Kasvikuidut

Siemenkuidut

Kapokki (KP)
Tuotantomäärä/vuosi: 101 300 tonnia
Tärkeimmät tuottajamaat: Indonesia ja Thaimaa
Kapokki on yleisnimitys trooppisissa maissa kasvaville Bombaceae-heimon kasveille. Tämän kasvin lajikkeet ovat puumaisia ja niiden hedelmän sisäosasta saadaan onttoa kuitua. Kapokkia ei voi kehrätä sen heikon lujuuden vuoksi. Koska kuitu on ilmava eikä ime itseensä vettä, sitä voidaan hyödyntää mm. pelastusrenkaiden ja -vöiden täytteinä. Lisäksi sitä voidaan käyttää peitteiden ja tyynyjen täytteenä.

Puuvilla (CO)
Tuotantomäärä/vuosi: 26,08 milj. tonnia (2014)
Tärkeimmät tuottajamaat: Yhdysvallat, Kiina, Intia, Pakistan ja Uzbekistan
Puuvillaa saadaan pensasmaisen puuvillakasvin siemenkarvoista. Vanhimpien Egyptistä löydettyjen puuvillakuitujen arvioidaan olevan peräisin ajalta 12 000 eKr. Puuvilla menestyy parhaiten lämpimässä ja kuumassa ilmastossa. Tuotanto on altis ilmaston vaikutuksille sekä tuhohyönteisille. Viime vuosina on puuvillan viljelyssä ja jalostuksessa alettu kiinnittää huomiota ympäristövaikutuksiin.
Puuvilla on yleisin luonnonkuitu. Sitä käytetään kuituna, lankoina, kankaina sekä neuleina mm. vanuna, ompelulankoina, vaatteissa sekä kodintekstiileissä. Puuvilla on suhteellisen kestävä kuitu, jota on helppo värjätä ja joka ei sähköisty. Lisäksi se imee hyvin kosteutta, mutta ei eristä hyvin lämpöä. Puuvilla rypistyy ja likaantuu helposti sekä kutistuu pesussa. Nykyisillä viimeistyskäsittelyillä puuvillan ominaisuuksia voidaan huomattavasti parantaa.
Hoito-ohjeet: Puuvillatuotteille suositellaan yleensä konepesua 60ºC:ssa. Alhaisemmassa lämpötilassa puuvillavärit voivat levitä. Puuvilla kestää rumpukuivausta ja värjäämätön puuvilla kloorivalkaisun. Puuvillatuotteet voidaan silittää 200ºC lämpötilalla. Puuvillatuotteet tulisi säilyttää kuivassa tilassa, sillä kosteassa ja lämpimässä tilassa puuvilla saattaa homehtua.

Runkokuidut

Hamppu (HA)
Tuotantomäärä/vuosi: tonnia
Tärkeimmät tuottajamaat: Kiina
Hamppua saadaan pensasmaisen kuituhampun rungosta. Kuituhamppu kasvaa 1–5 metrin mittaiseksi ja siitä saadaan 30 cm:n mittaisia kuitukimppuja. Hamppua jalostetaan samoin kuin pellavaa. Hamppua on jalostettu Euroopassa jo hyvin varhain. Se on ollut aikoinaan maailman yleisin kasvi, koska se kasvaa kaikissa ilmasto-oloissa ja sitä voidaan hyödyntää monilla eri tavoilla. Hampun viljely kiellettiin monissa maissa 1930–40-luvuilla sen tunnetumman lajin, lääkehampun haittojen vuoksi. Kuituhamppua viljeltiin Suomessa viikinkiajoista 1950-luvulle, jolloin hampun viljely kiellettiin. Nykyisin EU antaa tukea kuituhampun viljelijöille.
Hamppu on pellavaa jäykempi ja karkeampi kuitu. Se on luja kuitu, mutta valkaisu heikentää sitä. Hamppu sopii mainiosti kosteisiin olosuhteisiin, ja sitä on perinteisesti käytetty verkkoihin ja purjeisiin. Lisäksi hampusta valmistetaan mattoja, säkkejä ja teknisiä tekstiilejä mm. suojapeitteitä, paloletkuja ja auton osia. Hamppu voidaan jalostaa myös hyvin hienoksi kuiduksi, jota voidaan käyttää vaatteiden valmistuksessa.
Hoito-ohjeet: Hampputuotteita hoidetaan samoin kuin pellavatuotteita. Ne eivät tarvitse kovin voimakasta pesua, koska lika irtoaa sileästä kuidusta helposti. Ne tulisi pestä väljässä vedessä sellaisella pesujauheella, jossa ei ole kirkasteita. Voimakasta linkousta tulisi välttää, sillä hamppu on herkästi rypistyvää. Hampputuotteen voi silittää, mutta se kannattaa tehdä nurjalta puolelta harson läpi korkeintaan 200ºC lämpötilalla. Hamppuvaatteiden hoidossa kannattaa noudattaa valmistajan antamia ohjeita.

