Ylituotanto ja toimintatapojen vanhanaikaisuus aiheuttavat vakavia haasteita vaateteollisuudelle. 3D-teknologian käyttö tekee arvoketjusta vastuullisempaa ja vähentää alaan liittyviä riskejä sanoo Anne-Christine Polet, muotialaa ja sen prosesseja digitalisoivan Stitch-yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja.
Vaateteollisuus tuottaa 92 miljoonaa tonnia jätettä vuosittain ja jopa kolmannes muotialalla käytetyistä materiaaleista päätyy tällä hetkellä joko kaatopaikalle tai poltettavaksi. Se on planeettamme kannalta kestämätöntä.
Vaikka kierrätys ja vintage ovat kasvussa etenkin nuorempien sukupolvien parissa, olisi väärin sälyttää koko taakkaa muotiteollisuuden vastuullisuuden lisäämisestä kuluttajan harteille, sanoo Anne-Christine Polet.
– Loppujen lopuksi hyvät alennukset kiinnostavat meitä kaikkia, Polet sanoo. Kuluttajan käyttäytymistä on vaikea muuttaa, jollei teollisuus itsessään muuta omia toimintatapojaan, hän uskoo. – Niin kauan kuin vanhoilla metodeilla on mahdollista kasvaa ja tehdä tulosta, muutokseen ei ole tarpeeksi vahvoja kannustimia.
Alan ongelmana on Polet mukaan vanhahtavaan arvoketjuun perustuva liiketoimintamalli.
– Alaa vaivaava ylituotanto johtuu pääasiassa juuri tästä. Fyysisillä mallikappaleilla toimivalla alalla matka ideasta tuotteeksi kestää liian kauan, eikä tilauksia perusteta edellisen kauden tilastoihin. 6–7 kuukautta kestävän tuotantosyklin aikana maailma voi myös keikahtaa päälaelleen, kuten olemme viimeisen muutaman vuoden aikana hyvin nähneet.
Eroon fyysisistä mallikappaleista
3D-teknologian avulla voidaan jätteeksi päätyvän materiaalin määrää vähentää dramaattisesti. Yksi teollisuusalan ympäristöä isosti rasittava tekijä on juuri fyysiset prototyypit.
Prototyypit ovat olleet tärkeitä mallin istuvuuden ja materiaalien toimivuuden testaamisen kannalta ennen laajamittaisen valmistuksen aloittamista. Samaan päästään kuitenkin nykyään virtuaalimalleilla.
– On oikeastaan ihan hullu ajatus että suunnittelijat, jotka jo lähtökohtaisesti ajattelevat kolmiulotteisesti, litistäisivät upeat ideansa ensin kaksiulotteiseksi piirustuksiksi, joista sitten tehdään prototyyppejä. Sehän tuhoaa täydellisesti heidän päässään olleen alkuperäisen idean.
Usein prototyyppien valmistus vaatii useamman aikaa vievän hyväksyntä- ja korjauskierroksen. Se sitoo valmistajien tehdaskapasiteettia ja on kallista. Fyysisen mallikappaleen hinta vaihtelee vaatteen tyypin, materiaalien ja mallin monimutkaisuuden mukaan ja parhaimmillaan mallikappaleet maksavat jopa pari sataa euroa.
Kun mallien hyväksyntäkierroksista päästään, säästyy myös kallisarvoista aikaa. Mallistoja ei tarvitse tuottaa kuukausia ennen niiden myyntiä, jolloin kuluttajan mieltymykset saadaan paremmin huomioitua suunnittelussa. Kysynnän ja tarjonnan välinen ero kapenee.
Tulevaisuudessa 3D-teknologia mahdollistaa myös vaatteiden on-demand -valmistuksen, jolloin turhista varastoista päästään kokonaan. Vaatteita tehdään vain tilauksesta ostajan tarpeisiin juuri oikean kokoisena, eikä ylituotantoa synny.
3D:n käyttöönotto vasta alussa
Uusien toimintatapojen käyttöönotto on vasta alussa. Vielä ei yksikään brändi ole digitalisoinut koko arvoketjuaan, ei edes alan uranuurtajat Nike tai Adidas. Mutta teknologinen kehitys sekä entistä helppokäyttöisemmät ohjelmistot tekevät 3D-suunnittelusta yhä tavallisempaa.
