Miten päädyit luomaan ja suunnittelemaan muotia?

”Se oli onnekas sattuma. Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista, mutta lukion jälkeen tähtäsin kauppakorkeakoulun ja oikeustieteellisen pääsykokeisiin. Minulla on kuitenkin vaikea lukihäiriö, ja pääsykoekirjoja lukiessani tajusin, ettei läpipääsy olisi realistista. Silloin tuli mieleen, että voisin hakea myös Aalto-yliopistoon opiskelemaan muotialaa.”

Millaisen pohjan Aalto-yliopisto on antanut suunnitteluusi?

”Kun opinnot alkoivat, päätin katsoa vuoden verran, miten homma lähtee käyntiin. En ollut taitava ompelemaan, lapsenakin olin valinnut puukäsityöt. 

Kolme vuotta kandiohjelmassa olivat kuitenkin todella hyvää aikaa. Löysin yliopistolta ystäviä, joilla oli samat intressit. Opinnot olivat hektisiä, ja olin koululla yötä päivää, mutta se ei haitannut, kun kaikki kaverinikin olivat siellä. Aalto-yliopistossa on loistavat puitteet ja ammattitaitoinen henkilökunta, joka auttoi, tuki ja kannusti ihan kaikessa. Se oli ja on ympäristö, jossa on mahdollista tuottaa ja tehdä kiinnostavia asioita.

Kandivaiheen neljäntenä vuonna tein laajan sivuaineen markkinoinnista. Se oli todella hyödyllistä ja virkistävää. Opin paljon siitä, millaisista asioista hyvä brändi ja brändikonsepti koostuvat ja miten omaa estetiikkaa saa viestittyä tehokkaasti tarinallisuuden avulla.”

Pitäisikö kauppatieteiden osuutta mielestäsi lisätä muotiopinnoissa?

”Kauppatieteet on hyvä pitää vapaavalintaisina, kaikkien ei ole pakko osata kaikkea. 

Minun mielestäni taiteelliseen ja kokeelliseen puoleen pitäisi panostaa enemmän. Aallossa on viime aikoina koko ajan kiristetty rahoitusta, vähennetty resursseja ja kursseja. Samalla taiteellisen työn osuutta on supistettu. 

Koko ajan mennään enemmän siihen suuntaan, että kaikki pitäisi tehdä tietokoneilla, mikä on tuotannollisesti ja taloudellisesti järkevää, mutta pelkään, että jotain jää puuttumaan.”

Molemmissa voittajamallistoissasi vastuullisuus ja kierrätetyt materiaalit olivat isossa roolissa. Kuinka tärkeä osa vastuullisuudella on suunnitteluprosessissasi?

”Ajattelen, että nykyisenkaltainen kulutuskäyttäytyminen ei voi jatkua. Mallistoni ovat olleet aika näyttäviä ja vaatteet massiivisia, enemmän showpiece-vaatteita kuin käyttövaatteita, joten haluan kompensoida sitä käyttämällä mahdollisimman ekologisia materiaaleja. Vielä pari vuotta sitten niitä löytyi todella niukasti, mutta nyt koko ajan enemmän. 

Kun olin työharjoittelussa Givenchyn muotitalossa Pariisissa, puhuin sielläkin siitä, että pitäisi käyttää enemmän kierrätyskuiduista tehtyjä materiaaleja. Valitettavasti valikoima on vielä suppea ja materiaalit kalliita. Toivon, että lähitulevaisuudessa keksitään ratkaisuja, joiden avulla hinnat saadaan alas ja tuotteiden loppuhinta kestävälle tasolle.”

Millainen kokemus harjoittelu Givenchyllä oli?

”Todella hieno. Tiimien rakenne oli hyvin hierarkkinen: oli harjoittelija, junior designer, senior designer ja tiiminjohtaja, joka vei tiimin ideat ja työt luovalle johtajalle. Siellä tehtiin todella pitkää päivää, mutta ei se haitannut, koska olin tottunut siihen jo yliopistossa. Pääsin näkemään, miten mallisto lähtee liikkeelle ja miten se muuttuu matkan varrella. Maisterimallistoni jälkeen haluan uudelleen harjoitteluun isoon muotitaloon, koska vielä on paljon opittavaa. Sitä kautta saan toivottavasti jalkaa oven väliin johonkin muotitaloon.” 

Haluatko rakentaa uran ulkomailla?

”Haluan olla ainakin aluksi jonkin aikaa ulkomailla isoissa muotitaloissa ja sitten palata Suomeen. Suomessa on ikävä kyllä todella vähän töitä tarjolla, mutta ihanteellista olisi, että voisin työskennellä Suomessa tai jossain toisessa Pohjoismaassa. Kun asuin Pariisissa keskellä koronaa, ymmärsin kuinka helppoa ja mukavaa Suomessa eläminen on.”

Houkutteleeko ajatus omasta brändistä?

”En sulje mitään pois, mutta olen joidenkin tuttavieni kautta nähnyt, että se voi olla vähän yksinäistä. Nautin tiimityöstä, koska se herättää ajattelemaan eri tavalla ja ymmärtämään, että oma näkemys ei ole absoluuttisesti oikea.”

Millaisista asioista haet inspiraatiota?

”Hyvin arkisista asioista. Olen ollut aina kiinnostunut historiasta ja ammennan vaatteisiini historiallisia viitteitä, mutta samaan aikaan saatan nähdä kaupan kassajonossa takin, jonka yksityiskohdat ovat kiinnostavia. Matkustin juuri pariksi päiväksi kotiin Rovaniemelle, koska täällä pystyy hengittämään. Aion käydä kirjastoissa, kävelyillä ja katsomassa mummon vanhoja valokuvia.”