Juutti (JU)
Tuotantomäärä/vuosi: 3,5 milj. tonnia
Tärkeimmät tuottajamaat: Intia, Bangladesh ja Kiina
Juutti (Juti) on yksivuotinen trooppinen kasvi, joka kasvaa 2–5 metrin mittaiseksi. Jutin muokkaus kuiduksi tapahtuu samoin kuin pellavan. Jutia on viljelty Intiassa hyvin kauan, ja Eurooppaan sen käyttö levisi 1800-luvulla. Juti on puuvillan jälkeen yleisimmin jalostettu luonnonkuitu.
Juti on jäykkä ja kovalta tuntuva kuitu. Väriltään se on vaalea, kellertävä, punertava tai harmahtava. Juti on lujuudeltaan muita runkokuituja heikompaa mutta edullista, niinpä sitä käytetään pakkausmateriaalina, mattojen pohjakudoksina, köysinä sekä muissa teknisissä tuotteissa. Nykyisin jutia jalostetaan myös hienoksi langaksi, jota voidaan käyttää sisustustuotteiden valmistuksessa. Koska jutin pesuominaisuudet ovat huonot, sitä ei juurikaan käytetä vaatteiden valmistuksessa.

Pellava (LI)
Tuotantomäärä/vuosi: < 900 000 tonnia
Tärkeimmät tuottajamaat: Kiina, Belgia, Ranska ja Venäjä
Pellavakuitua saadaan pellavakasvin varresta kuoren alla olevasta kerroksesta. Pellava on jalostettu tiettävästi jo 6000 eKr. Egyptissä. Keskiajalla pellava oli tärkeä vaatetuskuitu Euroopassa. Pellavaa oli yleinen kuitu myös Suomessa ennen tekstiiliteollisuuden yleistymistä ja koneistumista. Pellavan viljely on käynnistynyt 1990-luvulla uudestaan Etelä-Pohjanmaalla, ja kotimaassa pystytään jälleen jalostamaan pellavaa kuidusta valmiiksi tuotteiksi.
Pellava on luonnostaan harmaata. Pellavakuitu värjääntyy huonommin kuin puuvilla ja koska kuitu kärsii kovassa valkaisussa, pellavaa myydään eriasteisesti valkaistuna. Pellava on pitkä ja luja kuitu, mutta myös jäykkä, eikä se jousta. Tämän vuoksi pellava rypistyy helpommin kuin puuvilla. Koska pellavakuitu on sileä, sillä on kaunis kiilto ja pellavatuotteet on helppo pitää puhtaana. Pellava imee erittäin hyvin kosteutta ja johtaa hyvin lämpöä. Pellavaa käytetään pyyhe-ja pöytäliinoissa sekä verhoissa ja sisustuskankaissa. Myös pellavavaatteet ovat aika-ajoin muodissa.
Hoito-ohjeet: Pellavatuotteet eivät tarvitse kovin voimakasta pesua, koska lika irtoaa sileästä kuidusta helposti. Valkaistut pellavatuotteet voidaan pestä 85–95ºC:n lämpötilassa, ja ne voidaan kloorivalkaista. Pellavatuotteet tulisi pestä väljässä vedessä sellaisella pesujauheella, jossa ei ole kirkasteita. Värilliset pellavatuotteet voidaan pestä 60ºC:ssa. Voimakasta linkousta tulisi välttää, sillä pellavaan voi jäädä taitteita, jotka on vaikea oikaista. Pellavalle suositetaan kylmämankelointia, sillä pellavan kiilto kärsii silityksessä. Jos pellavatuote silitetään, kannattaa se tehdä nurjalta puolelta harson läpi korkeintaan 200ºC lämpötilalla. Pellavavaatteiden puhdistuksessa on syytä noudattaa valmistajan antamia ohjeita.

