Ananaskuitu

Kuidun raaka-aine ja valmistustavat

Ananaskasvi kasvattaa jopa kaksi metriä pitkiä piikikkäitä lehtiä, joista kuidut kerätään. Ensimmäiset 3–5 lehteä kerätään noin vuoden päästä kasvin istuttamisesta. Kuidut kerätään tuoreesta lehdestä kaapimalla, ja samalla erotellaan ei-kuitumainen aines käsin kookoksen kuorta tai keraamisia apuvälineitä käyttäen. Ananaskuidun valmistus on hyvin aikaa vievää ja työvoimavaltaista.

Tärkeimmät tuottajamaat ja osuus globaaleista kuitumarkkinoista

Ananashedelmien tuotanto oli noin 51 miljoonaa tonnia vuonna 2016. Tällä hetkellä ananaskuitua tuotetaan eniten Filippiineillä ja Taiwanissa. Kuitua tuotetaan myös muun muassa Brasiliassa, Havaijilla, Indonesiassa ja Intiassa.

Kuidun ominaisuudet ja käyttökohteet

Ananaksen lehdestä kerättävät kuidut ovat norsunluunvalkoisia ja kiiltäviä. Kuidut ovat hienompia ja pehmeämpiä kuin sisalkuidut. Kuidun hienouden takia ananaskuiduilla on taipumusta hajota helposti, joten sen työstäminen on hidasta ja hankalaa. Ananaskuituja sekoitetaan usein puuvillan, manillan, silkin tai polyesterin kanssa. Ananaskuiduista valmistetaan pääasiassa vaatetekstiilejä ja asusteita. Kuiduista voidaan valmistaa myös sisustustekstiilejä, laukkuja, mattoja, köysiä ja naruja.

Tuotannon vastuullisuusnäkökulmat

Ananaskuitua pidetään ekologisena, sillä sen raaka-aine tulee elintarviketuotannon sivuvirtana. Ananaksen viljely ja siihen liittyvä elintarviketuotanto on painottunut kehitysmaihin ja maaseudulle, joten kuidun tuotantoon liittyy usein myös sosiaalisen vastuun näkökulmia.

Vastuullisemmat vaihtoehdot

Ananaskuidusta valmistetaan myös vegaanista tekonahkaa muistuttavaa tekstiilimateriaalia, jota käytetään korvaamaan eläinperäistä nahkaa esimerkiksi laukuissa, takeissa ja kengissä. Kasviperäisen vaihtoehdon etuihin kuuluu se, että tuotanto ei vaadi vastaavaa parkitsemisprosessia kuin perinteinen nahka. Ananaskuidusta valmistettua tekstiilimateriaalia markkinoidaan kauppanimellä Piñatex™.