Identiteetin lisäksi pukeutumisella ilmaistaan rooleja. Työminämme eroaa kotiminästämme ja viranomaisilla ja urheilujoukkueilla on syystä yhteneväiset, muista erottuvat asut – vaatteet paljastavat yhteiskunnallisen asemamme ja peilaavat valtaamme. 

Samalla ne kertovat, mikä yhteiskunnassa kulloinkin ajatellaan olevan sopivaa ja toivottavaa. Olemme länsimaissa oppineet, että miehet pukeutuvat pukuun ja naiset mekkoon, eikä tätä roolijakoa ole ollut sopivaa rikkoa.

Globaalissa maailmassa muodista on tullut koko kansan huvia. Samanaikaisesti käsitys sukupuolesta on monipuolistunut. Aiempaa laajemmat ihmisryhmät kuluttavat muotia ja normatiivisen sukupuolikäsityksen rajoja haastetaan myös pukeutumisella.

Sukupuoleton miesten muoti tasa-arvon välineenä

Kaikille sukupuolille sopiva muoti, vaatteet joissa ei ole perinteisesti tiettyyn sukupuoleen liitettyjä ominaisuuksia muodon, värin tai tyylin suhteen, ei ole uusi asia. Jo 60- ja 70-luvun tasa-arvokeskustelussa ihmiset haluttiin nähdä tasa-arvoisina keskenään, sukupuoleen katsomatta. 

Aalto-yliopiston muodintutkimuksen professori Annamari Vänskä nostaa esimerkiksi Marimekon rakastetun Jokapoika-paidan. Se suunniteltiin alun perin miesten paidaksi, mutta saavutti nopeasti suosion myös naisten keskuudessa.

– Myös Tasaraita-trikooasut symboloivat tasa-arvoa. Tasaraita tehtiin miehille ja naisille, mutta myös aikuisille ja lapsille, joten se onnistui kaventamaan myös sukupolvien välistä eroa, Vänskä kertoo.

Vaikka sukupuolettomuus, unisex ja 90-luvulla valtavirtaan noussut androgynia sanoutuvat irti binäärisestä sukupuolen jaosta, sukupuolettomassa muodissa geometriset muodot ja miesten vaatetuksesta tutut elementit ovat olleet vallitsevia piirteitä. Käytännössä unisexvaatteet ovat usein olleet miesten vaatteita, joita naisetkin voivat käyttää. 

Nykykeskustelussa asetelma on Vänskän mielestä kääntymässä toisin päin. Se näkyy esimerkiksi valokuvaaja ja vaikuttaja Mikko Puttosen sukupuolten moninaisuutta esiin tuovassa ilmaisussa.

”Miesten muodissa ammennetaan yhä enemmän naiselliseksi mielletyistä elementeistä kuoseissa, materiaaleissa, väreissä ja leikkauksissa.” 

– Miesten muodissa ammennetaan yhä enemmän naiselliseksi mielletyistä elementeistä kuoseissa, materiaaleissa, väreissä ja leikkauksissa. 

Sukupuolta tärkeämpää on keho ja sen muoto

Suunnittelija Ervin Latimer toivoisi muoti- ja vaatealalle rohkeutta luopua perinteisestä mies-nais-jaottelusta. Hän ei halua rajata vaatteita sen mukaan, myydäänkö ne miesten tai naisten osastolla, vaan sen mukaan sopiiko vaate kantajalleen. 

– En näe sukupuolta vaatteissa. On esimerkiksi feminiinisiä kehoja, jotka vaativat rinnan ja lantion muotoa, mutta on myös miehiä ja maskuliinisia ihmisiä, joilla on samantyyppinen keho. Ja toisinpäin, on paljon feminiinisiä henkilöitä tai naiseksi identifioituvia, joiden kehon muoto on hyvin suora. 

Paljon järkevämpää – ja vastuullisempaa – olisi antaa kehon ja sen muotojen määrätä vaatteiden jaottelua. Myös Vänskä näkee nykykaavassa hyvin kapean ihmiskuvan, yksilöllistä kehoa ei ole vaateteollisuudessa otettu kovin hyvin huomioon. Kauniin päällepantavan löytäminen voi olla vaikeaa, jollei itse istu standardiin. 

