
Kun hän istui huojentuneena olohuoneen pöydän ääressä saatuaan tärkeän tarjouksen lähtemään. Kun hän söi toimistolla noutoruokaa ja ehti laskea myyneensä 100 000 tuotetta puolessatoista kuukaudessa. Ja jokainen tuotteista palveli tärkeää tarkoitusta.
”En olisi ikinä voinut kuvitella, että olisin suojatarvikkeita valmistavan yrityksen toimitusjohtaja”, Lönnroth sanoo.
”Ilman kriisiä ei voi nähdä, mihin kaikkeen kykenee.”
Teksti: Tia Nikkinen
Kuvat: David Jakob
Hatut ja kasvomaski: Tella