Kookos
Kookoskuitua saadaan Cocos nucifera -kasvin pähkinän kuoresta. Kookoskuituja voidaan kerätä kypsymättömän kookospähkinän kuoresta, jolloin saadaan valkoisia ja hienoja kuituja tai kypsistä kookospähkinöistä, jolloin kerättävät kuidut ovat karkeampia ja väriltään ruskeita.
Kuidun raaka-aine ja valmistustavat
Kookospähkinän kuitukerros irrotetaan pähkinästä käsin tai koneellisesti. Kookoskuitujen erottamiseksi pähkinän kuitukerrosta liotetaan vedessä noin 2–6 viikkoa. Liotuksen jälkeen kuidut puhdistetaan hakkaamalla ja häkilöimällä.
Tärkeimmät tuottajamaat ja osuus globaaleista kuitumarkkinoista
Vuonna 2020 kookoskuitu oli neljänneksi tuotetuin luonnonkuitu puuvillan, juutin ja villan jälkeen. Kookoksen tuotanto on noin 0,5 miljoonaa tonnia. Sen merkittävimmät tuottajamaat ovat Intia, Vietnam ja Sri Lanka.
Kuidun ominaisuudet ja käyttökohteet
Kookoskuitu on suhteellisen paksua ja siten myös jäykkää. Kookoskuitu on kuitenkin elastisempaa kuin muut kasvikuidut, ja sitä voidaan venyttää jopa 15–40 prosenttia. Kookoskuitu ei rypisty helposti. Kuitu kestää hyvin erilaisia sääolosuhteita, joten se sopii hyvin ulkokäyttöön.
Ruskeaa, karkeampaa kookoskuitua käytetään säkeissä, harjoissa, ovimatoissa, huonekalujen ja peitteiden täytteenä, ilmansuodattimissa ja geotekstiileissä. Hienommasta valkoisesta kuidusta voidaan kehrätä lankoja ja köysiä, ja sitä voidaan käyttää muun muassa verhoilukankaisiin ja tuftattuihin sekä kudottuihin mattoihin.
Tuotannon vastuullisuusnäkökulmat
Kookoksen viljely parantaa maaperän laatua, ja sitä käytetäänkin laajasti korjaamaan eroosiosta aiheutuvia ongelmia.
Kookoskuidun tuotanto on hyvin työvoimavaltaista, ja sen tuotanto on keskittynyt pääasiassa pienviljelijöille. Tuotannon mahdollisten ihmisoikeusriskien tunnistaminen ja ennaltaehkäisy kookoskuidun tuotannossa vaatii yrityksiltä erityistä huolellisuutta.