Moni tuotteen elinkaarta koskevista ratkaisuista tehdään vaatesuunnittelijan työpöydällä. Ympäristölle suotuisat valinnat eivät kuitenkaan synny yksin suunnittelijan käsissä.
”Kun halutaan siirtyä kiertotalousmaiseen toimintatapaan, lopulta mikään ei ole tärkeämpää kuin koko tuotantoketjun läpinäkyvyys ja avoimuus”, sanoo Essi Karell. Hän viimeistelee parhaillaan Aalto-yliopiston Muotoilun laitokselle väitöskirjaansa siitä, millaisia vaatimuksia kiertotalouteen siirtyminen asettaa vaatesuunnittelulle.
Tässä jutussa Karell tarjoaa vinkkejä, joilla parantaa vaatteiden pitkäikäisyyttä ja kierrätettävyyttä suunnitteluvaiheesta lähtien.
1. Suunnittelija tarvitsee selustatukea
”Vaikka suuri osa tuotteen elinkaaren aikana aiheutuvista ympäristövaikutuksista on mahdollista määrittää suunnitteluvaiheessa, suunnittelija ei ratkaise läheskään kaikkea.
Monilla suunnittelijoilla on valtavasti tietoa ja ymmärrystä tuotteen elinkaaresta, mutta he tietävät myös, että enemmänkin voisi tehdä. Suunnittelijat voivat vaikuttaa materiaalin lisäksi rakenteellisiin, esteettisiin ja fyysisiin seikkoihin – vaikkapa väreihin, tyyleihin tai väljyyksiin ja siihen, kuinka paljon seurataan trendejä. Nämä kaikki ovat osa tuotteen pitkäikäisyyttä. Moni niistä vaikuttaa myös kierrätettävyyteen, siis mahdollisuuteen hyödyntää elinkaarensa päässä oleva vaate uusiksi materiaaliksi tai tuotteiksi.
Valintojen tekeminen on yksi suunnittelun peruspalikoista. Usein suunnittelija kuitenkin vain ehdottaa ja lopullisen valinnan tekee joku muu. Monasti on mentävä hinta edellä.
”Tieto kestävistä ratkaisuista lisääntyy jatkuvasti.”
Tuotteen ympäristövaikutuksiin liittyviä elementtejä on lisäksi monenlaisia; missä vaate on tehty, mitä energiamuotoa on käytetty, paljonko vettä on kulunut ja mitä kemikaaleja käytetty.
Koska ne kaikki eivät ole suunnittelijan ratkaistavissa, tarvitaan suurempi joukko ihmisiä, jotka näihin yrityksessä paneutuvat. Tieto kestävistä ratkaisuista lisääntyy jatkuvasti, mutta harva suunnittelija ehtii olla koko ajan viimeisimmän tiedon äärellä.”
2. Tuotantoketju kaipaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä
”On ehdottoman tärkeää, että yritys kykenee olemaan tuotantoketjunsa osalta läpinäkyvä ja avoin, jos halutaan siirtyä kiertotalousmaiseen systeemiin. Koko tuotteen elinkaarta koskeva tieto on hyödyksi jo suunnitteluvaiheessa.
Avoimuuden suhteen tarvitaan valtavaa ajattelutavan muutosta. Yritysten on tärkeää pohtia, kuinka paljon tietoa omista tuotantoketjuista on mahdollista avata. On olennaista huomata, ettei kaikista ketjun lenkeistä kenties ole mitään tietoa. Esimerkiksi uudet kemialliset kierrätysteknologiat asettavat materiaalien kierrättämiselle tarkkoja rajoitteita: pitää tietää täsmälleen, mitä kemikaaleja prosesseissa on käytetty.
Nykyisellään esimerkiksi kuluttajien poistotekstiilistä on mahdotonta tietää kaikki tarpeellinen. Se on koko vaateteollisuuden kokoinen asia. Jatkossa kaiken pitäisi muuttua läpinäkyväksi, ja olisi tunnettava tarkkaan kaikki materiaalien vaiheet matkalla kuidusta langaksi, kankaaksi tai neuleeksi.
