Villa

Kuidun raaka-aine ja valmistustavat

Lampaat keritään yleensä kaksi kertaa vuodessa. Kerityn villan painosta noin 30–70 prosenttia on villarasvoja, villahikeä ja muita epäpuhtauksia, jotka poistetaan villan jatkokäsittelyissä.

Kerinnän jälkeen lampaanvilla lajitellaan laadun mukaan. Paras villa saadaan lampaan hartioilta ja sivuilta, ja sitä käytetään vaatteiden valmistukseen. Epäpuhtauksien poistamiseksi villa pestään ja sen jälkeen usein öljytään, jotta sitä on helpompi käsitellä seuraavissa vaiheissa. Tämän jälkeen villakuidut karstataan. Karstaaminen suoristaa kuituja haluttuun suuntaan ja poistaa myös viimeisiä epäpuhtauksia kuiduista.

Tärkeimmät tuottajamaat ja osuus globaaleista kuitumarkkinoista

Villaa tuotettiin vuonna 2020 noin miljoona tonnia, mikä on hiukan alle prosentti globaalista kuitutuotannosta. Villaa tuotetaan laajasti ympäri maailmaa. Tärkeimmät tuotantomaat ovat kuitenkin Kiina, Australia ja Uusi-Seelanti. Euroopassa suurin villantuottajamaa on Iso-Britannia, joka vastaa noin kolmen prosentin osuudesta villan kokonaistuotannosta.

Kuidun ominaisuudet ja käyttökohteet

Villalla on monia erinomaisia ominaisuuksia, kuten lämmöneristyskyky, kosteudensiirtokyky, joustavuus ja värjääntyvyys. Villalla on myös korkea murtovenymä ja se palautuu hyvin venytyksestä sekä painaumista. Villa ei myöskään rypisty helposti. Villan suomurakenne hylkii vettä ja likaa, joten villasta valmistettuja tuotteita ei tarvitse pestä kovin usein. Villa on luonnostaan paloturvallinen kuitu.

Villan heikkouksiin lukeutuvat puolestaan huono tuhohyönteisten kesto. Villakuidut ovat esimerkiksi vaatekoin ja turkiskuoriaisten ravintoa. Villan lujuus heikkenee märkänä ja villatuotteet menettävät muotonsa helposti pestessä, joten net tulee pestä hellävaraisesti. Villakuidulle on tunnusomaista vanuminen, joka voi olla sekä huono että hyvä ominaisuus.

Villaa käytetään monipuolisesti vaatetuksessa, sisustustekstiileissä, teknisissä tekstiileissä ja lääketieteellisissä tarkoituksissa.

Tuotannon vastuullisuusnäkökulmat

Villan tuotannon merkittävimmät ympäristövaikutukset syntyvät lampaiden kasvatuksesta. Lampaiden kasvatus vaatii suuria maapinta-aloja ja aiheuttaa maaperän eroosiota. Lisäksi lampaiden virtsasta ja ulosteista syntyy typpi- ja fosforipäästöjä, jotka voivat aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Märehtiessään lampaista aiheutuu myös metaanipäästöjä. Metaani on hiilidioksidin ohella yksi merkittävimmistä ilmastonmuutokseen vaikuttavista kasvihuonekaasuista.

Villan tuotantoon liittyy vastuullisuuskysymyksiä myös eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Joitakin lammaslajeja, kuten merinolampaita, on jalostettu pitkälle puhtaasti villan tuotannon näkökulmasta. Jalostuksen myötä merinolampaiden iho on poimuuntunut villan tuotannon maksimoimiseksi. Suuri ihopinta-ala ja villan paino rasittavat lammasta fyysisesti. Ihon poimuihin kertyy epäpuhtauksia, mikä houkuttaa lihakärpäsiä pesiytymään lampaiden takareisiin. Tämän estämiseksi suurissa villantuotantomaissa, kuten esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, lampaille on tehty kivuliasta kirurgista mulesing-toimenpidettä. Tänä päivänä mulesing-menetelmän käyttö on Australiaa lukuun ottamatta suurissa villantuotantomaissa kielletty.

Vastuullisemmat vaihtoehdot

Villan tuotannon negatiivisia vaikutuksia ja erityisesti eläinten hyvinvointia pyritään edistämään erilaisilla sertifikaateilla ja ohjelmilla, jotka ohjaavat villantuottajia kestävämpiin ja vastuullisempiin toimintatapoihin. Lisäksi villa on arvokas materiaali, jonka uudelleenkäytöllä ja kierrätyksellä on jo pitkät perinteet.
Kierrätetyn villan osuus kaikesta villan tuotannosta vuonna 2020 oli noin kuusi prosenttia. Villaa voidaan kierrättää mekaanisesti vanhoista villavaatteista ja villan tuotannon ylijäämästä.

Villaa voidaan tuottaa myös luonnonmukaisin menetelmin. Luomuvillan tuotannossa ei hyväksytä keinotekoisten hyönteismyrkkyjen käyttöä, lampaiden ravinnon tulee olla luonnonmukaisesti tuotettu ja lammasmäärät pidetään rajattuina eroosion välttämiseksi. Eniten käytettyjä luomuvillan sertifiointijärjestelmä ovat Global Organic Textile Standard (GOTS) ja Organic Content Standard (OCS).

Perinteiselle villalle on tarjolla myös muita vastuullisempia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Responsible Wool Standard (RWS) -sertifioitu villa takaa, että villantuottajat ovat sitoutuneet eläinten hyvinvoinnin ja vapauden kunnioittamiseen, maaperän elinvoimaisuuden edistämiseen sekä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden varmistamiseen. Myös suomalaisen villan kysyntä on viime vuosina lisääntynyt ja suomenlampaanvillan kaupallista tuotantoa edistetty erilaisten hankkeiden kautta.