Vieraskynä: Toimialajärjestöjä ja niiden jäseniä koskevat kilpailusäännöt tiukentuivat

Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n jäsenille ja yhdistykselle itselleenkin kuluneen vuoden merkittävin kilpailuoikeusuutinen koski kilpailulakiin (948/2011) tehtyjä muutoksia, jotka vaikuttavat merkittävästi toimialajärjestöihin ja niiden jäsenyrityksiin. Kilpailulaki sääntelee yritysten välistä toimintaa ja siten myös niiden toimintaa toimialajärjestöissä ja -yhdistyksissä.

Lakimuutoksen taustalla on niin kutsuttu ECN+ -direktiivi, jonka edellyttämät muutokset Suomen kansalliseen lakiin toteutettiin kilpailulakia muuttamalla. Tarkoituksena on varmistaa EU:n kilpailuoikeuden tehokas toteutuminen kaikissa jäsenmaissa sekä tehostaa ja yhdenmukaistaa kilpailusääntöjen noudattamisen valvontaa koko EU:n alueella. Perimmäisenä tavoitteena on parantaa EU:n laajuisten sisämarkkinoiden toimivuutta. Käytännössä muutoksilla laajennettiin Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) toimivaltuuksia. Tässä artikkelissa käsitellään lyhyesti toimialajärjestöjen ja niiden jäsenyritysten kannalta olennaisimpia kilpailulakiin tulleita muutoksia.

Ei muutoksia siihen, mikä on kilpailuoikeudellisesti kiellettyä

Kilpailulaki ei muuttunut sen osalta, minkälainen yritysten toiminta on kilpailuoikeudellisesti kiellettyä. Muutokset koskivat kilpailusääntöjen rikkomuksista määrättäviä seuraamuksia ja niiden perusteita, joita käsitellään hieman myöhemmin.

Yritysten on välttämätöntä toimia muiden yritysten kanssa, mutta tietynlainen yhteistyö ja toimintatavat ovat kiellettyjä. Kilpailijoiden välinen yhteistyö, jossa sovitaan esimerkiksi hinnoista, asiakkuuksien tai markkina-alueiden jakamisesta tai vaihdetaan yritysten välillä luottamuksellisia tietoja, ovat kiellettyjä kuten aiemminkin. Ne tulkitaan vakaviksi kilpailurikkomuksiksi.

Keskeisimmät toimialajärjestöjä ja niiden jäseniä koskevat muutokset

Toimialajärjestöillä on tärkeä tehtävä jäsentensä etujen ja oikeuksien edistämisessä ja alaa koskevan lainsäädännön kehitystyössä. Samalla toimialajärjestöt saattavat kuitenkin muodostaa riskialttiin alustan tai ympäristön kilpailulainsäädännön vastaiselle toiminnalle. Tämän takia toimialajärjestöissä ja -yhdistyksissä ja kaikessa niihin liittyvässä toiminnassa on tarkoin noudatettava kilpailulakia.

Kilpailurikkomukseen osallistuneelle yritykselle tai muulle yhteisölle määrätään tavallisesti seuraamusmaksu eli käytännössä liikevaihtoon perustuva sakko. Lukuisissa tapauksissa myös toimialajärjestö on syyllistynyt kilpailusääntöjen vastaiseen toimintaan, kun se on ollut kielletyn kilpailunrajoituksen toimeenpanijana tai toiminut keskenään kilpailevien yritysten välisen kielletyn yhteistyön alustana.

Kilpailulakia muutettiin siten, että seuraamukset toimialajärjestön toiminnan puitteissa tehdyistä kilpailurikkomuksista tiukentuivat kahdella tavoin:

• Toimialajärjestölle määrättävässä seuraamusmaksussa huomioidaan myös jäsenten liikevaihto.
• Jos toimialajärjestö ei ole maksukykyinen, seuraamusmaksu voidaan periä jäseniltä.

Seuraamusmaksussa huomioitava liikevaihto

Seuraamusmaksu voi olla enintään 10 % huomiotavasta liikevaihdosta. Aiemmin seuraamusmaksu on laskettu pelkästään toimialajärjestön oman liikevaihdon perusteella. Nyt myös toimialajärjestön jäsenyritysten liikevaihto otetaan huomioon toimialajärjestön seuraamusmaksua määrättäessä, mikäli rikkomus liittyy toimialajärjestön jäsenten toimintaan markkinoilla, joihin rikkomus on vaikuttanut. Uudistuksen myötä seuraamusmaksujen määrät kasvavat huomattavasti. Tätä voidaan selventää esimerkillä:

Toimialajärjestö X:n kokouksessa sen toiminnanjohtaja esittää kohonneiden raaka-aine- ja energiakustannusten takia jäsenistön hintoihin tarkistuksia. X:n liikevaihto on 2 miljoonaa euroa kertyen valtaosin jäsenmaksuista ja lisäksi sillä on joitakin satunnaisia tuloja. X:llä on 30 jäsentä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on 500 miljoonaa euroa. Kilpailuviranomaiset toteavat, että X:n toiminnassa on rikottu kilpailulakia antamalla hintasuosituksia. Nyt toimialajärjestölle voidaan esittää seuraamusmaksua, joka on jopa noin 50 miljoonaa euroa. Ennen kilpailulain muutosta, olisi X:n seuraamusmaksu ollut korkeintaan 200 000 euroa eli 10 % sen omasta liikevaihdosta.

Jos toimialajärjestön jäsen määrätään erikseen suorittamaan saman rikkomuksen perusteella seuraamusmaksu, sen liikevaihtoa ei oteta huomioon laskettaessa yhteenlaskettua liikevaihtoa.

