Kun puhutaan kasviväreistä, monesti puhe menee joko tai -ajatteluun, mutta siitä muutoksessa ei ole kyse, toteavat professori, biopohjaisia värejä tutkivan BioColour-hankkeen johtaja Riikka Räisänen ja Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n asiantuntija Katri Pylkkänen.

– Tavoitteena on saada biopohjaiset värit synteettisten rinnalle relevantiksi vaihtoehdoksi. Biopohjaiset värit antavat brändeille ja koko alalle mahdollisuuden lisätä vastuullisuuttaan jälleen yhden askeleen ja toimia omien arvojensa mukaisesti, he sanovat.

Kun katsotaan vaatteiden ja tekstiilien tuotantoketjua, tekstiilien kuitu- ja materiaalituotanto on merkittävin ympäristövaikutusten ja hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja koko prosessissa. Viime vuosikymmeninä on otettu suuria harppauksia kohti kiertotaloutta ja vastuullisuutta, mikä näkyy kauppojen hyllyillä: kuluttajien valittavana on jo monia kestävästi valmistettuja tekstiilejä.

Tekstiilien käsittely, kuten värjäys, aiheuttaa arviolta 20 prosenttia maailman vesien pilaantumisesta. Tällä hetkellä kasvipohjaisia väriaineita on vasta noin 1 prosentti käytetyistä väreistä.

– Kun on kehitetty hienoja, ympäristöystävällisiä ja vastuullisia tekstiilejä, tuntuu hieman ristiriitaiselta värjätä ne synteettisillä, öljyteollisuuden raaka-aineista valmistetuilla väreillä. Emme voi jatkaa samoilla, huonoksi havaituilla tavoilla, Räisänen toteaa.

Kasvivärit vaativat uutta ajattelua – myös logistiikalta

Synteettiset väriaineet pitävät pintansa tekstiilien valmistusprosessissa monestakin syystä – ala on konservatiivinen, laiteinvestoinnit kalliita ja valmiit prosessit ja logistiikka kasvivärien hyödyntämiseen puuttuvat. Juuri nyt Räisäsen vetämä tutkimushanke kokoaa ensimmäisenä maailmassa bioväriaineiden tietokantaa muun muassa teollisuuden käyttöön.

Kestävän tuotantoketjun kannalta tekstiilien värjäys pitäisi tapahtua mahdollisimman lähellä tekstiilin tuotantoaluetta. Suomessa tekstiilejä valmistetaan hyvin vähän, mutta Euroopassa tekstiiliteollisuutta löytyy runsaasti esimerkiksi Turkista ja Portugalista.

– Olisiko meidän – sekä yritysten että kuluttajien – Suomessa syytä muuttaa ajattelutapaamme siitä, mikä on lähituotantoa? Ei ole järkevää kuljettaa Suomesta värejä tai lankoja Etelä-Eurooppaan ja sitten taas takaisin. Pitäisikö meidän ajatella, että Euroopassa valmistettu ja värjätty tekstiili on lähituotantoa, Räisänen pohtii.

Itsessään kasvivärien käyttö ei tee prosessista ympäristöystävällisempää. Sitä arvioitaessa on tarkasteltava kaikkia vaiheita: esimerkiksi sitä, mistä raaka-aineesta väri saadaan, millaisella prosessilla, käytetäänkö uuttamiseen vettä vai liuottimia, missä lämpötilassa prosessi tehdään ja voiko biomassaa käyttää prosessin jälkeen esimerkiksi bioetanolin tuottamiseen tai kompostointiin.

– Myös kasvivärien tuottaminen voidaan siis tehdä enemmän tai vähemmän ympäristöystävällisesti.

Muotitaloille kasvivärit voisivat olla se juttu

Kasvivärejä tuotetaan pienissä erissä, joten niissä on enemmän vaihtelua kuin synteettisissä väreissä.

– Maailman suurimmat muotitalot jahtaavat koko ajan sitä jotain yksilöllistä, ainutlaatuista kulmaa, mutta silti ne eivät vieläkään ole oppineet ottamaan kasvivärejä isommin käyttöönsä. Heille on tärkeintä se, että liikkeestä ostettava mekko on tismalleen saman sävyinen kuin se kuuluisuuden päällä nähty, hymähtää Räisänen.

Vaaditaan ajattelutavan muutosta.

”Vaateteollisuudessa epätasalaatuisuus tuotteessa nähdään virheenä, kun sen voisi nähdä tarinana.”

– Vaateteollisuudessa epätasalaatuisuus tuotteessa nähdään virheenä, kun sen voisi nähdä tarinana, Pylkkänen sanoo.

