Vanha t-paita takaisin langaksi ja vaatteeksi – Suomessa ratkotaan poistotekstiilin kierrätystä uudella bisneksellä

Paimioon avautuu pian Suomen ensimmäinen poistotekstiilien käsittelylaitos, mutta alan pioneerien katse on jo pidemmällä: kiertotalouden suljetussa kierrossa, jossa pois heitetystä vaatteesta tuotettaisiin Suomessa uutta lankaa, kangasta ja lopulta jopa uusi vaate. Selvitimme, miten palapeli – ja potentiaalisesti iso uusi teollisuuden ala – rakentuu.

Yhtäkkiä huomaat, että T-paita on kulahtanut: kangas hapertunut, muotonsa menettänyt ja siihen on tullut pesussa sinne tänne pieniä reikiä. Jossain vaiheessa puoliso, ystävä tai peili ilmoittavat, että T-paidan on aika lähteä, ja niin siitä tulee osa EU-alueen vuotuista yli kymmenen miljoonan tonnin poistotekstiilivuorta.

Useimmiten T-paita kohtaa jäteastian ja polttouunin. Mutta nyt Suomessa on herännyt usko T-paidan uudelleensyntymiseen. Sen lisäksi että T-paita voi syntyä täysin uutena vaatteena (korkein aste) tai esimerkiksi Mersun takakontin äänieristeenä (ok sekin), se voi samalla tuoda Suomeen uuden ja ekologisesti kestävän teollisuuden alan.

Jos et usko, lähde katsomaan, miten T-paidalle käy.

Jutun asiantuntijat

 

Tätä on pian: Vaatteen keräys ja lajittelu

Jos T-paitaa on käytetty Turun seudulla, se voi jo nyt päätyä siellä tekstiilikeräyslaatikkoon, josta sen matka jatkuu kesällä Paimioon avattavalle poistotekstiilin jalostuslaitokselle. Laitos vie tekstiilien kiertotalouden Suomessa uudelle tasolle. Se on myös alan edelläkävijä Pohjoismaissa. Alkusysäyksen se sai tekstiilien kiertotaloutta edistäneestä Telaketju-hankkeesta.

Paimioon tulee kaksi eri käsittelylinjastoa: Rester käsittelee yritysten poistotekstiilit, ja sen vuokralainen, Lounais-Suomen Jätehuolto kotitalouksien virttyneet vetimet. 

Aluksi laitosten kapasiteetti on käsitellä 10 prosenttia Suomen poistotekstiileistä. Vuoteen 2023 mennessä kuluttajatekstiilin keräystä on määrä laajentaa koko maahan, ja laitostakin voidaan kasvattaa.

Katso videolta Resterin toimitusjohtajan Outi Luukon opit projektista.

T-paita on helppoa kierrätettävää, jos se on 100-prosenttista puuvillaa eikä siinä ole painatuksia. Heti kun kangas on useamman materiaalin sekoitetta tai vaatteessa on monikerroksisia osia, lajittelu ja kierrätys hankaloituu. 

”Sekoitekankaasta pystytään kyllä etälukemalla tunnistamaan monia asioita, mutta ainekerrosten läpi ei nähdä hyvin”, sanoo VTT:n professori Ali Harlin.

Hän muistuttaa, että vaatteen suunnittelijalla on pitkä varjo: tehokas kierrätysjärjestelmä vaatisi, että vaatteet suunniteltaisiin alun pitäen kierrätyskelpoisiksi.

Tätä on pian: Vaatteen avaaminen tekstiilikuiduksi mekaanisesti

Kun T-paita päätyy Paimioon, se hakataan mekaanisesti silpuksi ja revitään karstalla kuiduksi. Uusi tuotantolaitos tuottaa siis avattua kuitua, joka muistuttaa koostumukseltaan vanupalloja. Nyt tälle materiaalille etsitään koko ajan uusia hyödyntäjiä, jotta kuidut saadaan ohjattua parhaisiin mahdollisiin jatkojalostuspaikkoihin. 