Muutoksen perusteena on estää ennakolta yrityksiä ja toimialajärjestöjä osallistumasta kilpailurikkomuksiin, kun uhkana on entistä suuremmat seuraamusmaksut.

Seuraamusmaksun laskentaperusteet

Seuraamusmaksu ei kuitenkaan automaattisesti ole enimmäismäärä eli 10 % yrityksen liikevaihdosta tai toimialajärjestön ja sen jäsenten yhteenlasketusta liikevaihdosta. Seuraamusmaksun määrä arvioidaan kilpailulakiin lisättyjen laskentasääntöjen mukaisesti. Laskelmassa huomioidaan etenkin rikkomukseen liittyvä liikevaihto, rikkomuksen kesto sekä mahdolliset raskauttavat tai lieventävät tekijät, kuten rikkomuksen uusiminen tai osallisuuden vähäisyys. Nyt täsmennetyt laskentasäännöt noudattavat pitkälti EU:n komission tapaa laskea sen määräämien sakkojen suuruus.

Seuraamusmaksun periminen

Kilpailulain muutoksen myötä toimialajärjestöjen jäsenyritysten vastuu seuraamusmaksujen maksajina kasvoi. Nyt toimialajärjestön jäsenet voivat joutua maksuvastuuseen toimialajärjestölle määrätystä seuraamusmaksusta, jos rikkomus liittyy jäsenten toimintaan eikä seuraamusmaksua jostain syystä saataisi perittyä täysimääräisesti toimialajärjestöltä. Seuraamusmaksun maksamista voidaan vaatia niiltä jäsenyrityksiltä, joiden liikevaihdot on otettu huomioon seuraamusmaksun määrän arvioimisessa.

Toimialajärjestöjä ja -yhdistyksiä koskeva seuraamusmaksun perintäjärjestys on kolmiportainen ja etenee asteittain seuraavasti:

1. Toimialajärjestö
2. Toimialajärjestön päätöksentekoelimessä edustettuina olleet jäsenet
3. Muut toimialajärjestön jäsenet, jotka ovat toimineet kilpailurikkomukseen kohdistuneilla markkinoilla

Seuraamusmaksua voidaan periä miltä tahansa niistä jäsenistä, jotka kuuluvat kyseiselle perintäportaalle.

Yritys voi omilla toimillaan ratkaisevasti vaikuttaa siihen tuleeko sille seuraamusmaksua. Seuraamusmaksun maksamista ei nimittäin saa vaatia sellaisilta jäseniltä, jotka osoittavat, että ne eivät ole toteuttaneet toimialajärjestön kilpailua rajoittavaa päätöstä, ja lisäksi olivat joko tietämättömiä kyseisestä päätöksestä tai ovat vetäytyneet siitä aktiivisesti ennen kilpailuviranomaisen tutkinnan aloittamista. Näiden seikkojen toteen näyttäminen on niihin vetoavien jäsenten vastuulla.

Käytännössä jokaisen yrityksen ja niiden edustajan on ensin osattava tunnistaa tilanne, johon voi liittyä riski kilpailusääntöjen rikkomisesta ja toiseksi toimia aktiivisesti tilanteen edellyttämällä tavalla. Esimerkin kuvitteellisen toimialajärjestö X:n kokouksessa, jossa esitetään kiellettyjä alan yhteisiä hinnankorotuksia, jäsenyrityksen pitää tuoda esille ehdotuksen kilpailulain vastaisuus, pyytää kokouspöytäkirjaan merkintä asiaa koskevasta vastustuksesta ja yrityksen edustajan poistumisesta kokouksesta. Jäsenyritys ei myöskään saa toteuttaa esitettyä kilpailurikkomusta voidakseen osoittaa, että se ei ole osallistunut kilpailurikkomukseen.

Luonnollisesti myös toimialajärjestön on osaltaan varmistuttava, että se ei toimi kilpailulain vastaisten toimien toimeenpanijana eikä mahdollista jäsenilleen alustaa kilpailurikkomuksille.

Riskien välttämiseksi on erittäin tärkeää varmistua, että jokainen yrityksen edustaja roolista riippumatta on tietoinen kilpailulain edellytyksistä.

Käytännön vinkkejä

Kilpailulain muutokset lisäävät toimialajärjestöjen ja jäsenyritysten riskiä entistä merkittävämmistä seuraamuksista, jos kilpailusääntöjä rikotaan. Yritysten ja toimialajärjestöjen on varmistuttava siitä, että kaikessa toimialajärjestöjen ja -yhdistysten toiminnassa, kuten myös kaikessa muussa yrityksen toiminnassa noudatetaan kilpailusääntöä. Riskien välttämiseksi on erittäin tärkeää varmistua, että jokainen yrityksen edustaja roolista riippumatta on tietoinen kilpailulain edellytyksistä. Kilpailuoikeudellisten riskien minimoimiseksi onkin suositeltavaa, että jokainen yritys:

• Tarkistaa ja päivittää ohjeensa kilpailulain noudattamisesta tai laatii ohjeet, jos niitä ei vielä ole.
• Laatii toimintasuunnitelman riskitilanteiden varalle.
• Tarjoaa henkilöstölleen sisäistä tai ulkoista koulutusta kilpailulain noudattamisesta.
• Kartoittaa työntekijöiden jäsenyydet toimialajärjestöissä ja yhdistyksissä.
• Korostaa kilpailulakien noudattamisen olevan välttämätön osa yritystoimintaa.

Satu-Anneli Kauranen
Asianajaja, osakas
Asianajotoimisto Merilampi Oy