Vieraskynä: KPMG:n tutkimus eurooppalaisten yritysten valmistautumisesta digitaaliseen tuotepassiin

Digitaalinen tuotepassi (Digital Product Passport, DPP) on osa EU:n Ekosuunnitteluasetusta (Ecodesign for Sustainable Products Regulation, ESPR), joka koskee lähes kaikkia EU:n markkinoille saatettavia fyysisiä tuotteita. Sen mukaan tietyillä tuotteilla tulee olla digitaalinen tunniste (esim. QR-koodi), jonka kautta asiakkaat voivat tarkastella tuotteen koko elinkaarta koskevia kestävyystietoja. DPP voi sisältää esimerkiksi tietoja tuotteen teknisestä suorituskyvystä, käytetyistä materiaaleista ja niiden alkuperästä, korjaustiedoista, kierrätysmahdollisuuksista ja elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista. Velvoitteet koskevat mm. tuotteiden valmistajia, maahantuojia, jakelijoita ja jälleenmyyjiä. Tarkemmat vaatimukset julkaistaan delegoiduissa asetuksissa vuodesta 2026 alkaen, ja käyttöönoton odotetaan tapahtuvan 2030 mennessä.

Tekstiili- ja muotialan valmiustaso Euroopassa: kuka on valmis, kuka ei?

KPMG toteutti tutkimuksen eurooppalaisten yritysten valmistautumisesta DPP:n regulaatioon. Tavoitteena oli arvioida sääntelyn piirissä olevien priorisoitujen toimialojen tietoisuutta, valmiutta ja näkemyksiä tulevista DPP-vaatimuksista. Tutkimukseen osallistui yli 70 yritystä useilta toimialoilta, joista merkittävä osa (44 %) edusti tekstiili- ja vaatetusalaa. Tämä heijastaa toimialan korkeaa sääntelypainetta sekä monimutkaisia, monitasoisia toimitusketjuja, joissa DPP:n toteutus nojaa vahvasti toimittajadatasta saatavan tiedon laatuun ja saatavuuteen. Suurin osa vastanneista tekstiili- ja muotialan yrityksistä oli kooltaan suuria (250-999 työntekijää) tai keskisuuria (50-249 työntekijää), mutta mukana oli myös pieniä (1-49 työntekijää) ja erittäin suuria (yli 1000 työntekijää) yrityksiä.

Tutkimus osoittaa, että tietoisuus DPP:stä on jo laajaa läpi toimialojen, mutta valmiustaso käytännössä jakautuu epätasaisesti. Vaikka lähes kaikki vastaajat ovat kuulleet DPP:stä, vain noin kolmannes arvioi ymmärtävänsä hyvin sen konkreettiset vaikutukset omaan liiketoimintaansa. Tekstiili- ja muotialalla tietoisuustaso on kuitenkin keskimääräistä korkeammalla tasolla, ja täysin valmistautumattomien osuus on pienempi kuin muilla toimialoilla. Moni kuitenkin kokee tarvitsevansa yhä lisää tietoa, ja vain harvat ovat tehneet käytännön valmisteluja.

Maakohtaisessa vertailussa erot konkretisoituvat selvästi. Ruotsi erottuu tutkimuksen perusteella edistyneimpänä markkinana, jossa useilla yrityksillä on jo jäsennettyjä tiekarttoja ja käynnissä olevia pilotteja. DPP:tä lähestytään usein strategisena mahdollisuutena, ja yritykset panostavat laajasti pilotointiin ja teknologiakumppanuuksiin. Suomi sijoittuu valmiustasoltaan keskitasolle: yrityksillä on selkeä ymmärrys DPP:n laajuudesta ja sääntelystä, mutta käytännön toteutus on vielä monin paikoin alkuvaiheessa. Keski- ja Etelä-Euroopassa kehitys on puolestaan hajanaisempaa: suuret kansainväliset toimijat ovat edenneet pidemmälle, kun taas keskisuuret yritykset ovat vielä alkuvaiheessa. Näissä maissa korostuu muita alueita enemmän sääntelylähtöinen näkökulma.

Kokonaisvaltaiset toimintasuunnitelmat yhä muotoutumassa

Vaikka tietoisuus on korkealla tasolla, valmistautuminen DPP:n käyttöönottoon on vaihtelevaa. Yrityksiltä puuttuu usein selkeä vastuunjako sekä konkreettiset toteutussuunnitelmat. Tekstiili- ja muotialan yrityksissä oli tutkimuksen perusteella vähemmän tapauksia, joissa vastuu täysin määrittelemättä. Omistajuus ei yhtä selvästi keskity vain kestävyystiimiin, vaan hankinnan rooli korostuu monimutkaisten toimittajaketjujen vuoksi. Toisaalta DPP:n käyttöönotto edellyttää organisaation läpileikkaavaa, monialaista yhteistyötä eri toimintojen kesken. Ilman nimettyä vastuuhenkilöä valmistautuminen jää helposti hajautuneeksi ja epävarmuus lisääntyy, kunorganisaatiossa ei ole selkeää tahoa, joka koordinoisi kokonaisuutta, vastaisi kysymyksiin ja veisi kehitystyötä systemaattisesti eteenpäin.