”Paljon riippuu tekstiilin alkuperäisestä laadusta. Jos kuitu on ollut alunperin lyhyttä, ei se siitä kierrätyksessä enää pitene”, Pure Wasten ja Resterin Jukka Pesola sanoo.

Kuitupituudella on erityisesti merkitystä luonnonkuiduissa ja mekaanisessa kierrätyksessä. Mitä pidempi kuitu, sitä monipuolisemmin sitä voidaan käyttää. Avattua tekstiilikuitua voidaan hyödyntää tekstiiliteollisuuden lisäksi esimerkiksi äänieristyksessä ja siivousliinoissa, komposiiteissa, pehmusteissa ja täytteissä.

Pesola sanoo, että rahallisesti arvokkainta käytetystä tekstiilistä olisi tehdä uutta tekstiiliä. Keskikategoriassa taas ovat komposiitin kaltaiset tuotteet ja kuitukankaat. Vähiten arvoa tuottavia olisivat ison volyymin massatuotteet esimerkiksi rakennusteollisuuden eristeissä. 

Eniten rahaa jäisi Suomeen, jos vanha t-paita jalostettaisiin uudeksi tekstiiliksi asti. Kaikille materiaaleille ei ole toistaiseksi kierrätysratkaisua, mutta niitä etsitään ja kehitetään.

Kierrätysmateriaalin laaja hyödyntäminen erilaisissa tuotteissa vähentäisi joka tapauksessa neitseellisten raaka-aineiden tarvetta”, Suomen Tekstiili & Muodin Satumaija Mäki sanoo.

Hän huomauttaa, että materiaalin jalostaminen mahdollisimman korkean jalostusarvon tuotteeksi, kuten uudeksi kankaaksi, lisäisi myös Suomen materiaaliomavaraisuutta, emmekä olisi niin riippuvaisia esimerkiksi Aasiassa tuotetuista materiaaleista.

”Pandemian kaltaisessa tilanteessa on kriittistä, että olemme materiaaleissa omavaraisempia.”

Mutta ensin kuitu pitäisi saada uudestaan langaksi.

Tämä puuttuu: Kuidun kehrääminen langaksi

Kun Pure Waste vuonna 2013 teki laskelmia, kannattaisiko kierrätetyn tekstiilikuidun kehrääminen langaksi Suomessa, vastaus oli yksiselitteinen ei. Nyt tilanne on muuttunut.

”Käytöstä poistuva tekstiilimateriaali pitää käsitellä siellä, missä se syntyy. Silloin päädyimme Intiaan, koska siellä oli niin paljon teollisuuden hukkamateriaalia. Suomesta puuttui jatkojalostuksen infra, ja se on vajaa edelleen, mutta Eurooppa on oikea paikka käsitellä täällä kerättävä kuluttajatekstiili”, Jukka Pesola sanoo.

Myös ekologisten materiaalien kysyntä ja tietoisuus on Pesolan mukaan muuttunut seitsemässä vuodessa täysin. ”Kysynnän kautta infran muodostumiselle on syntynyt paine.”       

Pure Waste on jo tehnyt laskelmia kehräämöinvestoinnista Paimioon. Resterin viereisille tonteille mahtuisi useampikin teollisuuslaitos.

 

”Jotta kehräämöstä tulisi kannattava, sen pitäisi palvella laajemminkin kuitukehityskenttää. Sinne voisivat tulla sekä mekaanisesti että kemiallisesti kierrätetyt kuidut, ja niitä voitaisiin yhdistää. Maailmalta ei löydy montaa yritystä, joka pystyisi tuottamaan kokonaan kierrätysraaka-aineista kehrättyä lankaa”, Pesola sanoo.

Kemiallisesti kierrätetyt kuidut saanevat oman laitoksensa jo 2024, kun suomalainen Infinited Fiber Company (IFC) aikoo avata merkittävän kokoisen tuotantolaitoksen, jossa se valmistaa poistotekstiileistä omaa Infinna-kuituaan. 

