Kiertotalouden termit tutuiksi

Hyödyntäminen
Hyödyntämisellä tarkoitetaan toimintaa, jossa tekstiilijätteet käytetään hyödyksi siten, että niillä korvataan kyseiseen tarkoitukseen muuten käytettäviä neitseellisiä raaka-aineita. Poistotekstiilit voidaan hyödyntää materiaalina tai energiana.

Jakamistalous
Jakamistalous on uusi talouden muoto, jossa tavaroita ja palveluita voi käyttää ilman, että tuotteita tarvitsee omistaa. Jakamistaloudella voidaan edistää kiertotalouden periaatteita vähentämällä kulutusta ja pidentämällä tuotteiden elinkaarta.

Kemiallinen kierrätys
Kemiallisessa kierrätysmenetelmässä tekstiilien kuidut erotetaan toisistaan kemiallisten reaktioiden avulla. Kemiallisen kierrätyksen avulla kuluneetkin kuidut voidaan palauttaa kerta toisensa jälkeen sellaiseen muotoon, että ne soveltuvat uusien laadukkaiden tekstiilituotteiden valmistamiseen. Menetelmä soveltuu myös sekoitemateriaaleista valmistettujen tekstiilien kierrätykseen.

Kierrätys
Kierrätyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa jäte valmistetaan tuotteeksi, materiaaliksi tai raaka-aineeksi joko alkuperäiseen tai uuteen käyttötarkoitukseen. Tekstiilejä voidaan kierrättää joko mekaanisen, kemiallisen tai termisen menetelmän avulla. Kansankielellä puhutaan usein vaatteiden kierrätyksestä esimerkiksi kirpputorien kautta, mutta jätelainsäädännön tulkinnan mukaan kyse on uudelleenkäytöstä. Kierrätyksen liiketoimintamallit perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan arvoa luodaan ”jätteestä”.

Korjaaminen ja takuu
Korjaaminen ja takuu ovat esimerkkejä tuotesuuntautuneista uusista palvelujärjestelmistä, joissa liiketoimintamallit ovat pääasiassa kohdistettu tuotteen myymiseen, mutta niiden oheen on lisätty tuotteen elinkaarta ja käyttöikää pidentäviä palveluja.

Leikkuujäte
Tekstiili- ja muotialalla tuotteiden valmistuksessa syntyy yleensä väistämättä hukkamateriaalia, jota ei voida käyttää varsinaisiin tuotteisiin. Leikkuujäte ja tuotannon ylijäämä luokitellaan jätteeksi, ellei sitä ole erikseen määritelty tuotannon sivutuotteeksi ympäristöviranomaisen toimesta.

Mekaaninen kierrätys
Jo pitkään tekstiili- ja muotialalla on käytetty mekaanista kierrätysmenetelmää, jossa materiaali revitään uudestaan kuiduiksi. Käsittely vaurioittaa kuidun rakennetta ja heikentää sen laatua jokaisella kierrätyskerralla. Mekaaninen kierrätys soveltuu erityisesti tekstiilituotannosta syntyvälle leikkuujätteelle, joka on yleensä hyvin tasalaatuista.

Poistotekstiili
Poistotekstiili on omistajalleen tarpeetonta tekstiiliä. Se sisältää niin tekstiilijätteet kuin uudelleenkäyttöön kelpaavat käytetyt ja ehjät tekstiilituotteet. Lajittelemattomat poistotekstiilit tulkitaan jätelainsäädännön mukaan tekstiilijätteeksi.

Suljettu kierto
Suljetun kierron mukaisessa mallissa materiaaleja kierrätetään kerta toisensa jälkeen uudeksi materiaaliksi. Malli mahdollistaa materiaalin laadun ja arvon säilyttämisen myös käytön jälkeen.

Tekstiilijäte
Tekstiilijäte on käytöstä poistettua tekstiiliä, joka ei sellaisenaan kelpaa enää uudelleenkäyttöön eli se on rikkinäistä tai likaista. Tällainen tekstiili kuuluu tällä hetkellä sekajätteeseen, josta se ohjautuu pääasiassa energiana hyödynnettäväksi. Tekstiilijätteen erilliskeräys tulee pakolliseksi EU-alueella vuoteen 2025 mennessä.

Terminen kierrätys
Terminen kierrätys on synteettisille tekokuiduille soveltuva kierrätysmenetelmä, jossa kuidut sulatetaan lämmön avulla. Termisesti kierrätetty materiaali voidaan hyödyntää esimerkiksi muovi- ja komposiittituotteiden raaka-aineena, mutta ei enää uudestaan tekstiilikuituna.

Uudelleenkäyttö
Uudelleenkäytöllä tarkoitetaan tuotteen tai sen osan käyttämistä uudelleen samaan tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu. Ehjät ja puhtaat vaatteet, jotka ovat vielä käyttökelpoisia sellaisenaan, ohjataan uudelleenkäyttöön esimerkiksi second hand -palveluiden kautta. Puhtaat materiaalit voidaan myös uudelleenkäyttää suunnittelemalla niistä uusia tekstiilituotteita.

Upcycling
Jätelainsäädännön jätehierarkian mukaan jätteet tulisi hyödyntää mahdollisimman korkean jalostusarvon tuotteisiin. Upcycling on termi, jota käytetään yleensä toiminnasta, jossa jätteen arvoa pyritään lisäämään uudella toiminnalla. Esimerkiksi suunnittelemalla tavallisesti jätteeksi päätyvästä materiaalista uusiin käyttötarkoituksiin soveltuvia tuotteita.