Mohair, merino vai kashmir: Tunnetko villalaadut?

Talvella tekisi mieli kääriytyä lämpimään villahuopaan ja jäädä sisälle. Villahuivit ja -puserot lämmittävät, ja tyylitietoinen pukeutuja valitsee ylleen villakangastakin. Mutta mitä eroa on eri villalaaduilla?

Lampaasta saatava villa on eniten tuotettu ja monelle tutuin eläinkuitu. Villatyyppisiä kuituja saadaan kuitenkin myös muista eläimistä. Tiedätkö jo, mitä eroa on kashmirilla ja mohairilla? Tässä hieman vinkkejä yleisimpiin villalaatuihin.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä ohuempaa, hienompaa ja pidempää kuitu on, sen arvokkaampaa ja laadukkaampaa se on. Nämä kuituominaisuudet vaikuttavat pitkälti myös siihen, millaisia lankoja ja tekstiilejä villoista valmistetaan.

Jonkinasteinen nyppyyntyminen on villatuotteille tyypillinen ominaisuus. Nyppyyntymiseen vaikuttavat kuidun laatu ja kuitupituus sekä materiaalissa käytetyn langan ja tekstiilin sidoksen tyyppi. Nyppyyntymistä eli pillinkiä syntyy, kun tekstiilin pinnalle kertyy irtokuituja, jotka takertuvat toisiinsa. Mitä lyhyempi kuitulaatu, sen alttiimpi materiaali on nyppyyntymiselle.

Fakta
Villakuidut voidaan karkeasti jakaa kolmeen luokkaan:

1. hieno villa, Ø 14-23µm: Merinolampaista saatavaa merinovillaa, jota käytetään korkealuokkaisten kampa- ja karstalankojen valmistamiseen. Käyttökohteita esim. erittäin ohuet neuletuotteet, flanellit ja pukukankaat

2. keskihieno villa, Ø 24-34 µm: saadaan mm. down- ja crossbred -roduista. Käytetään mm. enemmän kulutuksen kestoa vaativiin tuotteisiin.

3.  peitinvilla, Ø≥40 µm: pitkää, kiiltävää tai puolikiiltävää kuitua. Käyttökohteita esim. karkeammat kampalangat, karkeat puku- ja takkikankaat ja verho- ja sisustusmateriaalit. Kuituja tuottavat mm. Lincoln- ja Cheviot-lammasrodut

Kuitujen jaottelu tehdään hienouden ja pituuden, sekä muiden kuituominaisuuksien, kuten kiillon, kiharuuden ja värin mukaan.

Kaikkein hienoin lampaanvilla on merinolampaista saatava kuitu. Merinosta valmistetaan korkealaatuisia neuleita, pukukankaita sekä flanelleja.

Villan suurimpia tuottajamaita ovat Kiina, Uusi-Seelanti ja Australia.

Villa (WO)

Villa on lampaasta saatavaa eläinkuitua. Materiaalina se on pehmeää, lämmintä ja kuidun kiharuuden ansiosta joustavaa.

Kuidun pintarakenteessa oleva suomumainen rakenne vaikuttaa materiaalille tyypilliseen vanumiseen. Tätä ominaisuutta hyödynnetään mm. huovutettuja materiaaleja valmistettaessa. Kuituja voidaan myös käsitellä vanumattomaksi, jolloin villatuotteesta saadaan konepesun kestävää.

Villa soveltuu ominaisuuksiensa puolesta laajasti erilaisiin tekstiilituotteisiin, kuten sisustus- ja huonekalumateriaaleihin, takkeihin, neuleisiin ja pukukankaisiin sekä huovutettuihin tekstiileihin ja jalkineisiin.