– Yleensä toimijat ovat digitalisoineet joitain osia arvoketjustaan, ja niissä osaaminen on hiottu huippuunsa, Polet sanoo ja nostaa esimerkiksi prototyyppien lisäksi markkinoinnin. 3D-malleja on helppo esitellä ostajille digitaalisissa showroomeissa riippumatta asiakkaan lokaatiosta, mikä vähentää matkustamista.
3D-teknologian käyttö alkaa jo olla tavallista kalliimpien merkkivaatteiden parissa, mutta myös aloilla, joissa tuotteiden valmistukseen tarvitaan muotteja ja joilla tietokoneavusteinen suunnittelu on jo käytössä, on tapahtunut läpilyöntejä.
3D:n käyttöönotto tarkoittaa poisoppimista suunnittelijoiden vanhoista toimintatavoista.
– Jos olet koko urasi tottunut piirtämään, voi olla vaikeaa muuttaa omaa tekemistään. Toimintatapojen muutos vaatii vahvaa, periksiantamatonta muutosjohtamista. Jos 2D:n vain korvaa 3D:llä muuttamatta omia toimintatapojaan, jää suurimmat hyödyt saavuttamatta.
Uuden sukupolven muodinluojien koulutukseen 3D kuuluu jo kiinteänä osana.
– Nuorilla kestävän kehityksen periaatteet ovat osa DNA:ta, ja he ovat luonnostaan kiinnostuneita 3D:stä. Jollei koulutusta ole tarjolla, he perehtyvät siihen vaikka vapaa-ajallaan.
Uudet teknologiat ja digitaalisuus alan elinehto
Teknologia vauhdittaa vastuullisuutta luomalla uusia mahdollisuuksia ja lisäämällä joustavuutta. Mutta ohjaamaan tarvitaan myös lainsäädäntöä.
”Monet alan toimintamallit ovat nykymaailmassa täysin nurinkurisia.”
– Eräät brändit ovat edelleen sitä mieltä, että kaikki on hyvin näin. Ajatellaan ettei digitaalisuus kosketa meitä, Polet sanoo. – Minä näen, että tilanne alkaa olla kriittinen. Monet alan toimintamallit ovat nykymaailmassa täysin nurinkurisia.
Tärkeää olisi saada yritykset näkemään vastuullisuus ja kiertotalous liiketaloudellisesti kannattavina ratkaisuina. Tässä regulaatio toimii vahvana ohjaavana tekijänä.
Polet uskoo, että parin, kolmen vuoden sisään myös tekninen kehitys helpottaa 3D-teknologian käyttöönottoa. Tällä hetkellä prosessissa on meneillään maailmantalouden epävarmuudesta johtuva välivaihe. Investoinnit ovat vähentyneet ja monet lupaavat kehityshankkeet on lyöty jäihin.
– Viimeistään ensi vuonna ala taas piristyy. 3D-teknologian tuomat edut ovat niin selvät, Polet sanoo. Kun kaikki data liikkuu digitaalisesti, tietoa ei huku matkalla suunnittelupöydältä tehtaalle, eikä hukkaa synny esimerkiksi eriävien tulkintojen kautta.
3D-teknologia ja tekoäly luovat lisäksi täysin uusia, jännittäviä mahdollisuuksia, jotka houkuttelevat start up-rahoitusta, Polet sanoo. Tällä hän viittaa muun muassa sovelluksiin, jotka tekevät vaatteiden suunnittelusta helppoa jopa ilman perinteistä koulutusta.
– Olen muutaman kerran itsekin kokeillut 3D-suunnittelua, mutta täytyy sanoa, että luomukseni näyttävät kaikki naurettavilta, Polet nauraa. – En tietenkään ole saanut suunnittelijan koulutusta eikä minulla ole kokemusta kaavojen tekemisestä, mutta uskon, että tekoäly ratkaisee tämän haasteen tulevaisuudessa. Teknologian avulla suunnittelun kustannukset laskevat ja napin hinnalla saadaan kohta koko vaate!
Tämä artikkeli on osa Suomen Tekstiili & Muoti ry:n Digitaalinen murros muotialalla-hanketta. Suomen Tekstiili & Muoti ry:n digitalisaatiohanke on Euroopan Unionin rahoittama – NextGenerationEU.