Tekstiilimerkintäuudistus (TLR)

Suomen Tekstiili & Muoti ry:n kanta

1. Kuitunimien hyväksyntää ja kuituja koskevia sääntöjä pitää sujuvoittaa

Uusien, vastuullisten tekstiilikuitujen hyväksyntä vie nykyisin liian kauan. Kuitunimen hakuprosessista tulisi tehdä nopeampi ja avoimempi. Kuitunimet tulisi yhdenmukaistaa kansainvälisten ISO-standardien kanssa.

2. Kierrätyskuitujen merkintöjä ja toleransseja tulee selkeyttää

Kierrätyskuitujen merkintätavat vaihtelevat yrityksittäin, mikä aiheuttaa epäselvyyttä. Kierrätyskuitujen sallitun poikkeaman tulisi olla suurempi (5 %), jotta kiertotaloutta voidaan tukea.

3. Myös höyhen, untuva, nahka ja turkis tulisi sisällyttää samaan sääntelyyn

Nykyinen eläinperäisten osien merkintä “sisältää ei‑tekstiilisiä eläinperäisiä osia” ei toimi käytännössä.
Kaikista ei‑tekstiilisistä osista (eläinperäisistä tai muista) tulisi antaa tieto, tekstiilikuitukoostumuksen lisäksi.

4. Tuoteryhmien määritelmiä ja poikkeuksia tulee päivittää (Liitteet V ja VII)

Joillekin tuotteille kuitumerkintä ei ole pakollinen, mutta lista tulisi päivittää (Liite V). Myös se, mitä osia ei lasketa kuidun koostumukseen, on epäselvää ja kaipaa tarkennusta (Liite VII).

5. Hoito-ohjeiden tulee olla EU-tasolla pakolliset ja yhdenmukaiset

Hoito-ohjeita koskevat säännöt vaihtelevat EU-maittain. Selkeintä olisi vaatia standardoitujen EN-ISO 3758 -symbolien käyttöä. Yritykset voisivat käyttää symboleja tai kirjoitettuja ohjeita, kunhan ne noudattavat yhdenmukaista linjaa.

6. Alkuperämaamerkintä ja kokomerkintä pitäisi tehdä pakolliseksi

Suurin osa yrityksistä merkitsee jo valmistusmaan vapaaehtoisesti ja kuluttajat odottavat sitä. Tuotteen koko on tieto, joka pääsääntöisesti jo merkitään ja velvoite kannattaa kirjata sääntelyyn.

7. Fyysisten etikettien tulee olla pienempiä ja kestävämpiä; lisätiedot digitaaliseen muotoon

Etiketit ovat usein liian pitkiä, epämukavia ja kuluttajat leikkaavat ne pois.
Pakollisiksi tiedoiksi fyysisessä etiketissä riittäisivät:
– kuitusisältö
– hoito-ohjeet
– koko
Muu tieto (kieliversiot, sertifikaatit, lisäohjeet) voidaan siirtää digitaalisiin tuotepasseihin (DPP).

8. Kielivaatimuksia tulee keventää

Useiden kielten mahduttaminen etikettiin aiheuttaa tarpeettoman pitkiä etikettejä. Ratkaisuna voisi olla kuitujen kansainvälisesti hyväksyttyjen lyhenteiden käyttö fyysisellä etiketillä ja lisäkielten siirtäminen digitaaliseen muotoon.

9. Kestävyys- ja kiertotaloustiedot tulee säädellä erillään tekstiilimerkintäuudistuksesta

Tietojen kuten kierrätettävyys, kemikaalit, mikrokuitupäästöt ja ympäristövaikutukset pitäisi kuulua Ekosuunnittelun (ESPR) tuleviin tuotetietovaatimuksiin, ei käynnissä olevaan merkintäuudistukseen.