Binäärisestä jaottelusta luopuminen toisi siten myös yhdenvertaisuutta kehojen monimuotoisuuteen. Samalla päästäisiin eroon ikävästä pluskoko- ja normaalikokoajattelusta.

– Toki erikokoiset ihmiset tarvitsevat eri kokoisia vaatteita. Nyt keskustelussa on kuitenkin sellainen klangi, että täällä on normaalien vaatteet, ja tuolla on ongelmatapaukset, hae sieltä jollet istu normiin, Latimer sanoo.

Latimer on juuri julkaissut sukupuolettoman malliston Keskolle. Malliston istuvuuden eteen nähtiin paljon vaivaa. 

– Suunnittelijan työtä on ratkoa näitä ongelmia. On ollut mielenkiintoinen haaste kehittää ratkaisuja ja kikkoja, jotta tarvittaessa saadaan tilaa rinnan ympärille tai väljyyttä lantion alueelle.

Suunnittelijoilla on valtaa muuttaa käsityksiä

Sekä Latimer että Vänskä puhuvat suunnittelijan vallasta ja vastuusta. Se mikä kulloinkin on sopivaa ja mikä nousee haastamaan normia, on pitkälti kiinni suunnittelijoiden työstä. 

Arvopohjaisena suunnittelijana Latimer haluaa haastaa meitä pohtimaan, haluammeko jatkaa totuttua linjaa. 

– Meillä on mielestäni vastuu ja velvollisuus pohtia, keitä normista puuttuu. Olemme suunnittelijoina päättäneet, mikä normi on ja heijastamme siihen omaa viitekehystämme ja unelmaa maailmasta. Se näkyy esimerkiksi siinä, kenet valitsemme malleiksi ja minkälaisia kehoja heillä on. 

Omalla Latimmier-merkillään hän pyrkii haastamaan käsitystä siitä, kuka voi ilmaista maskuliinisuutta ja minkälaisilla vaatteilla. 

”Mies hameessa ei ole millään lailla uutta.”

– Mies hameessa ei ole millään lailla uutta. Pointti on se, mitä hame missäkin yhteydessä tarkoittaa, minkä roolin se saa. Mitä perinteisestä pukuvillasta tehty pliseerattu, printattu hame tarkoittaa, kun yritetään viestiä, että maskuliinisuus voi myös näyttää tältä. 

Binäärisestä sukupuolijaosta luopuminen on iso asia alalle, jonka koko perusta rakentuu pitkälti mies-nais -ajattelulle. Muutos voi ensi alkuun tuntua työläältä, mutta jos halua on, se onnistuu. Jo nyt meillä on merkkejä, kuten Nomen Nescio, joiden vaatteet eivät itsessään ilmaise tiettyä sukupuolta, ikää tai statusta. 

Latimer pitää muutosta lähinnä semanttisena ja vertaa asiaa muutaman vuoden takaiseen keskusteluun pronominien käytöstä kielissä, joissa on sukupuolitetut pronominit. 

– Nyt se takeltelu tuntuu menneen talven lumilta. Kyse on enemmän tavasta, jolla puhumme asioista, kuin itse tekemisen muuttamisesta. Vaatteita voi edelleen tuottaa ihan samalla lailla maskuliinisilla ja feminiinisillä kaavoilla, mutta ohjaavana ajatuksena olisi keho, ei sukupuoli. 

Muutosprosessiin kuuluu Latimerin mukaan aina tietty mutiseminen ja ihmettely. 

– Olen vain tyytyväinen, jos työni synnyttää reaktioita. Asiasta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta reaktio kertoo, että ihminen on joutunut haastamaan itseään ja miettimään asioita. Se tuntuu jo voitolta. Kun seuraavalla kerralla joku toinen suunnittelija tekee jotain vastaavaa, ihminen voikin jo ajatella että “eihän tässä olekaan mitään ihmeellistä”.

Latimer on pannut merkille, että nuoremman sukupolven kuluttajat ovat jo luopumassa tiukasta sukupuolijaottelusta. Vaateostokset tehdään sillä osastolla, mistä itselleen mielekäs vaate löytyy.

– Onneksi vaikuttaa siltä, että näiden asioiden kanssa ei enää kauhean kauan tarvitse pinnistellä. Homma kehittyy ja laajenee luonnostaan.