Miltä näyttää oma ja muodin tulevaisuus nuorten muotisuunnittelijalupausten silmin? Entä mitä he työllään tavoittelevat? Kysyimme tämän hetken kiinnostavimmilta nimiltä, Juha Vehmaanperältä, Krista Virtaselta ja Hanna Hanhelalta.
“Haluan työlläni heittää pallon yleisöön ja kannustaa tekemään muotia itse.”
Juho Vehmaanperä
Vaatteet ovat voimakas keino ilmaista itseään ja omaa arvomaailmaansa. Vaatteilla on suuri merkitys siihen, millä tavalla ihmiset näkevät sinut. Vaatteet ja tavallisuudesta poikkeavat lookit aiheuttavat yhä yllättävän vahvoja reaktioita.
Mielestäni vaatteille ei anneta sellaista yhteiskunnallista arvoa, mikä niillä tietyssä konteksteissa on. Oma pukeutumiseni herättää paljon huomiota. Pukeutumiseni on keskustelua sosiaalisen ympäristön kanssa.
Muodilla rakennetaan aina jonkunlaista utopiaa. Sillä on mahdollisuus rakentaa skenaarioita ja siirtyä tavanomaisuudesta johonkin muuhun. Vahvempaan ilmaisuun – pois sellaisesta sosiaalisen hyvän maun ajatuksesta. Muoti haastaa yhteiskunnallisia ajatuksia, miten asioiden pitäisi olla.
Muodista ajatellaan monesti, että se on vain varakkaille, mutta omassa työssäni haluan tuoda muotia juuri lähemmäs tavallista ihmistä. Oma työskentelyni on käsityölähtöistä. Keskityn tekemään uniikkeja töitä ja etsimään uusia tapoja tehdä bisnestä. Minua kiinnostaa ajatus siitä, miten muodista saisi enemmän elämyksellistä ja immateriaalista.
Työni lähtee vahvasti itseilmaisusta ja kokeilunhalusta. Haluan ravistella muodin skeneä ja hierarkisuutta. Haluan kadottaa suunnittelijan roolia omassa työssäni ja heittää pallon yleisöön. Että ihmiset ottaisivat enemmän koppia ja innostuisivat itse tekemisestä. En halua tuottaa vain paljon tavaraa, vaan suunnittelen esimerkiksi neuleohjeita, jotka aktivoisivat kuluttajia ja käyttäjiä, joita kiinnostaa muoti ja itseilmaisu. Haluan kannustaa tekemään omia vaatteita. Ohjeita voi soveltaa ja tehdä oman näköisiään juttuja.
Haluaisin, että ihmiset pystyisivät löytämään muodista kiinnostavia puolia omaan elämäänsä. Se on itseilmaisua ja kaikilla on oikeus muotiin. Ei tarvitse ajatella, että se on jokin yläpuolelta määrätty juttu ja että vain näin saa tehdä tällä hetkellä.
Haluan hälventää huippumuodin, käsityön ja käsityöläisyyden rajoja. Minusta olisi tärkeää, että ihmiset oppisivat tekemään vaatteita. Se voisi olla yksi ratkaisu vaatteiden ylikulutusongelmaan.
Tällä hetkellä työstän Koneen säätiön tukemaa projektia, jossa tutkin, millä tavalla voisi yhdistää 3D-tulostusta ja virkkausta ja neulontaa. Mikä voisi olla se seuraava askel käsityössä? Alammeko yhdistelemään käsityöläislähtöistä tekniikkaa digitaaliseen tekemiseen? Se on kiehtovaa.
Juha Vehmaanperä valittiin syksyllä 2022 Vuoden nuoreksi suunnittelijaksi. Aalto-yliopistosta valmistunut Vehmaanperä voitti vaatesuunnittelukilpailun, joka järjestettiin 28. kerran. Vehmaanperän voittoisa asu yhdisti virkkaustekniikkaa ja teollisuuden ylijäämänahkaa ottaen kantaa globaaliin ilmastokriisiin. Vehmaanperä oli mallistollaan myös yksi Hyères Fashion Festival -muotikilpailun finalisteista.
