Mikromuovit

Merten mikromuovit ovat globaali ympäristöongelma, joka on noussut yleiseen tietoisuuteen viime vuosina. Kasvava tietoisuus haastaa myös tekstiilialan toimijat, sillä synteettisistä tekokuiduista valmistetuilla tekstiileillä on todettu olevan yhteys vesistöjen mikromuoveihin.

Fakta
Mikromuovit ovat synteettisiä, ei-biohajoavia ja alle 5 mm kokoisia muovipartikkeleita. Ne voivat olla tarkoituksella valmistettuja pieniä muovihiukkasia tai ne voivat syntyä muovituotteiden haurastuessa.

Maailman valtameriin päätyy vuosittain arviolta 12, 2 miljardia kiloa muovijätettä. Suurin osa tästä on mantereelta kulkeutuvaa muoviroskaa ja kalastajien hylkäämiä verkkoja. Ajelehtiessaan ne kertyvät valtaviksi muovilautoiksi ja ajan myötä hajoavat myös pieniksi mikromuoveiksi. Muovilauttoja on raportoitu ajelehtivan erityisesti Tyynellämerellä ja Aasian rannikoilla, jossa jätteiden kierrätyskäytännöt ja yleinen infrastruktuuri eivät ole kehittyneet länsimaiselle tasolle.

Teollistuneissa länsimaissa muoviroskia suurempi haaste ovat tieliikenteestä, vaatteista ja kosmetiikasta irtoavat mikromuovit, jotka kulkeutuvat vesistöihin sadevesien ja jätevesien mukana. Mikromuovien vaikutuksia ekosysteemeihin ja ihmisen terveyteen on tutkittu vasta varsin vähän aikaa.

Mikromuovien osuus vesistöjen muoviroskan kokonaismäärästä on arviolta alle 10 prosenttia. Pienen koon vuoksi vesistöihin päätynyttä mikromuovia on vaikea poistaa. Suurimmat mikromuovipäästöt aiheutuvat autojen renkaista. Myös tekstiilituotteiden osuus on merkittävä, vaikka noin 99 % niistä irtoavista mikromuoveista saadaan jätevedenpuhdistamoilla puhdistettua.

Kuva (klikkaa suuremmaksi): Meriin päätyvän muoviroskan kokonaismäärä on noin 12,2 miljardia kiloa vuodessa. Noin 10 prosenttia siitä on mikromuoveja. 

Tekstiili- ja muotiala osallistuu haasteen ratkaisemiseen

Tekstiilien tekokuidut ovat ihmisen teollisesti valmistamia kuituja. Niiden suosio tekstiilituotteiden raaka-aineena on kasvanut runsaasti viime vuosikymmenten kuluessa. Tekokuituihin saadaan muokattua kuluttajien toivomia ominaisuuksia, kuten vedenhylkivyyttä, hengittävyyttä ja lämmöneristävyyttä.

Alan yritykset etsivät jatkuvasti tuotteisiinsa soveltuvia, ympäristön kannalta kestävämpien materiaalivaihtoehtoja. Useat yritykset hyödyntävät jo nyt esimerkiksi merten muoviroskasta kierrätettyä polyesteriä, jolla on voitu korvata öljypohjaisten neitseellisten raaka-aineiden kulutusta.

Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan uusien materiaaliratkaisujen lisäksi eri toimialojen välistä yhteistyötä. Tekstiili- ja muotialan, tekstiilikuitujen valmistajien ja pesuainevalmistajien toimijat allekirjoittivatkin tammikuussa 2018 yhteisen sitoumuksen estääkseen mikromuovien päätymisen vesistöihin. Suomen Tekstiili & Muoti ry osallistuu työhön eurooppalaisen kattojärjestönsä Euratexin välityksellä.

Kuluttajan mahdollisuudet vaikuttaa

Suomen ympäristökeskuksen tekemien tutkimusten mukaan noin 99 % synteettisten tekokuitutuotteiden pesussa irtoavista mikromuoveista saadaan puhdistettua jätevedenpuhdistamolla siten, etteivät ne päädy vesistöihin. Lisäksi mikromuovien irtoaminen tasoittuu yleensä 5–10 pesukerran jälkeen.

Kuluttajalle paras tapa estää mikromuovien päätymistä vesistöihin on välttää tuotteiden tarpeetonta pesemistä. Markkinoilla on myynnissä myös pesupussi, jonka on sanottu keräävän pesussa irtoavat mikromuovihiukkaset. Pesupussin tehosta on vielä varsin vähän tutkittua tietoa. Lisäksi pussiin jäävä nukka tulee hävittää asianmukaisesti sekajätteeseen.

Lukujen lähteenä on käytetty Eunomia Research and Consultingin julkaisemaa Plastics in the Marine Litter -raporttia.

Aiheeseen liittyvät uutiset