”IFC:n investointiin Suomeen tarvittaisiin merkittävä määrä puuvillajätettä. Mielekkään kokoiseen laitokseen tarvitaan ainakin 20 000 tonnia eli yli puolet kaikesta Suomessa käytetystä puuvillasta”, Ali Harlin sanoo.

Lue lisää Infinited Fiberista täältä.

”Jos langan osaa tehdä, kaikki muu on taputtelua.”

Satumaija Mäki toivoo, että kierrätyskuitujen jatkojalostamiseen löydettäisiin uuden tyyppistä yhteistyötä, samalla tavalla kuin Resterin takana on useampi yritys ja ihminen. Hän kääntäisi katseensa myös metsäyhtiöihin, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta tekstiilien suuntaan.

Sekä Pesola että Ali Harlin uskovat, että kun Suomeen saadaan langankehräämö, moni muukin hanke lähtee dominoefektillä liikkeelle.

”Langankehräys on kriittinen piste, jossa kuidun laatu punnitaan. Jos langan osaa tehdä, kaikki muu on taputtelua”, Harlin sanoo.

Tätä tarvitaan lisää: Langan kudonta kankaaksi

Eletään hetki tulevaisuudessa ja kuvitellaan, että T-paidasta on muovautunut vaiheikkaalla matkallaan jo uutta lankaa.

Sitten siitä pitäisi saada kangasta.

Ali Harlin sanoo, että jos tekstiilikuidun avauksesta halutaan kestävää liiketoimintaa, Suomessa pitäisi kehittää tekstiilin arvoketjua ainakin kankaaksi asti. Eli T-paidastamme pitäisi syntyä Suomessa vähintään uutta kangasta.

”Toki voimme avata kuidun ja roudata sen jonnekin Turkkiin tai Kauko-Itään, mutta mekaanisesti avattua kuitua leikkuujätteestä on niillä markkinoilla jo olemassa.”

Samalla kuljetusten takia menetettäisiin myös ympäristöhyötyjä.

 

Suomessa kankaiden kudontaa tehdään vielä muutamissa yrityksissä.

”Täältä löytyy niitä prosesseja kyllä, esimerkiksi kudontapuolelta Lapuan Kankureilta ja neulepuolelta Tam-Silkiltä ja Orneuleelta, mutta ei vielä tarpeeksi isossa mittakaavassa”, Jukka Pesola sanoo.

Tiesitkö että Lapuan Kankurit aloittaa langan valmistuksen itse suomalaisesta hukkavillasta? Lue lisää.

Jos ja kun kuitukapasiteetti kasvaa, tarvitaan rutkasti lisäinvestointeja.

”Kaikki toimijat ovat erittäin kiinnostuneita uudentyyppisistä mahdollisuuksista, mutta ensin tarvitaan sitä lankaa. Silloin voisi löytyä kasvuhalua ja uusiakin toimijoita.”

Pesola toivoo, että tulevaisuuden näkymät heijastuisivat ajoissa myös koulutuspuolelle, jotta työ löytäisi tekijänsä.

”Suomessa tarvitaan osaamista tekstiiliteollisuuden prosesseihin, jotta kuitua pystytään jalostamaan.”

Tätä on jo: Kankaan ompelu vaatteeksi

STJM:n Satumaija Mäki ei haikaile tai usko siihen, että perinteinen työvoimaintensiivinen ompelu palautuisi Kaukoidästä sellaisenaan Suomeen. Se ei olisi kannattavaa.

Samaa mieltä on Ali Harlin.

”Jos teemme Suomessa kankaan, pelkkä kangaspakka maksaa kilolta enemmän kuin Aasiasta tuleva vaate valmiina paketissa. Vaatteen tekeminen täällä on teknisesti mahdollista kyllä, mutta kyse on siitä, milloin aika on kypsä.”

