Kameli
Kamelikuitua saadaan kaksikyttyräisestä kamelista. Kamelit elävät pääasiallisesti Mongoliassa ja pohjoisessa Kiinassa, jossa ne käyttävät ravinnokseen karvasta kasvillisuutta, joka ei sovi muille lajeille ravinnoksi.
Kuidun raaka-aine ja valmistustavat
Kashmirkuidun tavoin kamelin karva kerätään keväällä harjaamalla, leikkaamalla tai nyppimällä irtoavia karvatuppoja. Karva lähtee irtoamaan ensin kaulan alueelta, sitten harjasta ja lopulta muualta ruumiista. Karvanlähtö kestää kameleilla noin 6–8 viikkoa. Kamelikuituja on kahdenlaista; ulkopinnassa on karkeaa peitinkarvaa ja alla pehmeämpää alusvillaa. Yksi kameli tuottaa noin 2,3–3,6 kg kuitua vuodessa.
Tärkeimmät tuottajamaat ja osuus globaaleista kuitumarkkinoista
Kamelikuidun tärkeimmät tuottajamaat ovat Mongolia ja Kiinan pohjoisosa. Näiden lisäksi kamelikuitua tuotetaan Tiibetissä, Afganistanissa, Iranissa, Venäjällä, Kiinassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.
Kuidun ominaisuudet ja käyttökohteet
Kamelikuidun ominaisuudet ovat lähellä villan ominaisuuksia. Kamelista valmistetut tuotteet ovat pehmeitä.
Kamelin pehmeää alusvillaa käytetään pääasiassa vaatetuksessa muun muassa päällystakeissa, jakuissa ja neuleissa. Karkeampaa peitinkarvaa käytetään teknisiin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi köysiin, telttoihin ja maton taustakankaana.
Tuotannon vastuullisuusnäkökulmat
Kamelikuidun tuotantoon liittyvät pitkälti samat ympäristönäkökohdat kuin muiden laiduntavien eläinkuitujen tuotantoon. Eläinkuitujen tuotantoon liittyy vastuullisuuskysymyksiä aina myös eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.