Rami (RA)
Tuotantomäärä/vuosi: 160 000 tonnia
Tärkeimmät tuottajamaat: Kiina, Japani, Etelä- sekä Pohjois-Amerikka, Filippiinit ja Indonesia. Euroopassa ramia tuottavat mm. Ranska, Italia ja Espanja.
Rami eli kiinanruoho on trooppisen ja subtrooppisen alueen nokkoskasvi, joka saattaa kasvaa jopa 3 metrin mittaiseksi. Ramin muokkaus kuiduksi tehdään pääasiassa käsityönä, mikä nostaa valmiin kuidun hintaa. Ramia on käytetty jo Egyptissä 5000–3000 eKr. Euroopassa ramia viljeltiin ja jalostettiin 1700–1800-luvuilla.
Rami on kestävä ja luja kuitu, jota voidaan valkaista, merseroida ja viimeistellä puuvillan tapaan. Sitä voidaan myös värjätä helposti. Ramia käytetäänkin sekoitteina puuvillan, pellavan ja viskoosin kanssa mm. vaatetuskankaissa ja neuleissa. Lujuutensa vuoksi ramia käytetään myös raaka-aineena teknisissä tuotteissa esim. paloletkuissa, kuljetushihnoissa sekä huonekalukankaissa.

Lehtikuidut

Manilla (AB)
Tuotantomäärä/vuosi: 100 000 tonnia
Tärkeimmät tuottajamaat: Filippiinit
Manilla eli abaca on monivuotinen trooppinen kasvi. Manillakuidut saadaan rungon ympärillä olevista lehtitupista murskaamalla ja kaapimalla irti. Manilla on luja ja kevyt kuitu. Kuitu on väriltään kellertävä. Manillaa käytetään köysien ja purjehdustarvikkeiden raaka-aineena, sillä se kestää merivettä paremmin kuin sisali ja hamppu.

Sisali (SI)
Tuotantomäärä/vuosi: 400 000 tonnia
Tärkeimmät tuottajamaat: Etelä- ja Väli-Amerikan maat, Afrikka ja Aasia
Sisali on Agave-lajin lehtikuitu. Se on monivuotinen kasvi, jonka lehdet kasvavat jopa 1,5 metrin mittaisiksi. Kuidut saadaan tuoreista lehdistä rouhimalla irti. Agavekuitu on kotoisin Amerikasta, missä atsteekit käyttivät sitä aikoinaan paperin valmistukseen.
Sisali on luja ja liukkaan tuntuinen kuitu. Väriltään se vaalean kellertävä, ja sitä voidaan värjätä puuvillan värjäysaineilla. Sisalia käytetään narujen ja köysien raaka-aineena sekä mattojen ja karkeiden kankaiden sekä erikoispaperin valmistuksessa.
Sisal ei homehdu tai mätäne kovin helposti, mutta se ei kestä suolavettä, niinpä siitä ei valmisteta purjehdustarvikkeita.

Tupasvilla
Tuotantomäärä/vuosi: 100 000 kg
Tärkeimmät tuottajamaat: Suomi, Ruotsi
Tupasvillakuitua saadaan kasvuturveteollisuuden ylijäämäraaka-aineesta. Tupasvillaa alettiin hyödyntää Suomessa 1990-luvulla. Tupasvilla on tunnettu myös Ruotsissa ja Saksassa.
Tupasvilla on kevyt ja huokoinen kuitu, jolla on hyvä kosteudenimukyky ja se eristää hyvin lämpöä. Tupasvillaa käytetään mm. villaan sekoitettuna lankojen, kankaiden, asusteiden sekä huopien raaka-aineena.

Hedelmäkuidut

Kookos (CC)
Tuotantomäärä/vuosi: 900 000 tonnia
Tärkeimmät tuottajamaat: Sri Lanka ja Etelämeren saaret, Meksiko
Kookoskuitua saadaan kookospalmun hedelmästä. Kuitu erotetaan kypsän hedelmän kuoren sisäpinnasta liottamalla niitä merivedessä.
Kookoskuitu on kevyttä ja väriltään ruskeaa. Kuitu ei ole kovin luja, mutta kastuessaan se kestää paremmin kulutusta. Pitkiä kookoskuituja käytetään köysien ja mattojen raaka-aineena. Lyhyitä kuituja voidaan hyödyntää harjojen valmistuksessa. Kookosta hyödynnetään myös geotekstiileissä.

Mineraalikuidut

Asbesti (AS)
Asbesti on yleisnimitys kuitumaisille silikaattimineraaleille. Asbestikuituja on käytetty rakentamiseen ja muihin teknisiin tarkoituksiin, sillä asbesti on palamaton ja kestää hyvin kemikaaleja. Asbestikankaista on valmistettu mm. tulen-, lämmön- ja haponkestäviä suojapukuja, silityslautojen päällyksiä ja suodattimia.
Asbestin käyttöä alettiin rajoittaa vuonna 1976, vuonna 1988 asbestin käyttö säädettiin luvanvaraiseksi ja sen käyttö väheni huomattavasti. Vuonna 1994 asbestin käyttö kiellettiin kokonaan sen syöpähaitallisen vaikutusten vuoksi.

Lisää tietoa kasvikuiduista