Edelläkävijöiksi tarvitaan yrityksiä, jotka tuotteistavat kasvivärit ja näyttävät kuluttajille, millaisia sävyjä luonnonväreillä voidaan saavuttaa. Pieni värivaihtelu on tyypillistä bioväriaineille, eivätkä ne välttämättä ole yhtä kirkkaita kuin synteettisesti valmistetut värit.

– Kuluttajien mielikuva kasvivärien mahdollisuuksista on aika suppea. Markkinoille täytyy saada kaunista, houkutteleva designia, joihin luonnonväri tuo uuden elementin, sanoo Räisänen.

Kasvipohjaiset värit saattavat myös muuttua tai haalistua käytössä, jos esimerkiksi tuotetta pestään usein.

– Millaista on kestävä estetiikka, siitä meidän pitäisi puhua enemmän. Vaate tai tekstiili ei ole käyttökelvoton, vaikka sen väri muuttuisi hieman käyttökertojen myötä. Tärkeintä kuluttajalle kuitenkin on tietää, miten kasvivärjättyä tuotetta tulisi hoitaa, jotta se pysyisi hyvänä. Kestävä estetiikka liittyy laajempaan trendiin vaatteiden ja tavaroiden arvostuksesta ja huoltamisesta, sanoo Pylkkänen.

Kahvituotannon hävikistä värjäämöön

Neuleasusteista tunnettu Nevertex valmisti viime syksynä koe-erän kahvivärjättyjä pipoja ja kaulahuiveja liikelahjoiksi. Idea lähti liikkeelle, kun kasviväreihin erikoistuneelta Natural Indigolta oltiin yhteydessä.

– He halusivat testata Pauligin toiminnasta syntyvällä kahvihävikillä värjäämistä, ja me lähdimme innolla projektiin mukaan, sanoo toimitusjohtaja Reijo Kinnunen.

Ensin tutkittiin, millaisia värejä voitaisiin saada aikaan ja mitä merinovilla- tai puuvillalankoja tuotteissa voisi käyttää. Testiin valikoitui ekologinen bluesign-sertifioitu merinovillalanka Itävallasta, joka oli Nevertexille tuttu jo ennestään.

Värjäys hoidettiin lähipitäjässä Lappajärvellä sijaitsevalla värjäämöllä, jonka kanssa yritys on tehnyt yhteistyötä aiemminkin, joten logistiikka sujui helposti.

”Saimme upeat ruskeat värit aikaan ja ne olivat hyvin tasalaatuisia. Valinnoillamme saimme luotua todella vastuullisen tuotteen, joka selkeästi kiinnosti yritysasiakkaita.”

– Saimme upeat ruskeat värit aikaan ja ne olivat hyvin tasalaatuisia. Valinnoillamme saimme luotua todella vastuullisen tuotteen, joka selkeästi kiinnosti yritysasiakkaita – kaikki tuotteet, mitä tehtiin, myös myytiin.

Nevertexillä riittäisi kiinnostusta kasvipohjaisten värien hyödyntämiseen jatkossakin, mutta prosessi vaatisi hiomista.

– Tavallisesti emme värjäytä itse lankoja, joten olisi hienoa, jos isot teolliset langanvalmistajat ottaisivat kasviväreillä värjätyt tuotteet valikoimiinsa. Silloin niiden ottaminen osaksi omaa valikoimaan olisi helppoa kaikenkokoisille yrityksille, sanoo Kinnunen.

Brändit edellä, sijoittajat valmiina

Kasvivärien valtavirtaistuminen voisi hyvin lähteä liikkeelle brändeistä, miettivät Pylkkänen ja Räisänen.

– Jos vaatimus kasvivärjättyihin lankoihin ja tekstiileihin tulisikin ylhäältä päin, brändeiltä, toimitusketjussa kyllä löydettäisiin keinot toteuttaa toiveet, he sanovat.

Suomalaisista isoista brändeistä esimerkiksi Marimekko, Nanso, Lapuan Kankurit ja VM-Carpet ovat jo testanneet kasvivärjättyjä materiaaleja tietyissä tuotteissaan, ja tällaisia edelläkävijöitä halutaan nähdä lisää.

Sekä maailmalta että meiltä Suomesta löytyy esimerkkejä siitä, että kestävä tekstiilituotanto ja kasvivärit kiinnostavat myös sijoittajia.

– Saan yhteydenottoja sijoittajilta, että ketä he voisivat alkaa tukemaan. Uusille yrittäjille ja seuraavalle askeleelle kohti teollista tuotantoa on selkeästi tilausta, sanoo Räisänen.

Vaikka kasvivärien hyödyntäminen on vielä pientä, vauhti on kiihtymässä.

– Viimeisen viiden vuoden aikana kasvivärien käyttö ja kiinnostus niihin on kasvanut eksponentiaalisesti. Kun aika on kypsä, muutokset ovat nopeita ja isoja ja uskon, että se aika voi tulla piankin, sanoo Räisänen.