Jatkuva yhteistyö on tässä merkittävää. Koko ajan lisääntyvät digitaaliset mahdollisuudet ja teknologian kehitys voivat tukea tuotantoketjun läpinäkyvyyttä, mutta niiden rinnalle tarvitaan yhteistyötä ja tiedonvaihtoa esimerkiksi yritysten, tutkimuksen ja kierrätystoimijoiden välillä.”
3. Suunnittelusta saa kekseliäämpää ja kestävämpää
”Ihmiset ovat tottuneita uutuuden tunteeseen – monella on jonkinlainen näennäinen tarve saada uutta. Suunnittelija voisikin miettiä, millä tavalla tuote voisi säilyttää kuluttajan mielenkiinnon sen sijaan, että uutuudenviehätystä haetaan uuden ostamisesta. On arveltu, että kuluttajan mahdollisuus muokata vaatetta voisi myös lisätä sen särmää tai ylläpitää mielenkiintoa. Nykyään yllättävilläkin brändeillä on 3-in-1-tuotteita: vaikkapa mekko, josta saa irrotettua hameen ja yläosan erikseen.
”Millä tavalla tuote voisi säilyttää kuluttajan mielenkiinnon sen sijaan, että uutuudenviehätystä haetaan uuden ostamisesta?”
Muunneltavuuden suunnitteluun tarvitaan kuitenkin nykyistä enemmän aikaa. Jos aikaa olisi käytettävissä enemmän, paranisi myös mahdollisuus suunnitella tuotteen pitkäikäisyyttä ja kierrätettävyyttä.
On vielä usein mutkikasta löytää laadukas ja kestävä materiaali, joka olisi kierrätysnäkökulmasta ihanteellinen ja samalla käyttömukava kuluttajalle. Realiteetti onkin, että suunnittelija joutuu tasapainoilemaan pitkäikäisyyden ja kierrätettävyyden välillä.
Yrityksissä voitaisiin myös pohtia, olisiko mahdollista yhdistää omaan liiketoimintaan pitkäikäisyyttä lisääviä palveluita – vaikkapa vaatehuoltoa tai omien tuotteiden second hand -myyntiä.”
4. Yhteistyösuhde kuluttajaan toimimaan
”Vaikka merkittävä osa päätöksistä tehdään suunnitteluvaiheessa, paljon on kuluttajan käsissä. Omassa tutkimuksessani ovat nousseet esiin suunnittelijoiden pohdinnat siitä, kannattaako edes tehdä kovin laadukasta, jos kuluttaja ei osaa sitä arvostaa.
”Kannattaako edes tehdä kovin laadukasta, jos kuluttaja ei osaa sitä arvostaa?”
Kuluttajahan lopulta päättää, mitä tuotteelle tapahtuu, miten sitä huolletaan tai päätyykö vaikka edelleen käyttökelpoinen vaate jätteeksi. Pitkäikäisyyden suunnittelu on lopulta vain toiveajattelua: Tuotteella on potentiaalia kestää, mutta harvoin yrityksessä todella tiedetään, kuinka kauan pitkäikäiseksi suunniteltua vaatetta oikeastaan käytetään.
Yhteistyömäinen suhde kuluttajan kanssa olisi tärkeä. Jos yrityksellä olisi enemmän tietoa tuotteidensa käyttöiästä, se hyödyttäisi suunnitteluakin. Ihan hitiksi asti myytävä tuote ei välttämättä ole se, joka kestää. Yrityksessä voisikin miettiä, miten rakentaa suhdetta asiakkaaseen ja hankkia tietoa siitä, mitkä asiat oikeasti toimivat ja mitä ovat ne tuotteet, joista tuli asiakkaiden lempivaatteita.”
Teksti: Anna-Kaisa Hakkarainen