Kashmir

Kuidun raaka-aine ja valmistustavat

Kashmirkuidun suurimmissa tuotantomaissa vuohia ei yleensä keritä villan tai mohairin tapaan, vaan karva kammataan karvanlähdön aikaan, joka kestää keväisin noin 3–6 viikkoa. Kashmirvuohen irronneita kuituja kerätään myös vuohien elinympäristön lähistöltä. Kashmirkuidun jatkokäsittely vaatii paljon kädentaitoja, sillä kuidut lajitellaan usein käsin värin ja laadun perusteella. Lajittelun jälkeen kuidut putsataan epäpuhtauksista, ja siitä kuidut matkaavat langantuotantoon.

Tärkeimmät tuottajamaat ja osuus globaaleista kuitumarkkinoista

Kashmirkuidun kokonaistuotanto oli noin 25 208 tonnia vuonna 2020. Suurin kashmirkuidun tuotantomaa on Kiina, jonka osuus kashmirin kokonaistuotannosta on noin 60 prosenttia.

Kuidun ominaisuudet ja käyttökohteet

Kashmir on erittäin hieno kuitu, josta valmistetut tuotteet ovat pehmeitä, lämpimiä ja kauniisti laskeutuvia. Kashmirkuidut ovat yleensä hyvin tasalaatuisia ja yhtenäisiä.

Kashmirkuiduista valmistetaan sekä kampa- että karstalankoja. Kashmirin pääasiallinen käyttöalue on vaatetustekstiileissä, ja siitä valmistetaan paljon neulepaitoja. Hienommat kashmirlaadut soveltuvat hyvin myös takkeihin ja pukukankaisiin. Karheampia peitinkarvoja käytetään mattojen ja huopien valmistukseen.

Tuotannon vastuullisuusnäkökulmat

Kashmirin tuotantoon liittyvät pitkälti samat ympäristönäkökohdat kuin muiden laiduntavien eläinkuitujen tuotantoon. Kalliina ja arvostettuna raaka-aineena kashmirin kysyntä on viime vuosina kasvanut ja tuotanto lisääntynyt. Haasteen aiheuttaa se, että kashmirin tuotanto on keskittynyt pitkälti alueille, jotka ovat jo valmiiksi kärsineet kuivuudesta ja aavikoitumisen uhasta. Tuotannolla voi näin ollen olla negatiivisia vaikutuksia myös lähialueella asuvien ihmisten terveyteen ja heidän ruokansa ja juomavetensä saatavuuteen.

Eläinkuitujen tuotantoon liittyy vastuullisuuskysymyksiä aina myös eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Epäasialliseen kohteluun liittyvien riskien tunnistaminen ja ennaltaehkäisy eläinkuitujen tuotannossa vaatii yrityksiltä huolellista taustatyötä sekä pitkäjänteistä yhteistyötä omien yhteistyökumppaneiden kanssa.

Vastuullisemmat vaihtoehdot

Kasmirin tuotannon negatiivisia vaikutuksia pyritään ehkäisemään ja eläinten hyvinvointia edistämään erilaisilla vapaaehtoisilla sertifikaateilla. Tällaisia ovat esimerkiksi The Good Cashmere Standard (GCS), Agronomeset Vétérinaires Sans Frontiers (AVSF), The Responsible Nomads (RN), The Sustainable Fiber Alliance (SFA) ja The Wildlife Conservation Society (WCS). Sertifiointijärjestelmien kriteerit ovat hyvin samantyyppiset kuin vastaavilla muiden eläinperäisten kuitujen sertifiointijärjestelmillä.