“Haluan muuttaa ajatuksen siitä, että vaate ei voisi muuttua käytössä.”
Krista Virtanen
Muoti tarkoittaa minulle totuttujen rajojen rikkomista, maailman ja trendien tutkimista, kyseenalaistamista ja muutosta. Se on tapa ilmaista itseään, taidetta ja kehollisuutta.
Muoti ei voi toimia tulevaisuudessa näin, kun se nyt toimii. Koko ajan tulee uusia innovaatioita ja kulutustottumuksetkin muuttuvat. Meillä suunnittelijoilla on iso vastuu siitä, mitä tähän maailmaan tuomme ja tuotamme.
Tuntuu, että muotialalla pitää olla hirveän vahva ja mennä kyynärpäät edellä. Toivoisin, että alalla menestyisi myös sillä, että ollaan kilttejä ja lämpimiä toisillemme.
Suunnittelijana pyrin muuttamaan sen, mikä on mahdollista muuttaa, jotta tuote olisi mahdollisimman kierrätettävä ja kestävä. Tavoittelen esimerkiksi töissäni täysin suljettua kiertoa, joka tarkoittaa, että jokainen yksityiskohta ja materiaalivalinta on perusteltu. Suunnittelen tuotteen aina ajatellen tekstiilin koko elinkaarta tuotteen viimeiseen käyttöpäivään saakka sekä maksimoiden tuotteen käyttökerrat ja tarpeet.
Minua inspiroi maailman ilmiöiden kuvallistaminen ja tulevaisuuden tutkiminen. Mitä maailma on tulevaisuudessa ja miten sitä voidaan muuttaa. Muotiala on villi länsi, jossa kaikki on mahdollista – sekä hyvässä että huonossa.
Sisäisessä maailmassani on paljon, mitä haluan jakaa. Se on värikäs ja runsas. Haluaisin, että väriä ja runsautta nähtäisiin enemmän myös vastuullisessa muodissa. Vastuullinen ei tarkoita sitä, että se on tylsää.
Maalaaminen on aina ollut minulle toinen rakas taiteen muoto ja ryhdyin tutkimaan, mistä pigmentit ovat tulleet. Sitä kautta päädyin tutkimaan kasvivärejä ja tuottaa värejä paremmin. Oma suunnitteluni lähtee aina liikkeelle ihan alusta: materiaalista, mistä se on peräsin, pystyttäisiinkö se suunnittelemaan niin, että ne olisivat kierrätettäviä.
Muutos, joka pitäisi saada läpi kuluttajalle on se, että vaate voi muuttua vuosien varrella. Kasvivärit eivät ole yhtä kestäviä kuin synteettiset värit ja olemme tottuneet siihen, että tuotteen pitäisi pysyä samanlaisena. Miksi se ei voisi muuttua, muuttaa väriä?
Oma roolini muotimaailmassa on muutoksen raivaaja. Edistän vastuullisuusasioita ja tutkin kehitystä. Tällä hetkellä teen Aallossa muodin maisteritutkintoa: opiskeluissani on mahdollisuus pohjata työskentely tieteeseen ja syventyä aiheisiin paremmin. Suunnittelijana minua kiinnostaa etiikka – esimerkiksi millainen on naisten asema muotialalla ja miten sitä voitaisiin parantaa.
LABista muotoilijaksi valmistunut Krista Virtanen on kehittänyt tekstiilien luonnonmukaisia värjäysmenetelmiä. Opinnäytetyömallistossaan hän hyödynsi elintarviketeollisuuden sivuvirroista tullutta sipulinkuorijätettä yhteistyössä Natural Indigo Finlandin kanssa.
“Muotiosaamisen potentiaalia ei osata hyödyntää alan ulkopuolella.”