Tutkimuksen havainnot osoittavat, että käytännön toimenpiteet ovat tekstiili- ja muotialan yrityksissä kaikissa maissa toistaiseksi painottuneet erityisesti toimittajayhteistyön edistämiseen ja datan keruuseen, mikä korostaa toimitusketjusta saatavan tiedon keskeistä roolia DPP:n toteutuksessa. Osa yrityksistä on myös kartoittanut IT-järjestelmiään, aloittanut yhteistyön ulkopuolisen teknologiatoimittajan kanssa sekä nimennyt DPP vastuuhenkilön tai laajemman projektitiimin DPP:n seurantaa ja kehittämistä varten. Edistyneimmissä maissa, kuten Ruotsissa, esiintyy myös laajempia teknologiakumppanuuksia ja monialaisia hallintomalleja.

Haasteista huolimatta DPP tuo mukanaan merkittäviä mahdollisuuksia liiketoiminnalle

Suurimpina haasteina nähdään tutkimuksen mukaan datan keruu toimitusketjusta, se, että tekniset kriteerit ovat edelleen epäselvät ja se, että kerättävän ja hallittavan datan määrä kasvaa merkittävästi. Tekstiili- ja muotialalla haasteet ovat yllättävän yhteneväisiä maasta riippumatta. Arvoketjut ovat tyypillisesti globaaleja ja monitasoisia, jolloin myös haasteet ulottuvat syvälle arvoketjuun: Toimittajadatan saatavuus Tier 2-N -toimittajilta, datan varmennettavuus ja auditointikelpoisuus ovat keskeisiä kysymyksiä. Lisäksi järjestelmien integraatiot, asiakasrajapinnat ja tuotepassien pitkäaikainen ylläpito tuovat operatiivisia haasteita tekstiili- ja muotialan toimijoille. Kuluttajarajapinnassa toimivilla aloilla keskeinen kysymys liittyy siihen, millainen digitaalinen tuotepassi on käytännössä ja miten se toteutetaan, jotta se pysyy tuotteen mukana koko sen elinkaaren ajan. Tekstiili- ja muotialalla haasteet ovat usein konkreettisempia ja operatiivisempia kuin muilla toimialoilla, mikä kuvastaa sen pidemmälle edennyttä valmistautumista. Samalla muilla toimialoilla fokus on vielä enemmän sääntelyn ymmärtämisessä ja soveltamisalan hahmottamisessa.

DPP:n odotetaan tuovan kuitenkin myös merkittäviä hyötyjä ja lisäarvoa liiketoiminnalle. Yli puolet kaikista vastaajista piti luottamuksen kasvua keskeisimpänä hyötynä, ja se nähtiin tärkeimpänä hyötynä myös tekstiili- ja muotialan vastaajien keskuudessa. Seuraavaksi suurimpina hyötyinä tekstiili- ja muotialan toimijat näkevät DPP:n myötä paremman läpinäkyvyyden, kasvavan kysynnän kestäville tuotteille ja kiertotalouden edistämisen muun muassa uudelleenkäytön, korjauksen ja kierrätyksen kautta. Myös toimitusketjun resilienssin odotetaan parantuvan materiaalien jäljitettävyyden ja laadukkaamman toimittajadatan ansiosta. Tekstiilialalla tämä tarkoittaa mahdollisuutta viestiä tuotteiden kestävyydestä ja alkuperästä tarkemmin, ja parantaa tuotteiden vertailukelpoisuutta matalan läpinäkyvyyden toimijoita vastaan. Ruotsissa DPP nähdään arvonluonti- ja kilpailuetumahdollisuutena, kun taas Norjassa ja osin Keski- ja Etelä-Euroopassa DPP:tä tarkastellaan enemmän vaatimustenmukaisuuden näkökulmasta. Suomi ja Tanska sijoittuvat näiden väliin tasapainottaen compliance-vaatimuksia ja liiketoimintahyötyjä.

Nyt on oikea hetki aloittaa valmistelut

Vaikka monet yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset odottavat vielä EU:n lopullista vahvistusta, kokonaiskuva on jo riittävän selkeä valmistelujen aloittamiseksi. Seuraavaksi yritysten kannattaa määrittää vastuut ja panostaa sisäiseen kouluttamiseen ja tiedonvälitykseen. Yhtä tärkeää on tunnistaa DPP:n piiriin kuuluvat tuoteryhmät, kartoittaa toimitusketjuja ja arvioida nykyisten järjestelmäratkaisujen sopivuutta DPP:hen liittyvän datan keräämiseen ja hallinnointiin. Suositeltavaa on myös harjoitella toteutusta pilottihankkeiden avulla ja alkaa kerätä todennäköisesti vaadittavaa dataa.