Kashmir (WS)

Yksi kalleimmista eläinkuiduista on kashmirvuohien tuottama kuitu, vaikka Kashmirin kuituhinta voikin vaihdella suuresti riippuen saatavilla olevan kuidun laadusta. Kalleinta on korkealaatuinen alusvilla, paksumpi peitinvilla on käypä raaka-aine karkeampiin ja edullisempiin tuotteisiin. Vähäisen saatavuuden ja korkean hinnan vuoksi sitä yleensä käytetään sekoitteena esim. merinovillan, puuvillan sekä silkin kanssa.

Kashmir on lämmöneristyskyvyltään erittäin hyvää. Vuohesta saatava alusvilla on erittäin hienoa ja sitä käytetäänkin huivien, pukukankaiden ja neuleiden valmistukseen. Karkeampaa peitinkarvaa käytetään m. huopien ja mattojen valmistamiseen.

Mohair (WM)

Mohair-kuitua saadaan angoravuohesta. Ominaisuuksiltaan se on pehmeää, miellyttävän tuntuista ja suhteellisen lujaa, kulutuksenkestoltaan hyvää kuitua.

Kallista kuitua käytetään vain harvoin sellaisenaan. Yleensä mohairia käytetään sekoitteena esim. villan kanssa ja se soveltuu erityisen hyvin lujuusominaisuuksiensa ansiosta mm. sisustustuotteisiin. Tyypillisimpiä käyttökohteita mohairille ovat huonekalujen verhoilumateriaalit, miesten pukukankaat, huivit ja neuleet. Mohair-ja angoraneuleille tyypillistä on pehmeä, pörröinen pinta.

Kuituhinta määräytyy kuituhienouden mukaan. Kalleimpia kuituja ovat kaikkein ohuimmat ja pisimmät kuidut, kuten Kid Mohair tai Super Kid Mohair. Edullisimpia taas ovat halkaisijaltaan paksummat tai lyhyet kuidut.

Suurimpia mohairin tuottajamaita ovat Yhdysvallat ja Etelä-Amerikka.

Angora (WA)

Angorakanista saatava angorakuitu on kuiturakenteensa ansiosta erittäin lämmintä. Suora, sileä kuitu on haastava kehrättävä ja materiaali sähköistyy helposti. Angora huopuu villaa helpommin.

Yleensä kuitua käytetään sekoitteena villan sekä muiden eläin- tai tekokuitujen kanssa mm. neuleissa, huovutetuissa takeissa, hatuissa ja käsineissä.

Suurin tuottajamaa on Kiina. Pieniä määriä tuotetaan myös Ranskassa, Etelä-Amerikassa ja Itä-Euroopassa.

Alpakka (WP)

Alpakka on laamaeläinten sukua ja sitä pidetään kotieläimenä niin lihan kuin siitä saatavan kuidunkin vuoksi. Alpakan kuitu on pehmeää, kiiltävää ja kestävää, eikä se huovu yhtä helposti kuin lampaan villa. Alpakkakuitua pidetään myös villaa lämpimämpänä.

Alpakkamateriaalit ovat tyypillisesti arvokkaampia, sillä tuotantomäärät tällä hienolla kuidulla ovat verrattain pienet, ja kuidun saatavuus voi välillä olla hyvinkin vaihtelevaa. Alpakasta voidaan valmistaa esimerkiksi neuleita, huiveja ja päähineitä.

Suurin tuottajamaa on Peru, ja vähäisempiä määriä tuotetaan mm. Yhdysvalloissa, Australiassa ja Kolumbiassa. Myös Suomesta löytyy alpakkatiloja kuiduntuottamiseen.

Sanastoa:
Kampalanka: pitkäkuituisesta villasta kehrättyä lankaa, johon voidaan tarvittaessa lisätä muita kuituja
Karstalanka: lyhyestä, karkeasta, isokiharaisesta tai suorasta villasta kehrättyä lankaa, johon voidaan tarvittaessa lisätä muita kuituja

Lähteet:
STJM Kuituopas
Tekstiilien materiaalit/Finn Lectura – Riikka Räisänen, Marja Rissanen, Erja Parviainen, Helena Suonsilta