Suomen Tekstiili & Muoti ry:n näkemyksiä komission mikromuoveja koskevaan kyselyyn

Mikromuovit ympäristössä ovat globaali ongelma, johon tulisi etsiä globaaleja ratkaisuja. Synteettiset tekokuidut ovat yksi mikromuovin lähteistä, ja mikromuovia irtoaa synteettisistä tekokuiduista valmistetuista tuotteista kaikissa tuotteen elinkaaren vaiheissa, ei pelkästään pesun aikana. Tarvitaan lisäselvityksiä siitä, kuinka paljon mikromuovia päätyy ympäristöön tuotannon ja tuotteiden eri vaiheissa. Toistaiseksi huomio on ollut keskittynyt tuotteiden pesun aikana irtoavaan mikromuoviin. Myös tutkimustietoa mikromuovin vaikutuksista ympäristöön tarvitaan lisää.

Jätevesien tehokas käsittely vedenpuhdistamoilla on merkittävässä osassa mikromuovin päätymisessä vesistöihin. Esimerkiksi Suomessa jätevedenpuhdistamot voivat poistaa jopa yli 95 % jätevesien sisältämästä mikromuovista (SYKE, Suomen merialueen roskaantumisen lähteet, 2020). Jäteveden puhdistamista tulisikin ehdottomasti pyrkiä kehittämään niissä maissa, joissa se ei ole vielä riittävällä tasolla.

On tärkeää, että tekstiilitoimialalla keskitytään myös arvoketjun alkupään ongelmanratkaisuun. Tulisi tutkia mahdollisia keinoja, joilla mikromuovin irtoamista voidaan vähentää. Lisätietoa tarvitaan erityisesti langan ja materiaalin valmistuksen aikaisista tuotantotavoista, joilla voidaan vähentää mikromuovin irtoamista tekstiilituotteista. Synteettisten tekokuitujen käytön kieltäminen ei ole realistinen keino, sillä niiden osuus globaalista kuitutuotannosta on noin 65 %.

Kansainväliset testausstandardit, joilla yhdenmukaistetaan mikromuovin irtoamisen testimenetelmä ovat tärkeä osa ongelman ratkaisua. Tekstiilitoimiala on edistänyt aktiivisesti pian julkaistavia standardeja. Standardisointia on syytä kehittää muutenkin, sillä esimerkiksi mikromuovi-terminologiaa ei ole standardoitu Euroopan tasolla.

Ongelman ratkaisemiseksi tulisi toimia systemaattisesti vaihe kerrallaan, ja ensin tutkia standardoiduilla testausmenetelmillä mikromuovin irtoamista erityyppisistä tekstiileistä. Vasta kun tästä on saatavilla tutkittua tietoa, tulisi lisätä muita toimenpiteitä. Esimerkiksi joissakin EU-maissa ehdotettuja tuotteisiin lisättäviä merkintöjä ei voida toteuttaa, ennen kuin luotettavaa tutkimustietoa on riittävästi saatavilla.

Tekstiilituotteiden esipesua heti tuotannon jälkeen on myös ehdotettu mahdolliseksi ratkaisuksi mikromuoviongelmaan. Tekstiilituotteiden toimitusketjut ovat kuitenkin pitkiä ja kansainvälisiä eikä sääntely tuotteiden esipesusta tuotannon jälkeen ole riittävä keino, sillä siihen ei voida useinkaan vaikuttaa EU-lainsäädännön kautta.

Myöskään ehdotetut pesukoneisiin lisättävät suodattimet eivät ole tehokas keino puuttua globaaliin ongelmaan, sillä ne nojaavat kuluttajien oikeanlaiseen toimintaan ja parhaimmillaankin vaikuttaisivat vain kuluttajatuotteiden pesunaikaisiin mikromuovipäästöihin.

Komission julkiseen kuulemiseen voi vastata 17.5.2022 asti.