Hanna Hanhela
Muoti on minulle konkreettista tekemistä. Se on mittasuhteita, kankaita, vaatteita ja itsensä ilmaisua. Muoti ilmiönä ei kiinnosta minua niin paljon, mutta on kiinnostavaa seurata, miten eri suunnittelijat tulkitsevat eri tavalla samoja asioita. Minua inspiroi miesten räätälöidyt asut, isot takit, villakankaat ja struktuurit. En kuitenkaan halua liikaa seurata sitä, mitä muut tekevät, jotta se ei vaikuttaisi omaan työhöni.
Muodissa ongelmallisinta on massatuotanto vaikka muoti pyrkiikin laatutietoisuuteen. Itse asennoidun alaan niin, että yritän tehdä aina parempia valintoja. Jos teen itsenäisesti, minulla on enemmän kontrollia valintoihin. Toisaalta on epäreilua asettaa pienelle brändille tai yksittäiselle tekijälle suuria paineita, kun ongelma on rakenteissa. Yritän silti tehdä joka kerta vähän paremmin, mutta en vaadi täydellisyyttä itseltäni. Alalla on paljon vastuullisesti toimivia yrityksiä ja suunnittelijoita – heitä pitäisi kuunnella ja ottaa hyviä toimintamalleja laajemmin käyttöön.
Juuri nyt olen inspiroitunut visuaalisesta tutkimustekniikasta, johon olen päässyt syventymään harjoittelupaikassani. Se on ollut uutta ja innostavaa. On myös ihana olla osa tiimiä, sillä silloin kaikkea ei tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti. Voi toteuttaa kokeilla huonojakin ajatuksia, ja tiimityön ansiosta niistäkin voi jalostua jotain. Saan tehdä omien vahvuuksieni mukaan töitä mutta samalla testata uutta.
Osaamistani arvostetaan ja se tuntuu hyvältä. Kun voitin kolme palkintoa, ymmärsin että se, mitä tarkoitin ja halusin mallistollani sanoa, näkyi myös ulospäin. Malliston tarina oli henkilökohtainen.
Työhöni ovat eniten vaikuttaneet räätäliopettaja, jolta opin perinteiset räälöintitekniikat ja mitä mitkäkin jutut tekevät vaatteessa. Hän innoitti minua tekemisen kautta suunnitteluun ja se on jäänyt osaksi työskentelytapaani. Ystäväni Arnold taas innoitti tinkimättömään asenteeseen – missään työvaiheessa ei oikaista, vaan kaikki tehdään kunnolla alusta asti.
Suomessa teknologian ja laadun arvostus on vahvaa. Toivoisin, että suomalaisissa yrityksissä nähtäisiin muotiosaamisen potentiaali luovalla alalla laajemminkin. Tästä kiinnostava esimerkki on Iittalan luovaksi johtajaksi palkkaama neulesuunnittelija Janni Vepsäläinen.
Haluaisin osaltani olla muokkaamassa Suomi-kuvaa ja palata takaisin Suomeen. Olen ollut 10 vuotta muualla ja opiskelin pandemian aikaan, joten en ole pystynyt rakentamaan kunnollisia verkostoja Suomeen. Mutta ensin haluan hankkia kokemusta ja uskottavuutta maailmalta.
Aalto-yliopistosta valmistunut Hanna Hanhela oli vuoden 2022 opiskelijoiden muotinäytöksen kaikkien aikojen palkituin. Hanhela sai neljästä jaetusta palkinnosta kolme: Näytös22-pääpalkinnon, Suomen Tekstiili & Muoti ry:n Finnish Textile & Fashion -palkinnon ja Marimekon myöntämän palkinnon.
Hanhelan Strength of Body – Fragility of mind -malliston inspiraationa oli hänen isoäitinsä, joka synnytti kiinnostuksen vaatteisiin ja muotiin. Nyt isoäiti sairastaa Alzheimerin tautia, mikä näkyy mallistossa: se on suunniteltu muistinsa menettävän räätälin näkökulmasta.