Tekstiili- ja vaatetusalan standardisointi siirtynyt TEVASTA ry:ltä Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:lle

Tekstiili- ja vaatetusalan standardisointi on siirtynyt Standardisoimisyhdistys TEVASTA ry:ltä Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:lle.

Tietoa standardisoinnista jatkossa

Tekstiili- ja vaatetusalan standardisoinnista kiinnostuneille järjestetään 23.4.2020 yhteinen Tekstiili -ja vaatetusalan standardisoinnin tilannekatsaus. Webinaarina järjestettävässä tilaisuudessa käydään läpi yleisesti standardisointia ja siihen osallistumista, tekstiili- ja vaatetusalan standardisoinnin tilannetta ja seurantaryhmiä, sekä standardisoinnin siirron tuomia muutoksia. 

SFS ry sekä Suomen Tekstiili ja Muoti ry ovat jo olleet yhteydessä kansallisten TEVA-seurantaryhmien jäseniin tiedottaakseen muutoksesta.

SFS ry:llä on aloittanut uusi asiantuntija Elisa Ervasti, joka jatkossa vastaa entisistä TEVASTAn työryhmistä. Elisan tavoittaa sähköpostitse osoitteesta elisa.ervasti@sfs.fi tai puhelimitse numerosta 050 408 6407. 

Suomen Tekstiili & Muoti ry palvelee jatkossakin jäsenyrityksiään standardeihin liittyvissä kysymyksissä. 

TEVASTA – 50 vuotta standardisointia

Vuonna 1969 perustettu standardisoimisyhdistys TEVASTA ry vastasi vuoteen 2019 saakka tekstiili-, vaatetus-, jalkine- ja nahka-alojen standardisoinnista kansallisella (SFS), Euroopan (CEN) ja kansainvälisellä (ISO) tasolla.  

Viidenkymmenen toimintavuotensa aikana se teki merkittävää työtä toimialan standardisoinnin parissa. TEVASTA:n toimialaa standardisoinnissa olivat tekstiilit, vaatteet, suojavaatteet, nahka, jalkineet, jalkojen suojaimet, sairaalatekstiilit, höyhenet ja untuvat. Vuoden 2019 lopussa voimassa olevia toimialan SFS-EN standardeja oli yli 600 kpl. 

Mihin standardointia tarvitaan

Standardisointi on edellytys laadukkaille ja turvallisille tuotteille. Standardeista on hyötyä materiaali- ja tuotekehityksessä, tuotannossa sekä kaupankäynnissä. Ne ovat edellytys sille, että kuluttajat saavat käyttöönsä turvallisia ja laadukkaita tuotteita. 

Standardit ovat kansallisesti, eurooppalaisella tasolla ja globaalisti yhteisesti sovittuja toimintatapoja. Ne ovat yleensä suosituksia, mutta terveyttä ja turvallisuutta koskevat standardit, jotka tukevat lainsäädäntöä, ovat usein käytännössä pakollisia noudattaa.