Sisali
Sisalkuidut ovat peräisin Meksikosta, ja niitä saadaan Agave sisalana -kasvin lehdistä. Sisalkasvin lehdet ovat 10–15 senttiä leveitä ja 1–2 metriä pitkiä.
Kuidun raaka-aine ja valmistustavat
Sisalkuidut kerätään tuoreista lehdistä rouhimalla lehti rikki ja erottamalla kuitu muusta aineksesta. Kuivuneista lehdistä on vaikea poistaa kuituja. Erottelun jälkeen kuidut pestään ja kuivataan auringossa, mikä vaalentaa kuituja. Kuivauksen jälkeen kuidut vielä harjataan mekaanisesti. Kuivatun kuidun osuus on vain neljä prosenttia lehden kokonaispainosta.
Tärkeimmät tuottajamaat ja osuus globaaleista kuitumarkkinoista
Sisalkuidun kokonaistuotanto oli noin 200 000 tonnia vuonna 2020. Sen tärkeimmät tuottajamaat ovat Brasilia, Tansania ja Kenia.
Kuidun ominaisuudet ja käyttökohteet
Sisalkuitu on vahvaa ja kestävää. Kuitu on myös melko karkeaa ja taipumatonta. Sisalkuidusta valmistetaan pääasiassa köysiä ja naruja. Siitä voidaan valmistaa myös hattuja, käsilaukkuja, mattoja, verkkoja ja säkkejä. Kuitua voidaan käyttää myös komposiittien ja kuitulujitteisen betonin valmistukseen.
Tuotannon vastuullisuusnäkökulmat
Sisalkuitua voidaan pitää varsin ekologisena tekstiilikuituna ja hyvänä vaihtoehtona synteettisille polymeereille, kuten esimerkiksi polypropeenille. Sisal kasvaa hyvin ympäri vuoden kuumilla ja kuivilla alueilla, jotka eivät usein sovellu muille viljelykasveille. Sisalkasvi on myös hyvin vastustuskykyinen erilaisille kasvisairauksille ja tuholaisille. Lisäksi se sitoo ilmasta huomattavia määriä hiilidioksidia ja vähentää maaperän eroosiota laajan juuristonsa avulla.
Sisalin tuotanto on usein hyvin työvoimavaltaista, joten mahdollisten ympäristö- ja ihmisriskien tunnistaminen ja ennaltaehkäisy erityisesti riskimaissa tapahtuvan kuitutuotannon osalta vaatii yrityksiltä erityistä huolellisuutta.