Puuvilla

Kuidun raaka-aine ja valmistustavat

Puuvillakasvin elinkaari istutuksesta sadonkorjuuseen kestää yleensä noin 5–7 kuukautta. Yksi puuvillan siemen tuottaa noin 20 000 kuitua. Kun puuvillan siemenkodat aukeavat, sato korjataan joko koneella tai käsin. Koneella korjuu on nopeampaa, mutta puuvillan laatu koneella korjattuna on huonompaa kuin käsin korjattuna. Korjuun jälkeen puuvilla loukutetaan, jolloin kuiduista erotellaan siemenet. Sen jälkeen kuidut paalataan ja lähetetään puhdistettavaksi sekä karstattavaksi. Näiden prosessien jälkeen varsinainen langan valmistus voi alkaa.

Tärkeimmät tuottajamaat ja osuus globaaleista kuitumarkkinoista

Puuvilla on luonnonkuiduista kaikkein eniten tuotettu kuitu jopa 81 prosentin osuudella. Puuvillan kokonaistuotanto oli noin 26,3 miljoonaa tonnia vuonna 2020, ja se muodostaa noin neljänneksen (23,3 prosenttia) koko globaalista kuitutuotannosta. Puuvillan kokonaistuotanto ei ole 2010-luvulla kasvanut merkittävästi.

Puuvillan suurimmat tuottajamaat ovat Kiina, Intia, Yhdysvallat ja Pakistan. Puuvillaa viljellään pienemmässä mittakaavassa myös monissa muissa Aasian, Afrikan, Etelä-Amerikan ja Etelä-Euroopan maissa.

Kuidun ominaisuudet ja käyttökohteet

Puuvillakuitu on taipuisaa, kevyttä ja pehmeää, joten puuvillasta valmistetut tuotteet ovat miellyttäviä päällä. Puuvilla on myös vahva kuitu, jonka lujuus jopa kasvaa 10–20 prosenttia märkänä. Lisäksi sillä on erittäin hyvä kosteudenimukyky. Sen sijaan puuvillan kimmoisuutta ja elastisuutta pidetään erittäin huonoina. Puuvilla myös rypistyy helposti. Puuvillan sään- ja valonkesto ovat vain kohtalaisia, ja puuvilla kellastuu ja menettää lujuuttaan auringonvalossa.

Puuvillaa käytetään lajista ja kuidun hienoudesta riippuen laajasti vaatetuksessa ja sisustuksessa sekä teknisissä tekstiileissä.

Tuotannon vastuullisuusnäkökulmat

Puuvillan viljely vaatii paljon maapinta-alaa ja vettä. Lisäksi puuvillakasvi on erityisen herkkä tuhohyönteisille ja kasvisairauksille, joten viljelyssä käytetään usein runsaasti kemikaaleja. Runsas kemikaalien käyttö viljelyssä köyhdyttää maaperää, saastuttaa vesistöjä ja vähentää luonnon monimuotoisuutta. Puuvillan tuotanto vaatii myös runsaasti vettä. Vedentarve yhden puuvillakilon tuotantoon vaihtelee 4 000 ja 29 000 litran välillä kasvupaikasta ja lajista riippuen. Runsas keinokastelu vähentää yleensä pohjavesien määrää jo ennestään kuivilla alueilla sekä lisää maaperän suolapitoisuutta. Puuvillaa voidaan kasvattaa myös pelkällä sadevedellä, jos sitä on riittävästi saatavilla.

Puuvillan viljely on painottunut kehitysmaihin ja maaseudulle, joten sen tuotantoon liittyy myös sosiaalisen vastuun näkökulmasta useita huomioitavia seikkoja. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan lapsi- ja pakkotyövoiman käyttöä on edelleen tunnistettu puuvillan tuotantoketjuissa esimerkiksi Uzbekistanissa, Turkmenistanissa ja Kiinassa. Pakko- ja lapsityövoiman käyttöön liittyvät ongelmat ovat tyypillisesti hyvin syvälle juurtuneita ja pitkiin tuotantoketjuihin piiloutuneita. Niiden seuranta vaatii puuvillaa käyttäviltä ja valmistavilta yrityksiltä pitkäjänteistä työtä läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja mahdollisten riskien tunnistamiseksi.

Vastuullisemmat vaihtoehdot

Perinteisen puuvillanviljelyn negatiivisia vaikutuksia pyritään vähentämään erilaisilla sertifikaateilla ja ohjelmilla, jotka ohjaavat viljelijöitä kestävämpään tuotantoon. Lisäksi puuvillaa voidaan kierrättää mekaanisten ja kemiallisten menetelmien avulla. Sertifioidun puuvillan osuus kaikesta puuvillan tuotannosta vuonna 2020 oli noin 30 prosenttia ja kierrätetyn puuvillan noin yksi prosentti.

Puuvillaa voidaan kutsua luomupuuvillaksi, mikäli se on viljelty luonnonmukaisin menetelmin. Luomupuuvillana myytävä ja markkinoitava puuvilla on aina kolmannen osapuolen sertifioimaa. Tällä hetkellä eniten käytetty luomupuuvillan sertifiointijärjestelmä on Global Organic Textile Standard (GOTS), mutta markkinoilla on myös muita sertifiointijärjestelmiä.

Perinteiselle puuvillalle on tarjolla myös muita vastuullisempia vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi Reilun kaupan puuvilla, jonka tuotannossa erityistä huomioita on kiinnitetty viljelijöiden oikeuksiin ja eettisten näkökulmien toteutumiseen. Viime vuosina erityisesti Better Cotton Initiative (BCI) -puuvillan osuus on kasvanut vauhdilla. BCI:n tavoitteena on lisätä puuvillanviljelijöiden tietoisuutta ympäristöystävällisistä viljelymenetelmistä ja auttaa heitä siirtymään kestävämpien viljelymenetelmien käyttöön.