PROCODE DRESS -brändin takana on suunnittelija, ja robotti

Leela Porgesin perustama PROCODE DRESS tekee yhteistyötä 3D-printtauslaitteita valmistavien yritysten, kuten ABB:n, Kukan ja Universal Robotsin kanssa, ja malliston tuotteet syntyvät yritysten valmistamilla robottikäsivarsilla. 

Leela, miten vaatesuunnittelija päätyy robottien pariin? 

 ”Olin unelmoinut vaatesuunnittelijan urasta jo pienestä pitäen, mutta intohimoni matematiikkaa ja tietojenkäsittelytiedettä johdattivat minut arkkitehtuurin opintojen pariin, missä tutustuin 3D-printtaamiseen ja robotteihin”, kertoo suunnittelija Leela Porges alkusysäyksestä 3D printtauksen pariin. Lopulta hän keksi, miten yhdistää arkkitehtuurin parissa opittuja taitoja muotisuunnitteluun ja haki muodin maisteriohjelmaan Fashion Institute of Technologyyn, missä hän toteutti lopputyönään robottikäsivarren avulla 3D-printatun malliston.  

Porges tekee yhteistyötä vastuullisia materiaaleja tuottavien yritysten kanssa, sillä 3D-printtauksen haasteena on edelleen siihen soveltuvien materiaalien rajallisuus. Tuotteissaan hän on käyttänyt sokeriruo’osta valmistettua etyyli-vinyyli-asetaattia ja 90-prosenttisesti kierrätysmateriaalista valmistettua polymeeria.  Suunnittelija uskoo teknologian kehittyvän nopeasti ja materiaalivaihtoehtojen kirjon laajentuvan sen myötä esimerkiksi kierrätettyihin kuituihin, joista voidaan 3D-printata pehmeitä ja mukavia tekstiilejä.   

Porges kertoo inspiroituvansa yleensä tietystä materiaalista tai uudesta teknologiasta, mutta toisinaan inspiraatio tulee jostain aivan muualta, kuten teemapuistojen vuoristoradoista, joista hän sai idean Roller Coaster -mallistoon. Tuotteiden valmistusprosessi lähtee liikkeelle robotin liikkeiden ohjelmoinnista, jotta 3D-printattu materiaali asettuu vartalolle halutulla tavalla. 

”Topin tai hameen printtaamisessa kestää noin kolme tuntia, yksinkertaisemman mekon 12 tuntia ja yksityiskohtaisemman mekon jopa 30 tuntia. Robottikäsivarren tehdessä taikojaan, keskityn usein uusien mallistojen suunnitteluun tai kuuntelen äänikirjoja”, kertoo Porges printtausprosessista.  

Tällä hetkellä yhden vaatteen valmistus maksaa noin 250 dollaria, kun hän hyödyntää vain yhtä robottia kerrallaan. Tulevaisuudessa hän suunnittelee skaalaavansa tuotantoa 50-100 robottiin, mikä voisi laskea tuotantokustannukset noin 50 dollariin vaatetta kohden. 

Entä miltä näyttää 3D-printtauksen tulevaisuus? 

”Uskon, että tulevaisuudessa teknologian kehittyminen mahdollistaa automatisoidun tuotannon, joka toivon mukaan vähentää epäeettistä, huonoissa työoloissa tapahtuvaa tuotantoa parantaen työoloja alalla. 3D-printatun muodin valtavirtaistuminen kuitenkin vaatii innovaatioita, jotka mahdollistavat mukavien materiaalien hyödyntämisen. Teknologian ja materiaalien kehittyminen onkin avain eettisempään ja tehokkaampaan vaatteiden tuotantoon”, kertoo suunnittelija. 

Omien tuotteiden valmistamisen lisäksi hän keskittyy kehittämään hänen menetelmäänsä perustuvaa ohjelmistoa, jonka avulla myös suuremmat yritykset voisivat hyödyntää samanlaista 3D-printtaukseen perustuvaa valmistustapaa. 

”Menetelmä mahdollistaa vaatteiden 3D-printtauksen suoraan ihmiskehon päälle, mikä mahdollistaa kustomoitujen tuotteiden valmistuksen erilaisille vartalotyypeille. Tällä tavoin esimerkiksi mekko voidaan valmistaa yhtenä kappaleena, sisällyttäen napit, vetoketjut ja muut yksityiskohdat printtausprosessiin, jolloin vaate on heti printtauksen jälkeen käyttövalmis eikä viimeistelyä tarvita.” 

3D-printtauksessa ei muodostu lainkaan materiaalihävikkiä, mikä osaltaan korostaa menetelmän merkitystä muotialan kestävämmän tulevaisuuden viitoittajana. 

Jutun pääkuva: Leela Porges valmistamassa tuotettaan New Bedord for Research and Roboticsin laitteella. 

Kirjoitus on osa Suomen Tekstiili & Muoti ry:n Digitaalinen murros muotialalla -hanketta, joka on Euroopan Unionin rahoittama – NextGenerationEU.