Edullisen T-paidan tekeminen Suomessa vaatisi Harlinin mukaan uuden kankaan ja uudenlaista robotiikkaa. Hän uskoo, että Suomessa voitaisiin tehdä käsityötä vaativien vaatteiden sijaan teollisesti kokoonpantavia tuotteita tai vaatteita, joihin Suomessa on erikoistuttu pidemmän aikaa, eli työvaatteita tai pidemmälle vietyjä teknisiä tuotteita.

Silloin T-paita voisi päätyä hyvässä lykyssä vaikka uudeksi T-paidaksi suosikkiravintolan tarjoilijan päälle. Se olisi kulkenut läpi tekstiilin arvoketjun ja kiertotalouden suljetun kierron ja saapunut yhtä aikaa sekä alkupisteeseen että huipulle.

Tähän on mahdollisuus: EU:n kierrätyskeskittymä Suomeen

Jotta poistotekstiilin kierrätyksestä Suomessa tulisi mahdollisimman fiksua ja kannattavaa, kaikki kolme asiantuntijaa toivovat, että Suomesta tulisi yksi EU:n tekstiilikierrätyshubeista. Silloin Suomeen voitaisiin tuoda poistotekstiiliä myös naapurimaista.

”Eteläruotsalaiset ja tanskalaisetkin ovat tätä miettineet, samoin keskittymiä on Berliinin lähellä, Pohjois-Espanjassa ja Pohjois-Italiassa”, Ali Harlin sanoo.

Viides paikka voisi olla Suomi. Harlinin mukaan hubillekin olisi tilaa Paimiossa.

Erilliskerätyn poistotekstiilin määrä on kasvanut EU-alueella viiden viime vuoden aikana 2 miljoonasta tonnista 2,8 miljoonaan tonniin, ja määrän odotetaan liki kaksinkertaistuvan, kun tekstiilijätteen erilliskeräysvelvoite astuu EU:ssa voimaan 2025.

Vaikka Euroopassa ei olisi kestävää kulutusta kuin 10 prosenttia ja saisimme siitä 10 prosenttia, se olisi merkittävästi isompi teollisuuden ala kuin yksikään muu Suomessa.

”Suomessa syntyy uutta kuituteollisuutta myös puuhun perustuen”, Harlin huomauttaa. 

”Uskon siihen, että yhdistämällä uusia puupohjaisia kuituja ja kierrätyskuituja voidaan saada uusia lanka- ja tekstiilituotteita. Ne eivät välttämättä lähde liikkeelle samasta tehtaasta mutta kohtaavat jo langan tai kuitukankaan valmistuksessa.”

Kuitukehittäjä Spinnova ja selluyhtiö Suzano avaavat Jyväskylään kaupallisen mittakaavan tehtaan. Lue lisää. 

Ali Harlin näkee, että mahdollisuuksia on suureen.

”Vaikka Euroopassa ei olisi kestävää kulutusta kuin 10 prosenttia ja me saisimme siitä 10 prosenttia, eli kaikesta prosentin, se olisi merkittävästi isompi teollisuuden ala kuin yksikään muu Suomessa. Meidän hienous on, että ollaan niin pieni maa, että marginaalissa on aina tilaa.”

Lue seuraavaksi

30.9.2024
,

Jätteestä kultaa – Infinited Fiber Company ja Untuvia haluavat materiaalivirrat kiertämään

30.4.2024

Kasvivärit kaipaavat vauhdittajakseen vahvoja brändejä

18.9.2023

Edelläkävijät ovat voittajia datan hyödyntämisessä

Löydä ratkaisut

Pidä ajatuksesi ajan tasalla, tilaa Suomen Tekstiili & Muodin uutiskirje

Lähetämme sähköpostiisi Suomen Tekstiili & Muodin uutiskirjeen, josta voit lukea tuoreimmat Fab-artikkelit.

Siirry tilaamaan